Vauva valvoo

Äääääääääähh! Klo on 2.24, käännyn kohti vauvan sivuvaunusänkyä ja pistän hänelle tutin suuhun, käännän kyljelleen ja jätän käden selän päälle tassuksi. Hän rauhoittuu, palaan takaisin omaan unimaailmaani. Tai yritän. Ähinä ja hyörinä vieressä jatkuu, taas ääääääääh! Toinen parka yrittää kovasti nukahtaa, mutta pieni keho on liian täynnä liikettä, selkäranka mutkittelee kovalla vauhdilla puolelta toiselle, ei voi rauhoittua. Laitan tutin suuhun yhä uudestaan, yritän pitää häntä lähelläni ja tiiviisti, ei auta. Säälittää, turhauttaa, unettaa. Muistan vasta nyt silitellä, ei apua, hetken päästä pitkät, painavat sivelyt alkavat vaikuttaa ja pikkuihminen alkaa rentoutua, painua syvemmälle patjaan, uni tulee. Klo on 2.37, tällä kertaa tähän ei mennyt onneksi kauaa.

Hämärän hiljaisessa sylissä keinuu pieni käärö

Tummat tähdet silmissään, kuun valoa hiuksissaan

Vauva valvoo

Lastenorkesteri Ammuu: Vauva valvoo (levyltä Pieni ja soma). 

(Suosittelen kovasti tätä levyä, ihanaa musiikkia vauvoille ja heidän vanhemmilleen!)

  

Meillä on onneksi nukuttu melko hyvin tämä koko vauva-aika. Pieni osasi heti alusta saakka pääasiassa nukkua öisin, asiaankuuluvilla ruokailutauoilla tietysti. Edelleenkin hän tissiruokailee noin kaksi kertaa yössä. Nykyään unia häiritsee lisäksi liikkuminen, pienen keho on täynnä pakonomaista liikettä, joka ei anna nukkumarauhaa. Yöunet alkoivat ennen kellojen kesäaikaan siirtämistä yleensä klo 20, nyt periaatteessa tuntia myöhemmin, mutta taas ollaan vaiheessa. Nimittäin ajattelimme, että meille sopii hyvin, jos aamulla herätys tulee tuntia myöhemmin näin kesäajan koitettua. Juu ei. Tänään herättiin klo 6.30, yöllä oli ainakin neljä herätystä ja tämä äiti meni nukkumaan aivan liian myöhään, vaikka olin superväsynyt.

Nyt sitten väsyttää vieläkin enemmän ja tänään on torstai, työilta. On melkein pakko yrittää nukkua päiväunet lapsen unien aikaan, vaikka olisi tekemistä, mm. tuntisuunnittelu illan lastentanssinopetuksia varten.

Moni pienten lasten vanhempi sanoo, että töissäkäynti on virkistävää, kun saa viettää aikaa muiden aikuisten seurassa. Minä vietän pari tuntia illastani kolmenkymmenen 3-7 –vuotiaan lapsen kanssa... Mutta itse asiassa sekin on omalla tavallaan virkistävää, vaikka vie myös energiaa. Lapset ovat niin vilpittömiä ja innoissaan tekemässä kaikenlaista yhdessä, ja nyt kun olemme päässeet paremmin tutustumaan toisiimme on myös syntynyt tuttuja ja turvallisia yhteisiä rutiineita. Voin siis paremmin rentoutua yhteisen tekemisen äärellä.

Tänään kuitenkin pieni lepo on paikallaan ennen iltaa, sillä silmät painavatttt jooooooooo....

Viikon vanhan uninäyte, juhannus 2012

Liikettä niveliin

Tämän hetken ajankohtaisin asia tuntuu olevan lapsosen liikkuminen. Reilut kuusi viikkoa sitten hän oli vielä lattialla jokusen metrin eteenpäin hinautuva pötkelö, nyt tilanne on... jotain ihan muuta.

Meidän tyttömme on melko rauhallinen, tarkkailevainen ja harkitseva. Ajattelin pitkään, että pikku-L ei todennäköisesti lähde liikkumaan mitenkään merkittävän aikaisin tai nopeasti, hän kun tuntui oleva ihan tyytyväinen selällään makoillen tai vatsallaan pönöttäen. Ensimmäinen kierähdys selältä vatsalleen tapahtui joskus 5 kk iässä ja vatsalta selälleen jokusen aikaa sen jälkeen. Ja siinä kaikki. Liikkuminen ei tuntunut kiinnostavan tippaakaan. Puolivuotispäivänä hän sitten hokasi vatsalleen kääntymisen paremmin ja innostui, että näin voi ihan itse päättää olla vatsallaan. Ja se siitä sitten taas, vatsalleen päästyä ei ollut mitään tarvetta vaihtaa olotilaa muuhun, eikä opetella kääntymistä toisenkaan kyljen kautta. Noin seitsemän kuukauden iässä alkoi varovainen yritys hinautua lähellä olevia leluja kohti, navan ympäri pyörien pääsi mukavasti jo käsiksi useisiin leluihin. Samanaikaisesti yritystä päästä konttausasentoon. Uusia taitoja tuli verkkaisesti eikä minnekään tuntunut olevan kiire. Pikku pötkylä möhnötti tyytyväisenä lattialla leluineen.

Kunnes hän yhtäkkiä oppi konttaamaan, (ikää 8 kk ja pari päivää), taputtamaan, vilkuttamaan, menemään itse istumaan, nousemaan polvi-istuntaan, polviseisontaan ja seisomaan tukea vasten (8.5 kk, kaikki saman viikon aikana). Toissapäivänä pikku-L (9.5 kk) päätti vielä tehostaa reviirinvaltaustaan ja käveli huonekaluja pitkin pidemmän pätkän, oppi käyttämään taaperokärryä ja kiipesi portaat yläkertaan. Kaikki neljätoista porrasta! Ilmeisesti oli tarpeen näyttää pitkää nenää isälle, joka aamulla vielä sanoi, että portaiden kiipeäminen ei ole vielä lähellä.

Kun liikkumaan oppiminen tapahtuu tällaista vauhtia on vanhemmilla täysi työ pysyä mukana muutoksessa. Vaipan ja vaatteiden vaihto ja muut huoltotoimet tehdään nykyään vauhdikkaan akrobaattisesti lapselle, joka vaihtaa väkkäränä makuu-, konttaus- ja seisoma-asentojen välillä, istuu, kiipeilee ja konttaa vinhaa vauhtia. Vauvaporteista vasta yläkerran portti on asennettu, alakerran portti on vielä laittamatta. Vahtimista riittää, mutta on hauskaa seurata tätä hurjaa kehitystä ja uuden oivaltamisen riemua! Lapsi on niin onnellinen ja ylpeä aina onnistuessaan jossain uudessa ja keksiessään jotain jännää. Ja onneksi hänen luontainen harkitsevaisuutensa on edelleen tallella: pää ei kopise kaatumisista kovinkaan usein :)

Parasta nyt: uusi vauvanukke, kaikenlaiset narut, pieni dublolautanen, violetit tossut, portaiden kiipeäminen, avocado, kahvin keittäminen, nokkamuki, tyhjät pilttipurkit, kamerat, kännykät, kirjahyllyn ja dvd-hyllyn luona seisoskelu...