Väsyväyväy

Eilen sattui ensimmäistä kertaa niin, että lapsonen oli nukahtaa kesken ruokailun, syöttötuoliin. Kops vaan. Ja sitten se tapahtui toisen kerran, muutamaa tuntia myöhemmin. Näiden kertojen välillä lapsi ei ollut kiinnostunut päiväunien nukkumisesta, vanhempien yrityksistä huolimatta. Päivälliseltä siis kipin kapin yöpukua pukemaan ja nukutuspuuhiin. Tuloksena tunnin nukutusmaraton konttaamisten, kiipeilyn ja huudon kera, tällaistapa ei ole ollutkaan enää moneen kuukauteen, mutta tuttua hommaa ihan pikkuvauva-ajoilta. Huh. Onneksi ei joka ilta ole enää tällaista! Tämä mamma oli nimittäin lapsosen lailla ihan yliväsynyt koitoksesta selvittyään. Illalla kukuin tarpeettoman myöhään ja unikaan ei meinannut tulla heti. Sama vika kai oli lapsella, liian väsyneenä on vaikeaa nukahtaa. Yökin meni kovin levottomasti. Onneksi mies nousi reippaana lapsen kanssa klo 6.30 ja sain hieman vielä levähtää.

Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa vauvavuotta alkaa olla jo melko väsynyt olo, vaikka meillä pääsääntöisesti on nukuttu ihan kohtuullisen hyvin ja lapsi nukkuu päiväuniakin erittäin hyvin. Kymmenen kuukauden jatkuva yöheräily tuntuu aivoissa puuromaiselta, epäkeskittyneeltä ja välillä on helposti ärsyyntyvä olo. Ensi viikolla näitä aivoja tarvittaisiin opiskelemiseen ja olisi jopa tarkoitus saada jotain tavoitteellista aikaan eli kirjoittaa opinnäytetyö. Hieman hirvittää. Toivottavasti käy niin, että vaihtelu virkistää ja että rajallisempi ajankäyttömahdollisuus tuottaa tehokkaampaa työskentelyä ja keskittymistä oleelliseen. Uskon näin ja aika näyttää.

Lapsi korjasi omaa väsymystilannettaan nukkumalla tänään yhdet kolmen tunnin ja yhdet puolentoista tunnin päiväunet. Oikein hyvä. Muita lapsen kuulumisia:

Alakertaan ilmestynyt vauvaportti aiheuttaa ihmetystä ja sitä vasten on kiva nousta seisomaan ja rynkyttää.

Sosemaalausta on kokeiltu avoimessa päiväkodissa noin 4 kk, noin 7 kk ja tänään lähes 10 kk iässä. Ensimmäisellä kerralla homma meni vähän yli hilseen, toisella kerralla maalari oli ihan liekeissä, ja viimeisin yritys ei juurikaan kiinnostanut, koska oli kiireellisempää kontata ympäriinsä soseella kuorrutettuna kuin taiteilla paperille. Äiti toteaa, että 7 kk ikä oli varsin hyvä tähän touhuun, koska lapsi oli silloin toimelias ja innostunut, muttei vielä osannut liikkua ympäriinsä. Tänään äiti sai touhusta harmaita hiuksia ja totesi, että tätä kokeillaan tästä lähtien ainoastaan kylpyhuoneessa ja ilman vaatteita. Tarvikkeita ostamaan siis.

Ja tänään lapsonen oppi näyttämään kieltään. Suloista!

Alakerran vanki

Taiteilija työssään (tammikuu 2013)

On ihanaa, kun äiti puhaltaa kasvoihin!