Yh-elämä alkoi

Mies pakkasi kamansa moottoripyörän kyytiin, puki ajovermeet päälleen ja kurvasi pihasta. Lapsi katsoi isän ajavan pois ja osoitti sormellaan puuta. Eipä tainnut ihan vielä ikävä tulla.

Toissayön unessa meni toisin: minä pakkasin kamani miehen kehoituksesta ja muutin lapsen kanssa muualle. Oli surullinen olo. Päätin soittaa miehelle ja neuvotella, josko me jotenkin selvitettäis välimme.

Taisi nyt koittava parin viikon yksinhuoltajajakso kummitella jo unissa. Onneksi tilanne on ennemmin tuo ensimmäinen vaihtoehto kuin toinen! Välimme ovat oikein hyvät ja väliaikainen yksinhuoltajuus johtuu ihan vain moottoripyöräilykuumeesta, joka valtaa motoristin joka kesä. Viime kesänä mieheltä jäi pitkä reissu välistä kokonaan, eikä muutenkaan ole päässyt juurikaan ajamaan. Nyt tulee sitten kerralla ilmeisesti ainakin kolmisentuhatta kilometriä mittariin. Matka alkaa ajolla mökiltä Helsinkiin, josta nousevat kahden ajokaverin kanssa laivaan ja matkaavat Rostockiin. Varsinainen ajo alkaa siitä: Saksaa, Belgiaa, Ranskaa, Sveitsiä...

Hieman jännittää tämä lapsen kanssa kaksin oleminen mökkioloissa. Muutenhan me pärjäämme oikein hyvin, mutta ulkohuussi ja pihasauna aiheuttavat vähän päänvaivaa, miten päästä vessaan ja pesulle... Eiköhän ne keinot löydy. Työntäyteistä aikaa taitaa olla tiedossa, mutta pyrin olemaan vailla liian tiukkoja tavoitteita, elellään rennosti ihanissa mökkitunnelmissa. Reissua on myös tiedossa: mennään kylään anoppilaan ja äiti-vauva -kavereiden luokse. Siinähän se aika jo kuluukin. En olekaan ollut lapsen kanssa juurikaan kaksin pitkään aikaan, sitten miehen isäkuukauden alkamisen huhtikuun puolivälissä. Öitä ollaan oltu kaksin vain muutamia kertoja.

Sekin jännittää, missä välissä lapsi tajuaa, että isä on jossain poissa ja alkaa ikävöimään. Toivottavasti Skype-puhelut onnistuvat miehen uudesta älypuhelimesta.

Jakamista

Isäkuukausi päättyi, mies meni töihin. Kolmeksi päiväksi. Puolikkaita päiviä. Nekin melkoista rentoilua. Työt päättyivät jo, tänään alkoi kesäloma, kaksi ja puoli kuukautta. Aika hyvin on asiat.

Minulla on töitä kaksi seuraavaa viikkoa, kaikkina arkipäivinä. Sen jälkeen on kahdet syntymäpäiväjuhlat lapselle ja sitten lähdetäänkin jo mökille. Pieni puppeli täyttää ihan kohta jo yhden vuoden. Uskomatonta.

Vuoteen on mahtunut monenlaista, mutta kaikenkaikkiaan vauvavuosi on ollut meillä melkoisen helppo. Osaksi johtuen siitä, että lapsi on ollut pääasiassa melko tyytyväinen tapaus, on osannut nukkua eikä ole sairastellutkaan juuri. Mutta suureksi osaksi siksi, että olemme molemmat voineet osallistua lapsen elämään ja hoitoon niin paljon, että vastuu - ja sen myötä ilot, ihmetykset ja väsymykset - ovat jakautuneet kaksille harteille.  Lapsellekaan ei ole väliksi, kumpi meistä häntä hoitaa, sillä kumpikin on yhtä tuttu.

Mies meni töihin vasta lapsen ollessa melkein 4 kk ikäinen. Lapsi syntyi miehen pitkän kesäloman aikana, tähän päälle tuli isyysloma ja lisäksi hän käytti osan vanhempainvapaista isyyslomien jatkoksi. Nyt keväällä hän taas jäi kotiin isäkuukaudelle eli kuudeksi viikoksi ja jatkaa tästä kesälomaa elokuun puoleen väliin asti. Koko lapsen ensimmäisestä vuodesta hän on laskujemme mukaan ollut töissä reilut kuusi kuukautta. Osa tästä (eli kesäloma) on ammatin tuomia etuja, osa onnekasta ajoitusta ja osa omaa valintaa ja panostusta. On ollut hienoa, että tällainen on ollut meille mahdollista.

Kuulemme myös paljon sellaista, että moni isä ei käytä edes kolmen viikon isyyslomiaan. Joka perheessä on omanlainen tilanteensa ja jokainen tekee omat ratkaisunsa. Tietysti usein valinnanvapautta on vähemmän ja esim. taloudelliset seikat sanelevat paljon. Silti isien osallistuminen vauvojen hoitoon tuntuu yllättävän vähäiseltä, näin kuulopuheiden perusteella. Välillä en edes viitsi kertoa meidän tilanteestamme kovin avoimesti, etten kuulostaisi leuhkivalta.

Isäkuukauden aikana hoitovastuu on meilläkin keikahtanut hauskalla tavalla hieman päälaelleen. Miehen jäädessä kotiin kirjoitin lapsen päiväaikataulun paperille, koska miehen oli vaikeaa muistaa sitä. Nyt tilanne on niin päin, että minä kysyn mieheltä, mihin aikaan lapsi nukkuu päiväunia, syö aterioitaan ja miten ruoka ja uni on maistunut. Tuntuu terveelliseltä, että pääsemme kumpikin kokemaan sekä kotivanhemmuuden että työssäkäynnin. On entistä helpompaa samaistua toisen tunnelmiin.

Vauvavuoden ollessa melkein jo ohi voin vain olla todella onnellinen ja iloinen siitä, että olemme päässeet melko helpolla ja että molemmalla on ollut mahdollisuus viettää paljon aikaa lapsen kanssa. Ja olen kiitollinen siitä, että minulla on niin ihana, osallistuva ja vastuuntuntoinen mies, joka on aivan mahtava isä lapselle.

Kukkujat

Lapsi heräsi silmä kirkkaana klo 5.30. Yleensä nukkuu ainakin klo 8 asti. Olen nyt töissä kolme viikkoa ja eilen oli vaikeuksia pysyä hereillä, joten tuuletin ennalta, että tänään työt alkavat myöhemmin, saan jäädä nukkumaan lapsen ja miehen kanssa aamulla ja saan kunnon yöunet. Heh heh. No, eniten tässä kärsi nyt mies, nimittäin kun olin reilu puoli tuntia yrittänyt imettää ja silitellä lasta uneen, sanoin miehelle, että pakko nukkua etten nuku töissä. Nousivat sitten ja minä jäin torkkumaan, en nyt kovin virkistäviksi uniksi kehuisi, mutta kuitenkin.

Juttelimme miehen kanssa kotivanhemmuuden ilmiöstä nimeltä iltakukkuminen. Syksyllä hilluin iltaisin hereillä vähintään puolille öin ihan silkasta oman ajan riemusta. Ilmeisesti imetyshormoneista johtuen jaksoin silti. Nyt mies jää järestään valvomaa kun minä jo menen nukkumaan. Tunnistan tilanteen. Meidän lapsemme on sen verran helppo tapaus, että kotona olemista ei voi sanoa erityisen raskaaksi. Silti kotivanhempi on jatkuvassa valmiustilassa ja iltaisin on ihanaa olla vaan ja tehdä omia juttuja. Päiväuniaikaankin on kiireen tuntu tehdä jotain, koska ei voi tietää milloin lapsi herää. Työn raskaus tulee tästä jatkuvuudesta, aina-valmiina-olemisesta. Hengähdystaukoja ei raaskisi käyttää pelkästään nukkumiseen.

On se hyvä, että pääsemme molemmat kokemaan sen toisen puolen, kotivanhemmuuden tai töissäkäymisen. On helpompi ymmärtää toisen kokemusta.

Minä lähden nyt töihin, lapsi nukkuu vaunuissa ja mies puuhailee turvaistuinta pyörään. Toivottavasti hän saa nukuttua päiväunet jossain välissä!