Eilen ja tänään on ollut poikkeuksellisen monta hauskaa kohtaamista eri lasten kanssa, kun olemme käyneet lapsen kanssa kyläilemässä ja asioilla. Tässäpä hauskoja hetkiä teillekin!
Olemme lääkäriaseman leikkinurkassa, lapsi istuu vaunuissaan ja annan hänelle ruokaa. Paikalle tulee isä, noin kolmevuotias poika sekä isompi tyttö.
Poika: Miks noi on täällä?
Isä: Tää on kaikille tarkoitettu paikka.
(hetkeä myöhemmin)
Poika: Miks toi syö herkkuja? (tarkoittaa meidän lasta)
Minä: Tää on ihan ruokaa, ei herkkuja, tällä lapsella on nyt lounasaika. Tässä on paloina bataattia, perunaa ja porkkanaa.
Poika (isälleen): Mennäänkö mekin ostamaan herkkuja? Perunoita?
Isä: Joo mennään sitten kun lähdetään täältä.
(vähän ajan päästä)
Poika: Kai me mennään sitten ostamaan perunoita?
(Poika tarkistaa ennen lähtöä vielä monta kertaa, kai mennään ostamaan lounasta sitten ja saako hän perunoita)
Lapsi konttaa kahvilan tilavalla lattialla. Toinen pieni lapsi konttaa mukaan touhuun, on kuulemma päivän meidän lasta nuorempi. Pallerot konttaavat peräkkäin paikasta toiseen, nousevat seisomaan vierekkäin lasiseinää vasten, konttaavat kulmareitin sohvan takaa ja sivusta. Toinen jatkaa maailmanvalloitusta, toinen viedään takaisin pöytään.
Bussiin tulee toisetkin vaunut, afrikkalainen äiti 9-kuukautisen tytön kanssa sekä perheen isä. Lapsi tuijottaa naista herkeämättä. Nainen puhuu tuntematonta kieltä miehelleen, naureskelevat, jokin englanninkielinen sana joukossa vihjaa, että taitavat puhua, ettei tuo pieni vaalea lapsi ole tainnut ennen nähdä mustaihoista ihmistä. Nainen kysyy meidän lapsen ikää viitaten poikaan, kerron, että "She is almost one". Nainen varmistaa vielä, että tyttökö on kyseessä. Meidän lapsella on päällään punainen pitkähihainen body, poikamalliset farkut ja paljaat jalat, heidän lapsellaan on päässä pikkulettejä ja koristeita, korvakorut, ranneketju, mekko ja nätit sandaalit. Nainen kiittää, kun kehun heidän tyttönsä hiuksia tai sandaaleita.
Hiekkalaatikolla
Tyttö 6 v.: Tekis mieli jäätelöä.
Tyttö 5 v.: Mä saan jäätelön jälkiruoaksi.
Tyttö 6 v.: Mä söin kerran KAKS jäätelöä kerralla.
Tyttö 5 v.: EI VOI SYÖDÄ KAHTA JÄÄTELÖÄ KERRALLA, MUN ÄITI SANOO ETTÄ VOI TULLA MAHA KIPEÄKSI JOS SYÖ KAKSI JÄÄTELÖÄ KERRALLA! Älä vaan kerro sun äidille! (tosi vihaisena)
Olemme kylässä äitikaverin luona, mukana on myös toinen äitikaveri. Lapset ovat kaikki melko samanikäisiä. Meidän lapsi istuu lattialla lelukännykän kanssa, poika tulee ja haluaa saman lelun. Lapsi ei anna lelua, jatkaa leikkiään. Poika yrittää ottaa lelun uudestaan, lapsi laskee lelua, poika pystyy katsomaan, mitä kuvioita lelussa vilkkuu. Poika saa lelun, meidän lapsi katselee vieressä, ottaa lelun hetken päästä takaisin. Ojentaa lelua kohti poikaa, poika maistaa lelua. Lelu vaihtaa leikkijää vuorotellen, ketään ei itketä. Aikaisemmin näin vastaavaa vaihtotoimintaa ja "yhdessä" leikkimistä toisen pojan kanssa. Tyypeillä on ikää alle 1 v.
perjantai 31. toukokuuta 2013
tiistai 28. toukokuuta 2013
Kukkujat
Lapsi heräsi silmä kirkkaana klo 5.30. Yleensä nukkuu ainakin klo 8 asti. Olen nyt töissä kolme viikkoa ja eilen oli vaikeuksia pysyä hereillä, joten tuuletin ennalta, että tänään työt alkavat myöhemmin, saan jäädä nukkumaan lapsen ja miehen kanssa aamulla ja saan kunnon yöunet. Heh heh. No, eniten tässä kärsi nyt mies, nimittäin kun olin reilu puoli tuntia yrittänyt imettää ja silitellä lasta uneen, sanoin miehelle, että pakko nukkua etten nuku töissä. Nousivat sitten ja minä jäin torkkumaan, en nyt kovin virkistäviksi uniksi kehuisi, mutta kuitenkin.
Juttelimme miehen kanssa kotivanhemmuuden ilmiöstä nimeltä iltakukkuminen. Syksyllä hilluin iltaisin hereillä vähintään puolille öin ihan silkasta oman ajan riemusta. Ilmeisesti imetyshormoneista johtuen jaksoin silti. Nyt mies jää järestään valvomaa kun minä jo menen nukkumaan. Tunnistan tilanteen. Meidän lapsemme on sen verran helppo tapaus, että kotona olemista ei voi sanoa erityisen raskaaksi. Silti kotivanhempi on jatkuvassa valmiustilassa ja iltaisin on ihanaa olla vaan ja tehdä omia juttuja. Päiväuniaikaankin on kiireen tuntu tehdä jotain, koska ei voi tietää milloin lapsi herää. Työn raskaus tulee tästä jatkuvuudesta, aina-valmiina-olemisesta. Hengähdystaukoja ei raaskisi käyttää pelkästään nukkumiseen.
On se hyvä, että pääsemme molemmat kokemaan sen toisen puolen, kotivanhemmuuden tai töissäkäymisen. On helpompi ymmärtää toisen kokemusta.
Minä lähden nyt töihin, lapsi nukkuu vaunuissa ja mies puuhailee turvaistuinta pyörään. Toivottavasti hän saa nukuttua päiväunet jossain välissä!
Juttelimme miehen kanssa kotivanhemmuuden ilmiöstä nimeltä iltakukkuminen. Syksyllä hilluin iltaisin hereillä vähintään puolille öin ihan silkasta oman ajan riemusta. Ilmeisesti imetyshormoneista johtuen jaksoin silti. Nyt mies jää järestään valvomaa kun minä jo menen nukkumaan. Tunnistan tilanteen. Meidän lapsemme on sen verran helppo tapaus, että kotona olemista ei voi sanoa erityisen raskaaksi. Silti kotivanhempi on jatkuvassa valmiustilassa ja iltaisin on ihanaa olla vaan ja tehdä omia juttuja. Päiväuniaikaankin on kiireen tuntu tehdä jotain, koska ei voi tietää milloin lapsi herää. Työn raskaus tulee tästä jatkuvuudesta, aina-valmiina-olemisesta. Hengähdystaukoja ei raaskisi käyttää pelkästään nukkumiseen.
On se hyvä, että pääsemme molemmat kokemaan sen toisen puolen, kotivanhemmuuden tai töissäkäymisen. On helpompi ymmärtää toisen kokemusta.
Minä lähden nyt töihin, lapsi nukkuu vaunuissa ja mies puuhailee turvaistuinta pyörään. Toivottavasti hän saa nukuttua päiväunet jossain välissä!
maanantai 27. toukokuuta 2013
Turvaistuin
Ostimme viimein lapselle turvaistuimen. Hei hei turvakaukalo ja kätevät siirtymät autoon ja autosta pois nukkuen, hei hei kaukalo-vaunurunkoyhdistelmä kauppareissuilla sun muualla. Tervetuloa paremmat näköalat ikkunoista lapselle, sopivampi istuinkoko, helpompi turvavyöshow ja parempi turvallisuus!
Syy ostoksen viivästymiseen on erittäin vahvasti se, että kuka näistä istuimista oikein ottaa selvää - millainen nyt sitten oikeasti olisi se paras? Yhdessä liikkeessä mainostetaan ns. palkki-istuinten turvallisuutta etusuuntaan istuessa, koska kolaritilanteessa koko ylävartalo pääsee heilahtamaan eteenpäin eikä ainosataan pää. Toisessa kaupassa taas ei myydä palkki-istuimia ollenkaan, koska lapsi voi kuulemma luiskahtaa siitä ulos jos auto päätyy katolleen tai pyörähtää ympäri. Mene ja tiedä.
Päädyimme ostamaan Klippan Triofix -istuimen, joka on siis perinteistä mallia eli varustettu pienen lapsen käyttöön tulevilla viisipistevöillä. Kriteerimme olivat seuraavat: mahdollisuus asentaa istuin myös etusuuntaan jos lapsi ei viihdy takaperin kolmevuotiaaksi asti, ja mahdollisuus käyttää samaa istuinta koko turvaistuinikä eli jonnekin seitsemänvuotiaaksi asti. Autossamme ei ole isofix-kiinnikkeitä, ja tämän istuimen sai asennettua hyvin omalla jalustallaan. Oliko tämä nyt paras vaihtoehto - ei mitään tietoa, näillä mennään. Ihan hyvältä tuo istuin kuitenkin vaikuttaa ja lapsi oli kotimatkalla innoissaan, kun näki ikkunoista maisemia aiempaa paremmin.
Lapsi on muuten alkanut rokkaamaan musiikin tahtiin viime aikoina, yleensä istuessaan. Jostain syystä turvaistuimessa oli kivaa rokata päätä eestaas ilman musiikkiakin. Autoviihdykkeeksi ostettu uusi Piippolan vaaria ja eläinten ääniä soittava härpäke käynnisti rokkauksen, ehkä se jäi päälle? Kuvista puuttuu vielä mukinpidike, jolle arvelimme tulevan käyttöä jos ei heti niin myöhemmin.
Samalla reissulla ostettiin myös pyöränistuin lapselle, siitä lisää koekäytön jälkeen.
Syy ostoksen viivästymiseen on erittäin vahvasti se, että kuka näistä istuimista oikein ottaa selvää - millainen nyt sitten oikeasti olisi se paras? Yhdessä liikkeessä mainostetaan ns. palkki-istuinten turvallisuutta etusuuntaan istuessa, koska kolaritilanteessa koko ylävartalo pääsee heilahtamaan eteenpäin eikä ainosataan pää. Toisessa kaupassa taas ei myydä palkki-istuimia ollenkaan, koska lapsi voi kuulemma luiskahtaa siitä ulos jos auto päätyy katolleen tai pyörähtää ympäri. Mene ja tiedä.
Päädyimme ostamaan Klippan Triofix -istuimen, joka on siis perinteistä mallia eli varustettu pienen lapsen käyttöön tulevilla viisipistevöillä. Kriteerimme olivat seuraavat: mahdollisuus asentaa istuin myös etusuuntaan jos lapsi ei viihdy takaperin kolmevuotiaaksi asti, ja mahdollisuus käyttää samaa istuinta koko turvaistuinikä eli jonnekin seitsemänvuotiaaksi asti. Autossamme ei ole isofix-kiinnikkeitä, ja tämän istuimen sai asennettua hyvin omalla jalustallaan. Oliko tämä nyt paras vaihtoehto - ei mitään tietoa, näillä mennään. Ihan hyvältä tuo istuin kuitenkin vaikuttaa ja lapsi oli kotimatkalla innoissaan, kun näki ikkunoista maisemia aiempaa paremmin.
 |
| Lapsi, uusi istuin, uusi viihdekeskus ja vihreät maisemat |
 |
| Meikällä on myös oma ratti! |
Lapsi on muuten alkanut rokkaamaan musiikin tahtiin viime aikoina, yleensä istuessaan. Jostain syystä turvaistuimessa oli kivaa rokata päätä eestaas ilman musiikkiakin. Autoviihdykkeeksi ostettu uusi Piippolan vaaria ja eläinten ääniä soittava härpäke käynnisti rokkauksen, ehkä se jäi päälle? Kuvista puuttuu vielä mukinpidike, jolle arvelimme tulevan käyttöä jos ei heti niin myöhemmin.
Samalla reissulla ostettiin myös pyöränistuin lapselle, siitä lisää koekäytön jälkeen.
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Muistoja äitiyden alusta
Mökillä oleminen näin keväiseen aikaan toi elävästi mieleen viime kesän ja erityisesti alkukesän, jolloin olin viimeisillään raskaana.
Koska asumme aina kesät mökillä, halusimme lähteä synnyttämäänkin mökiltä käsin, KYSissä Kuopiossa. Jos olisimme jääneet Espooseen odottelemaan lapsen syntymää, pää olisi kyllä levinnyt ja pinna ollut kireällä. Lähdimme siis muuttokuorminemme mökin suuntaan heti miehen vapauduttua töistä kesäkuun alussa. Matkan varrella yövyttiin sekä anopin että appiukon luona ja piipahdetiin kummitytön lakkiaisissa. Appi ja anoppi myös ystävällisesti auttoivat meitä ajossa, nimittäin kesämuutto menee yleensä niin, että mies ajaa moottoripyöränsä ja minä auton mökille, mutta megamahan kanssa ajaminen ei oikein enää luonnistunut. Istuin siis autossa pelkääjän paikalla appiukon ajaessa alkumatkan ja anopin ollessa ratissa loppumatkan. Laskettuun aikaan oli kaksi viikkoa ja käsilaukusta löytyi matkan varrella sijaitsevien synnytyssairaaloiden yhteystiedot. (Lapsi syntyi lopulta päivän lasketun ajan jälkeen, erillinen postaus synnytyksestä tulossa myöhemmin).
Väärällä paikkakunnalla synnyttämiseen liittyy kaikenlaista byrokratiaa. Anoimme ja saimme maksusitoumukset: Espoon kaupungilta mökkipaikkakunnan neuvolapalveluja varten, Husilta synnytystä varten. Sovin viimeiset äitiysneuvolatapaamiset mökkipaikkakunnalle ja kerran ehdimmekin siellä käydä. Lapsi kävi ensimmäiset kaksi kuukautta mökkineuvolassa. Oma lukunsa oli isyyden tunnustaminen: Espoon lastenvalvoja oli sitä mieltä, että meidän pitäisi ajaa vastasyntyneen kanssa 500 km suuntaansa näyttämään henkilöllisyystodistuksia isyyden tunnustamiseksi. Lapsen etu, vai miten se menikään!?! Tästä pitivät vielä tiukasti kiinni, mutta saimme onneksi asian järjestellyksi lupsakampien pohjois-savon virkailijoiden kanssa, huh.
No mutta, viime vuonna kevät tuli Pohjois-Savoon melko myöhässä. Näin pari viikkoa viime kesän muuttoa aiemmin tunnelma oli jo sama kuin viime kesän alussa, joten oli helppo samaistua viimekesäisiin tunnelmiin. Synnytin lääkkeettömästi, hypnosynnytyksen apukeinoilla, ja loppuraskaus oli aktiivista rentoutus- ja hengitysharjoitusten aikaa. Muistelin nyt mökkikäynnillä raskausmahaa, potkuja vatsassa, lyllertävää olotilaa, synnytyksen odotusta, itsehypnoosiharjoituksia, nukkumista kyljellään, synnytyksen käynnistymistä... Toisaalta en yhtään kaipaa tukalaa raskausaikaa, toisaalta symbioosi pienen olennon kanssa on niin ihmeellistä ja ainutkertaista, että ainakin niitä vauvan liikkeitä voi muistella kaipauksella. Sata kertaa mieluummin otan silti tuon rakkaan palleron syliini!
Kaiken kaikkiaan viime kesästä jäi mieleen jatkuva sade, pieni suloinen ihmeellinen lötkö vastasyntynyt, äitiyden uutuus ja ihmetys, asuntokaupat (ostimme uuden kodin loppuraskaudessa ja vanha saatiin myytyä päivää ennen lapsen syntymää), imettäminen, rintakumit, maidonkerääjät, tiheä imu, rintaraivarit, imettäminen imettäminen imettäminen... sanoinko jo imettäminen?
Miten se imettäminen olikaan niin stressaavaa! Läheisyys lapsen kanssa oli ihanaa, mutta eipä se imettäminen kyllä ihan niin helppoa ole kuin vaikka neuvolassa annetaan ennakkoon ymmärtää. Sairaalassa ajattelin, että imetys oli lähtenyt ihan hyvin käyntiin, kunnes kotimatkalla lapsi pisti pystyyn kamalan huutokonsertin ja minä tuore äiti yritin parhaani mukaan auttaa raukkaparkaa imettämällä auton takapenkillä. Pieni suu oli niin kovin pieni, ettei lapsi ilmeisesti saanut tarpeeksi maitoa irti rinnasta. Seuraavana päivänä soitin neuvolaan ja sain vinkin kokeilla rintakumia - lapsi sai syödyksi paremmin ja oli tyytyväisempi. Rintakumit olivat käytössä ehkä kuukauden-pari ja niistä päästiin ihan hyvin eroon kun lapsi oli oppinut imemään paremmin ja suu oli hieman kasvanut. Siispä vinkkini tuleville äideille (näin minä tekisin, ainakin tietäen mitä tiedän nyt): kannattaa lukea imetyksestä ennakkoon, varata apuvälineitä saataville ja käyttää niitä ilman tunnontuskia! Äitejä syyllistetään - tai ehkä syyllistymme itse - turhan helposti imetysasioissa. Oikea tieto voi kuitenkin auttaa onnistuneeseen imetyksen alkuun ja onneksi tietoa on nykyään helposti saatavilla esim. Imetyksen tuki ry:n kautta. Onneksi pääsimme läpi alkuvaikeuksien ja käyntiin imetyksen kanssa! Imetyksen alkutaipaleella muuten ajatus joskus hamassa tulevaisuudessa koittavista viiden minuutin imetyksistä tuntui ihan absurdilta - nyt ne ovat arkea. Hahaa, silloiset puolen viiva puolentoista tunnin imetykset taas tuntuvat nyt ihan utopistisilta, samoin kuin tuntikausien iltaimetysmaratonit!
Hmm, sekava postaus, mutta ehkä mielikuvatkin ovat tuolta ajalta jo hieman sekavia. Eiköhän tässä tullut ne oleellisimmat (ja tosiaan synnytyksestä ihan oma postauksensa tulossa lähiaikoina). Niin ja tosiaan, meillä on mökillä sähköt ja juokseva, lämmin vesi - siltä varalta, että kauhistelit ajatusta mökkielämästä vastasyntyneen kanssa!
Koska asumme aina kesät mökillä, halusimme lähteä synnyttämäänkin mökiltä käsin, KYSissä Kuopiossa. Jos olisimme jääneet Espooseen odottelemaan lapsen syntymää, pää olisi kyllä levinnyt ja pinna ollut kireällä. Lähdimme siis muuttokuorminemme mökin suuntaan heti miehen vapauduttua töistä kesäkuun alussa. Matkan varrella yövyttiin sekä anopin että appiukon luona ja piipahdetiin kummitytön lakkiaisissa. Appi ja anoppi myös ystävällisesti auttoivat meitä ajossa, nimittäin kesämuutto menee yleensä niin, että mies ajaa moottoripyöränsä ja minä auton mökille, mutta megamahan kanssa ajaminen ei oikein enää luonnistunut. Istuin siis autossa pelkääjän paikalla appiukon ajaessa alkumatkan ja anopin ollessa ratissa loppumatkan. Laskettuun aikaan oli kaksi viikkoa ja käsilaukusta löytyi matkan varrella sijaitsevien synnytyssairaaloiden yhteystiedot. (Lapsi syntyi lopulta päivän lasketun ajan jälkeen, erillinen postaus synnytyksestä tulossa myöhemmin).
Väärällä paikkakunnalla synnyttämiseen liittyy kaikenlaista byrokratiaa. Anoimme ja saimme maksusitoumukset: Espoon kaupungilta mökkipaikkakunnan neuvolapalveluja varten, Husilta synnytystä varten. Sovin viimeiset äitiysneuvolatapaamiset mökkipaikkakunnalle ja kerran ehdimmekin siellä käydä. Lapsi kävi ensimmäiset kaksi kuukautta mökkineuvolassa. Oma lukunsa oli isyyden tunnustaminen: Espoon lastenvalvoja oli sitä mieltä, että meidän pitäisi ajaa vastasyntyneen kanssa 500 km suuntaansa näyttämään henkilöllisyystodistuksia isyyden tunnustamiseksi. Lapsen etu, vai miten se menikään!?! Tästä pitivät vielä tiukasti kiinni, mutta saimme onneksi asian järjestellyksi lupsakampien pohjois-savon virkailijoiden kanssa, huh.
No mutta, viime vuonna kevät tuli Pohjois-Savoon melko myöhässä. Näin pari viikkoa viime kesän muuttoa aiemmin tunnelma oli jo sama kuin viime kesän alussa, joten oli helppo samaistua viimekesäisiin tunnelmiin. Synnytin lääkkeettömästi, hypnosynnytyksen apukeinoilla, ja loppuraskaus oli aktiivista rentoutus- ja hengitysharjoitusten aikaa. Muistelin nyt mökkikäynnillä raskausmahaa, potkuja vatsassa, lyllertävää olotilaa, synnytyksen odotusta, itsehypnoosiharjoituksia, nukkumista kyljellään, synnytyksen käynnistymistä... Toisaalta en yhtään kaipaa tukalaa raskausaikaa, toisaalta symbioosi pienen olennon kanssa on niin ihmeellistä ja ainutkertaista, että ainakin niitä vauvan liikkeitä voi muistella kaipauksella. Sata kertaa mieluummin otan silti tuon rakkaan palleron syliini!
Kaiken kaikkiaan viime kesästä jäi mieleen jatkuva sade, pieni suloinen ihmeellinen lötkö vastasyntynyt, äitiyden uutuus ja ihmetys, asuntokaupat (ostimme uuden kodin loppuraskaudessa ja vanha saatiin myytyä päivää ennen lapsen syntymää), imettäminen, rintakumit, maidonkerääjät, tiheä imu, rintaraivarit, imettäminen imettäminen imettäminen... sanoinko jo imettäminen?
Miten se imettäminen olikaan niin stressaavaa! Läheisyys lapsen kanssa oli ihanaa, mutta eipä se imettäminen kyllä ihan niin helppoa ole kuin vaikka neuvolassa annetaan ennakkoon ymmärtää. Sairaalassa ajattelin, että imetys oli lähtenyt ihan hyvin käyntiin, kunnes kotimatkalla lapsi pisti pystyyn kamalan huutokonsertin ja minä tuore äiti yritin parhaani mukaan auttaa raukkaparkaa imettämällä auton takapenkillä. Pieni suu oli niin kovin pieni, ettei lapsi ilmeisesti saanut tarpeeksi maitoa irti rinnasta. Seuraavana päivänä soitin neuvolaan ja sain vinkin kokeilla rintakumia - lapsi sai syödyksi paremmin ja oli tyytyväisempi. Rintakumit olivat käytössä ehkä kuukauden-pari ja niistä päästiin ihan hyvin eroon kun lapsi oli oppinut imemään paremmin ja suu oli hieman kasvanut. Siispä vinkkini tuleville äideille (näin minä tekisin, ainakin tietäen mitä tiedän nyt): kannattaa lukea imetyksestä ennakkoon, varata apuvälineitä saataville ja käyttää niitä ilman tunnontuskia! Äitejä syyllistetään - tai ehkä syyllistymme itse - turhan helposti imetysasioissa. Oikea tieto voi kuitenkin auttaa onnistuneeseen imetyksen alkuun ja onneksi tietoa on nykyään helposti saatavilla esim. Imetyksen tuki ry:n kautta. Onneksi pääsimme läpi alkuvaikeuksien ja käyntiin imetyksen kanssa! Imetyksen alkutaipaleella muuten ajatus joskus hamassa tulevaisuudessa koittavista viiden minuutin imetyksistä tuntui ihan absurdilta - nyt ne ovat arkea. Hahaa, silloiset puolen viiva puolentoista tunnin imetykset taas tuntuvat nyt ihan utopistisilta, samoin kuin tuntikausien iltaimetysmaratonit!
Hmm, sekava postaus, mutta ehkä mielikuvatkin ovat tuolta ajalta jo hieman sekavia. Eiköhän tässä tullut ne oleellisimmat (ja tosiaan synnytyksestä ihan oma postauksensa tulossa lähiaikoina). Niin ja tosiaan, meillä on mökillä sähköt ja juokseva, lämmin vesi - siltä varalta, että kauhistelit ajatusta mökkielämästä vastasyntyneen kanssa!
 |
| Maha suunnilleen viikkoa ennen synnytystä |
 |
| Vastasyntynyt pieni murmeli <3 |
lauantai 25. toukokuuta 2013
Toffee -neuletakki
Sain työn alla olleen Veera Välimäen Driven -neuletakin viimein valmiiksi ja nimesin sen Toffeeksi langan värin mukaan. Harmi kyllä kävi niin, että neuloin takin väärässä koossa, M-kokoinen takki on minulle selvästi liian iso eikä istu päälle tarkoitetulla tavalla. Aikanaan imetyksen loputtua vielä kutistun tästä lisää.
Lanka on Gjestal Topp't Tå, jota ei enää valmisteta. Ostin sitä alun perin vuosi sitten ison tukkupakkauksen suunnittelematta mihin langan käyttäisin ja keriä oli vaikka kuinka paljon, mutta valitettavasti jäljellä oleva lanka ei riitä uuden, pienemmän takin neulomiseen. Harkintaan jää, puranko tämän takin ja neulon uuden samoista langoista, annanko takin jollekulle vai neulonko uuden takin eri langasta. Takki sinänsä oli helppo neuloa ja ohje selkeä ja miellyttävä seurata, kuten Veeran neuleet ja ohjeet aina. Jostain syystä ylhäältä alaspäin neulominen (kuten tämäkin takki) on minusta mukavampaa kuin alhaalta ylös, mistä lie johtunee?
Tällä hetkellä työn alla on jo Uppercut -paita. Paita neulotaan ylhäältä alas ja olen nyt menossa viitisen senttiä kainaloiden alapuolella. Paita on todella helppoa neulomista, joten jos vain on aikaa neuloa niin voisin saada sen päälle jo viileille kesäpäiville!
 |
| Äidin oli turha enää rutista, kun lapsi löytyikin tästä tilasta siistin käsiläiskinnän sijaan... |
 |
| ...siispä housut pois ja ilo irti! |
torstai 23. toukokuuta 2013
Kevättöitä
Mökillä oli jälleen paljon tekemistä. Mies ja minä ihmettelemme aina kun joku sanoo, ettei mökillä (siis yleisesti mökillä, ei juuri meidän mökillä) ole mitään tekemistä ja on tylsää. Häh? Meillä kun tuntuu useimmiten olevan niin paljon kaikkea hommaa, että uhkaa jo mennä urakoinnin puolelle. Ehkä syy näihin mökkikokemusten eroihin on siinä, että meidän mökki on meidän (tai siis virallisesti miehen) ja moni muu käy viettämässä viikonloppuja esim. suvun mökillä, jossa ehkä joku muu hoitaa ylläpitopuolen. Meidän mökin tilukset ovat lisäksi melko isot, nurmea riittää ajeltavaksi ja erilaisia rakennuksia ja pömpeleitä on myös paljon huollettaviksi. Mökki oli vuosia melko vähällä käytöllä ja nyt on sitten kunnostettu paikkoja sekä huoltomielessä että enemmän mieleisiksemme tässä pikkuhiljaa. Pitkistä kesälomista huolimatta aikaa on kuitenkin aina rajallisesti. Jospa kuitenkin olisimme jo pääseet sellaiseen vaiheeseen, että tälle kesälle ei olisi tiedossa mitään isompaa projektia. Ai niin, se kattoremontti...
Nyt kuitenkin oli mahtavaa päästä käymään mökillä harvinaisesti näin keväällä. Useimmiten appiukko on hoitanut kevättöitä ja viime keväänä mies ja appi kävivät yhdessä laittamaan kasvimaan kuntoon, minun möllöttäessä kotona iso vatsa pystyssä. Tänä vuonna pääsimme ensimmäistä kertaa miehen kanssa kasvimaan kevättöihin yhdessä. Viime kesästä viisastuneina kasvimaahan istutettiin nyt vain vähän erilaisia lajikkeita. Viime kesänä kasvimaan hoitaminen oli nimittäin melkein mahdotonta vastasyntyneen vauvan kanssa, ja vaikka lapsi on tänä vuonna jo mielellään mukana ulkopuuhissa, vähemmän on nyt enemmän. Siispä kasvimaalle istutettiin porkkanoita, keltasipulia, punasipulia, valkosipulia (nam! ensimmäinen valkosipulinkasvatusyritys), salaattia, kesäkurpitsaa, persiljaa ja tilliä. Ruohosipuli kasvoi jo ennestään hyvällä mallilla ja tilaa jätettiin rucolalle, jota päätimme istuttaa vasta sitten kun muutamme kolmen viikon päästä mökille. Herneitä on myös tarkoitus istuttaa sitten purkkiin, herneenversoja varten. Perunaa ei voitu istuttaa, sillä siemenperuna oli myyty loppuun koko mökkipaikkakunnalta!
Muita kevättöitä tällä kertaa: viimesyksyisten vaahteranlehtien haravoimista, nurmen ajamista, viinimarjapensaiden tukien asentamista muutamaan pensaaseen ja pensaiden leikkuuta, kukkapenkkien hoitoa, muutamia kukkaistutuksia, erinäisten ovien ja ramppien korkeuksien säätämistä, yleistä siistimistä. Melko mukavaa ja rentoa siis, ja paljon ulkoilua. Ei edes kotiinlähtö harmittanut kovin paljoa, koska kohta pääsemme jo takaisin mökille. Kesä tulee!
Nyt kuitenkin oli mahtavaa päästä käymään mökillä harvinaisesti näin keväällä. Useimmiten appiukko on hoitanut kevättöitä ja viime keväänä mies ja appi kävivät yhdessä laittamaan kasvimaan kuntoon, minun möllöttäessä kotona iso vatsa pystyssä. Tänä vuonna pääsimme ensimmäistä kertaa miehen kanssa kasvimaan kevättöihin yhdessä. Viime kesästä viisastuneina kasvimaahan istutettiin nyt vain vähän erilaisia lajikkeita. Viime kesänä kasvimaan hoitaminen oli nimittäin melkein mahdotonta vastasyntyneen vauvan kanssa, ja vaikka lapsi on tänä vuonna jo mielellään mukana ulkopuuhissa, vähemmän on nyt enemmän. Siispä kasvimaalle istutettiin porkkanoita, keltasipulia, punasipulia, valkosipulia (nam! ensimmäinen valkosipulinkasvatusyritys), salaattia, kesäkurpitsaa, persiljaa ja tilliä. Ruohosipuli kasvoi jo ennestään hyvällä mallilla ja tilaa jätettiin rucolalle, jota päätimme istuttaa vasta sitten kun muutamme kolmen viikon päästä mökille. Herneitä on myös tarkoitus istuttaa sitten purkkiin, herneenversoja varten. Perunaa ei voitu istuttaa, sillä siemenperuna oli myyty loppuun koko mökkipaikkakunnalta!
Muita kevättöitä tällä kertaa: viimesyksyisten vaahteranlehtien haravoimista, nurmen ajamista, viinimarjapensaiden tukien asentamista muutamaan pensaaseen ja pensaiden leikkuuta, kukkapenkkien hoitoa, muutamia kukkaistutuksia, erinäisten ovien ja ramppien korkeuksien säätämistä, yleistä siistimistä. Melko mukavaa ja rentoa siis, ja paljon ulkoilua. Ei edes kotiinlähtö harmittanut kovin paljoa, koska kohta pääsemme jo takaisin mökille. Kesä tulee!
 |
| Koivikko kevätasussaan - mikä ihana tuore vihreys! |
 |
| Koko perhe pihatöissä |
 |
| Lapsi löysi hyvän seisomatuen aitiopaikalta mustaviinimarjan luota |
 |
| Saunoja kuivaharjoittelee - lapsi pääsi kyllä oikeastikin lämpimään saunaan |
 |
| Kukkia pihaa koristamaan |
 |
| Mökillä on kivaa! |
 |
| Keväistä kukkaloistoa - mikäköhän kasvi tämä lienee? |
tiistai 21. toukokuuta 2013
Mökkimagiaa
Terveisiä mökiltä! On pitänyt niin kiirettä, etten ole ehtinyt kirjoittamaan, mutta kiirettä oikein mukavalla tavalla. Ajoimme nimittäin 500 km mökille Pohjois-Savoon, yhden anoppilayöpysähdyksen taktiikalla, ja täällä on nyt ehditty olla kaksi ja puoli päivää. Ylihuomenna koittaa taas lähtö kotiin päin, mutta juhannusviikolla pääsemme onneksi muuttamaan kesäksi taas tänne. Meillä on tosiaan tapana asua kesät mökillä, ja lapsikin syntyi viime kesänä täältä käsin (tästä aiheesta lisää myöhemmin). Yleensä emme ole päässeet mökkeilemään keväällä, ja nyt sattuikin niin ihanat säät, että tuntuu jo kesältä ja tänne voisi vaikka jäädä saman tien. Tavalliseen tapaan harmittelemme, että matkaa on niin pitkästi, ettei tänne voi tulla ihan vaan viikonlopuksi silloin kun huvittaa - eli koko ajan.
Täytyy sanoa, että tässä paikassa on kyllä jotain taikaa. Heti mökille tultua ihmeellinen onnellisuudentunne valtaa mielen, ja sama tuntuu pätevän myös lapseen - hän vaikuttaa täällä todella onnelliselta. Unetkin maistuvat erityisen hyvin täällä, meille kaikille. Suuri osa mökin taiasta liittyy tietenkin kauniiseen maisemaan ja ilmavaan, rauhalliseen pihapiiriin, toisaalta täällä on aina jotain mukavaa puuhasteltavaa ja rento olla, vaikka usein tekemistäkin riittää paljon kun emme pääse useammin tänne huoltotoimiin. Linnut laulavat, saunotaan, hoidetaan pihaa, kukkia ja kasvimaata, mies rämpii pusikossa raivaamassa pajukkoa, leikkaa nurmea ja askartelee yhtä sun toista puukehikkoa sun muuta, valoa riittää yömyöhään ja maisema hivelee silmiä. Ei voisi pyytää parempaa. Onneksi voimme antaa lapselle kesät tässä ympäristössä.
Parempi kertoa loput kuvin. Tervetuloa mökkimaisemiin!
Parasta nyt: jääkaappi, uuni, taaperokärry, ulkoilma, piimä, hoitotarvikekärry, kontataan yhdessä -leikki
Täytyy sanoa, että tässä paikassa on kyllä jotain taikaa. Heti mökille tultua ihmeellinen onnellisuudentunne valtaa mielen, ja sama tuntuu pätevän myös lapseen - hän vaikuttaa täällä todella onnelliselta. Unetkin maistuvat erityisen hyvin täällä, meille kaikille. Suuri osa mökin taiasta liittyy tietenkin kauniiseen maisemaan ja ilmavaan, rauhalliseen pihapiiriin, toisaalta täällä on aina jotain mukavaa puuhasteltavaa ja rento olla, vaikka usein tekemistäkin riittää paljon kun emme pääse useammin tänne huoltotoimiin. Linnut laulavat, saunotaan, hoidetaan pihaa, kukkia ja kasvimaata, mies rämpii pusikossa raivaamassa pajukkoa, leikkaa nurmea ja askartelee yhtä sun toista puukehikkoa sun muuta, valoa riittää yömyöhään ja maisema hivelee silmiä. Ei voisi pyytää parempaa. Onneksi voimme antaa lapselle kesät tässä ympäristössä.
Parempi kertoa loput kuvin. Tervetuloa mökkimaisemiin!
 |
| Jes, meikä tutustuu mökkimaastoon! |
 |
| Viime syksyisiä vaahteranlehtiä löytyi vielä haravoitavaksi |
 |
| Minityyppi vai iso mökki? |
 |
| Hanahuveja maisemapaikalta |
 |
| Kukkapenkkitiimi |
 |
| Lapselle koottiin pinnasänky ensimmäistä kertaa - eikös tämä ole tapana tehdä ennen syntymää eikä ennen ensimmäistä syntymäpäivää..? |
 |
| Sateenkaaren päässä on kultaa? |
 |
| Kokko koottiin odottamaan lapsen juhannussynttärijuhlia |
 |
| Iltamaisema suoraan mökkiterassilta |
Parasta nyt: jääkaappi, uuni, taaperokärry, ulkoilma, piimä, hoitotarvikekärry, kontataan yhdessä -leikki
torstai 16. toukokuuta 2013
Mehevä porkkanakakku
Jaanpa kanssanne yhden suosikkikakkuresepteistäni. Päätin nimittäin tehdä äitienpäiväksi perinteisen täytekakun sijaan porkkanakakun, koska edellisestä sellaisesta oli kulunut jo pitkän aikaan. Reseptin olen tainnut löytää joskus muinoin googlaamalla ja kääntänyt suomalaisiin mittayksiköihin. Kuorrutuksen teen yleensä entisen työnantajani tyyliin. Kakku on varsin mehevää, herkullista ja jopa melkein terveellistä :) Lapsikin sai maistaa murusen, muttei näyttänyt erityisemmin innostuvan - liian makeaa vauvamakuun?
Äitienpäivän porkkanakakku
4 kananmunaa
3,5 dl kasvisöljyä
3,5 dl sokeria
2 tl vaniljaesanssia (käytän itse saman määrän vanilliinisokeria)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
2 tl kanelia
7,5 dl porkkanaraastetta
(2,5 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä)
- Lämmitä uuni 175 asteeseen. Rasvaa irtopohjainen uunivuoka ja jauhota se. (Oman vuokani halkaisija on 24 cm.)
- Sekoita munat, öljy, sokeri ja vanilja suuressa kulhossa. Lisää jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja kaneli. Lisää joukkoon porkkanaraaste (ja pähkinät). Kaada vuokaan.
- Paista uunissa noin tunti, riippuen uunista ja vuoan koosta / kakun paksuudesta. Testaa puutikulla, tarttuuko taikina - hieman raakakin kakku on hyvää. Jäähdytä 10 min, irrota vuoan reunat ja anna jäähtyä.
Kuorrutus
150-200 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g marganiirina tai voita
tomusokeria
sitruunamehua
Laita tuorejuusto ja rasva paistinpannulle tai laakeapohjaiseen kattilaan. Lämmitä miedolla lämmöllä hämmentäen puulastalla, kunnes rasva on sulanut. Kaada pannulle keko tomusokeria ja sulata joukkoon. Mausta sitruunamehulla. Levitä täyte jäähtyneen kakun päälle ja anna jähmettyä.
Tällä kertaa tein melko peruskakun valkoisesta sokerista ja vehnäjauhoista. Kakusta saa maukkaan ja terveellisemmän, kun vaihtaa valkoisen sokerin tummaan ja korvaa osan jauhoista vaikka spelttijauhoilla. Tein kakkuun ensimmäistä kertaa täytekerroksen leikkaamalla kakun kahtia ja lisäämällä väliin purkillisen Valion sitruunarahkaa - kaksikin purkillista olisi mahtunut väliin hyvin. Nam!
Äitienpäivän porkkanakakku
4 kananmunaa
3,5 dl kasvisöljyä
3,5 dl sokeria
2 tl vaniljaesanssia (käytän itse saman määrän vanilliinisokeria)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
2 tl kanelia
7,5 dl porkkanaraastetta
(2,5 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä)
- Lämmitä uuni 175 asteeseen. Rasvaa irtopohjainen uunivuoka ja jauhota se. (Oman vuokani halkaisija on 24 cm.)
- Sekoita munat, öljy, sokeri ja vanilja suuressa kulhossa. Lisää jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja kaneli. Lisää joukkoon porkkanaraaste (ja pähkinät). Kaada vuokaan.
- Paista uunissa noin tunti, riippuen uunista ja vuoan koosta / kakun paksuudesta. Testaa puutikulla, tarttuuko taikina - hieman raakakin kakku on hyvää. Jäähdytä 10 min, irrota vuoan reunat ja anna jäähtyä.
Kuorrutus
150-200 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g marganiirina tai voita
tomusokeria
sitruunamehua
Laita tuorejuusto ja rasva paistinpannulle tai laakeapohjaiseen kattilaan. Lämmitä miedolla lämmöllä hämmentäen puulastalla, kunnes rasva on sulanut. Kaada pannulle keko tomusokeria ja sulata joukkoon. Mausta sitruunamehulla. Levitä täyte jäähtyneen kakun päälle ja anna jähmettyä.
Tällä kertaa tein melko peruskakun valkoisesta sokerista ja vehnäjauhoista. Kakusta saa maukkaan ja terveellisemmän, kun vaihtaa valkoisen sokerin tummaan ja korvaa osan jauhoista vaikka spelttijauhoilla. Tein kakkuun ensimmäistä kertaa täytekerroksen leikkaamalla kakun kahtia ja lisäämällä väliin purkillisen Valion sitruunarahkaa - kaksikin purkillista olisi mahtunut väliin hyvin. Nam!
 |
| Hyvä kakku, huono kuva |
Äitienpäivä
Ensimmäinen äitienpäiväni oli ihana. Kiireetöntä yhdessäoloa, mukavaa ohjelmaa ja hyvää ruokaa - mitäpä muuta sitä voisi pyytää! Aamulla sain herkkusuklaita sänkyyn, valmistimme nykyään harvinaisen lempibrunssimme eli Eggs Florentine (uppomunia ja pinaattia leivän päällä), kakkuja syötiin koko taloyhtiön lapsiperheiden voimin ja illalla vielä grillattiin. Aurinko helli juhlijoita ja lapsi oli taas onnessaan, kun pääsi lykkimään taaperokärryään ulkosalle.
Yksi ikävä juttukin sattui, nimittäin lapsi paukautti otsansa kovalla voimalla lämpöpatterin terävään reunaan kun ilmapallo väisti pään ja patterin välistä. Onneksi selvittiin kuitenkin säikähdyksellä ja isohkolla, mustelmaisella kuhmulla.
Kuvia päivästä:
Vaikka äitienpäivän tarkoitus lienee osoittaa arvostusta äideille, näin ensimmäisenä äitienpäivänäni huomasin myös ajattelevani, mikä etuoikeus on saada olla äiti tälle pienelle, ihanalle muruselleni. Äitinä velvollisuuteni on taata hänelle turvallinen, rakkaudentäyteinen alku elämälle ja kulkea rinnalla niin pitkään kuin siihen on mahdollisuus, toisaalta osata höllätä otetta ja päästää irti kun on sen aika. Tehtävä on tärkeä, haastava ja antoisa - elämänmittainen side. Toivottavasti onnistun siinä ainakin riittävän hyvin.
Yksi ikävä juttukin sattui, nimittäin lapsi paukautti otsansa kovalla voimalla lämpöpatterin terävään reunaan kun ilmapallo väisti pään ja patterin välistä. Onneksi selvittiin kuitenkin säikähdyksellä ja isohkolla, mustelmaisella kuhmulla.
Kuvia päivästä:
 |
| Pienten käsien maalaama kortti äidille <3 |
 |
| Namnam! |
 |
| Iloinen pattipää |
 |
| Brunssia mmmmm... |
 |
| Pääsisiköhän tuonne pihalle jotenkin luikahtamaan..? |
Vaikka äitienpäivän tarkoitus lienee osoittaa arvostusta äideille, näin ensimmäisenä äitienpäivänäni huomasin myös ajattelevani, mikä etuoikeus on saada olla äiti tälle pienelle, ihanalle muruselleni. Äitinä velvollisuuteni on taata hänelle turvallinen, rakkaudentäyteinen alku elämälle ja kulkea rinnalla niin pitkään kuin siihen on mahdollisuus, toisaalta osata höllätä otetta ja päästää irti kun on sen aika. Tehtävä on tärkeä, haastava ja antoisa - elämänmittainen side. Toivottavasti onnistun siinä ainakin riittävän hyvin.
tiistai 14. toukokuuta 2013
Vauva nukkuu
Voiko olla mitään suloisempaa kuin nukkuva vauva? Lapsi heräsi maidolle klo 7 ja nukahti uudestaan autuaana, tissi suussa. Hivuttauduin syrjään ja korvasin itseni tutilla. Teki tiukkaa nousta sängystä - olisin voinut jäädä katselemaan lasta vaikka kuinka kauan, vaikken olisi saanut enää itse nukkua. Mikä levollinen olemus, pieni rento pötkylä tutti suussa, palleroiset kädet eläen unien mukana, sormet ojentuen ja koukistuen, kämmen kääntyillen kierteenä. Siellä ne edelleen nukkuvat, mies ja lapsi. Kohta pitää lähteä kouluun, en ilmeisesti ehdi nähdä heitä hereillä ennen lähtöä. Niisk.
 |
| Pieni nukkuja joskus loka-marraskuussa 2012 <3 |
lauantai 11. toukokuuta 2013
Kesän lämpöä
Mikä iiiiiihana kesäpäivä! Tänään taisi olla noin 23 astetta lämmintä, oli aurinkoista, kaunista ja leppoisaa. Tarkoitus oli kirjoittaa opinnäytetyötä jossain välissä tänään, mutta eihän siitä mitään tullut. Vauvauinnin jälkeen sammahdin tyystin ja ulkona oli niin ihanaa, että keksittiin perheen kanssa yhtä sun toista sijaistoimintoa. Meillä on niin mukavia naapureitakin, että kun vain pistää nenän ulos niin johan sitä löytää itsensä viihtymästä seurassa.
Lapsi oli onnessaan ja ihmeissään laajentuvasta maailmastaan. Tänään hän sai nimittäin kengät jalkaansa ihan ensimmäistä kertaa! Hän teputteli paljain jaloin taaperokärryllä sisällä niin hienosti, että sai kengät kokeiluun. Ensin meinasi kompastua kenkiinsä, mutta alkoi nopeasti nostella jalkoja ylemmäs ja homma lähti sujumaan. Lähdimme sitten kierrokselle talon ympäri ja lapsi taapersi koko neljän asunnon rivitalon ja tontin ympäri. Hurja matka noin pienelle! Takapihallakin oli kiva hengailla. Kyllä tämä kesätunnelma on niin ihanaa myös lapsen mielestä!
 |
| Onnellinen maailmanvalloittaja. Maailmanhistorian pikkujättiläinen on tosin melko painavaa kannettavaa näin pienille harteille... |
 |
| Serkuilta perityt hienot kengät istuivat ilmeisesti hyvin jalkaan, kun ei tullut valitusta |
 |
| Takapihan laatikosta löytynyt edellisen pikkuasukkaan kauhakuormuri oli hitti! |
 |
| Takapihan kasvisto on meille vielä arvoitus. Löytyy ainakin valkovuokkoja, narsisseja, liljoja, tulppaaneita... |
 |
| ...ilmeisesti kevätesikoita... |
 |
| ...raparperia... |
 |
| ...mutta mitäköhän nämä siniset mahtavat olla? |
Touhukkaan päivän liikuttava hetki oli, kun lapsi illalla halusi syliin ja lussutti tissiä äitiin kiinni liimaantuneena, läheisyydenkipeänä pikkuvauvana ainakin 15 minuuttia. Läheisyystankkaus olikin tarpeen sekä lapselle että äidille, kun on ollut niin paljon muuta kiirettä.
Onnellista huomista äitienpäivää kaikille äideille!
perjantai 10. toukokuuta 2013
Neuleharrastus
On ollut tuo neulominen hieman hidasta viime aikoina. Pari
vuotta sitten innostuin neulomisesta ja välillä olen ollut melkoinen
villatakkikone. Syksyllä tuli vielä neulottua melko paljon, mutta nyt on kyllä
jäänyt. Lienee osasyynä lapsen siirtyminen samaan ruokailukastiin meidän kanssa
ja päivissä piisaa puuhaa aiempaa enemmän. Ja blogien lukeminen on syrjäyttänyt
puikkohommat iltapuhteina.
Pidän erityisesti yhtenä kappaleena neulottavista vaatteista ja varsinkin Veera Välimäen neuleista. Yleensä tykkään neuloa hieman suurempia projekteja, koska on hauskaa jos neule ei valmistu ihan saman tien vaan sen parissa saa viettää aikaa hieman pidempään. Aiemmin aikaa olikin käytettäväksi neulomiseen ja valmista syntyi suurista projekteista huolimatta. Nyt on toisin.
Pidän erityisesti yhtenä kappaleena neulottavista vaatteista ja varsinkin Veera Välimäen neuleista. Yleensä tykkään neuloa hieman suurempia projekteja, koska on hauskaa jos neule ei valmistu ihan saman tien vaan sen parissa saa viettää aikaa hieman pidempään. Aiemmin aikaa olikin käytettäväksi neulomiseen ja valmista syntyi suurista projekteista huolimatta. Nyt on toisin.
Hitaus on kieltämättä syönyt motivaatiota. Kun alan
neulomaan jotain kivaa, kuten villatakkia (joku fiksaatio villatakkeihin?), se
valmistuu niin hitaasti, että vuodenaika ehtii jo vaihtua ja neule ei ole enää
ajankohtainen. Lapselle neulominen on vielä ongelmallisempaa: etukäteen en osaa
arvioida, millaisia ja minkä kokoisia vaatteita kannattaisi neuloa, ja kun
vaate valmistuu, voi olla jo myöhäistä. Hänellä myös on jo niin paljon vaatteita, etten ole kokenut olelliseksi neuloa niitä kovin paljoa lisää.
Jotain silti olen saanut aikaiseksi näin vauvavuotenakin. Tässä osa tuotoksista. Pahoittelut, että osa kuvista on melko huonosti valaistuja - parhaiten kuvausaikaa löytyy illan hämärässä lapsen mentyä nukkumaan.
Neuloin tällä viikolla nämä pienet töppöset ystävän kesävauvalle. Lanka on alpakkaa ja ohje on Judy Nemishin Oh! Baby Baby Booties (valitettavasti en löydä enää linkkiä). Ohje on helppo ja tossut valmistuvat nopeasti, mutta langankatkaisuja ja pääteltäviä lankoja on todella paljon töppösten kokoon nähden. Käyttämäni lanka on ohjeen lankaa ohuempaa, joten lisäsin silmukoita sopiviin kohtiin, mutta töppösistä tuli silti pienenpienet, suunnilleen vastasyntyneen jalan kokoiset. Tein samankaltaiset myös pikku-L:lle ennen hänen syntymäänsä ja ne ovat venyneet kätevästi niin, että ovat vieläkin käytössä, tosin ne olivat jo alunperin hieman suuremmat kuin nämä tässä.
Tämä lapselle neulomani Op Art Baby Blanket oli puikoilla lähes koko talven. Kun sain sen viimein valmiiksi, lapsi ei enää viettänytkään aikaa pötkönä lattialla. Eipä tuo silti haittaa, peitto on aika hauska ja löytää varmasti muutakin käyttöä. Loppuviimeistely ei ole kovin onnistunut kun neliön mallinen peitto vääntää vieläkin mutkalle... Lankana on tylsä Novitan Nalle, koska halusin, että peitto olisi konepestävä ja edullinen - lankaa kun kului melko paljon.
Lapselle neuloin myös tämän villahaalarin, lankana Sandness Garn Lanett ja ohje myös Sandness Garnilta. Ohje ei ollut parhaimmasta päästä, sillä se oli hieman epäselvästi kirjoitettu ja olisin mieluummin neulonut haalarin täysin yhdessä osassa. Päätin varmuuden vuoksi neuloa 9-kuukautisen kokoisen haalarin, koska pelkäsin, että pienempi koko saattaisi jäädä heti turhan pieneksi. Kuten tavallista, en osannut ennakoida lapsen kasvua oikein ja haalari on sopiva nyt, kun sille ei enää säiden puolesta ole tarvetta. Lahkeet ja hihat ovat onneksi pitkät ja väljät ja vartalo-osassakin on runsaasti leveyttä, joten taidan kokeilla venyttää haalarin sopivaksi vielä ensi talvelle. Haalari on kyllä kivan näköinen lapsen päällä.
Syyskuussa osallistuin lankakauppa Titityyn Mysteeriklubiin, jossa neulottiin Veera Välimäen Varjo -huivi osa kerrallaan saadun ohjeen mukaan. Mysteeriohje oli hauska tapa neuloa, koska ohjeiden mukana ei tullut kuvia ja lopputulosta sai arvailla ihan loppuun saakka, huivin erikoisesta muodosta johtuen. Lankana on ylellinen, kaunis Madeline tosh tosh merino light (ah ja oih, kunpa aina olisi varaa ostaa näin pehmeitä, kauniita lankoja!).
Loppuraskauden aikaan aloin neulomaan Veera Välimäen Something Silver -neuletakkia. Ajatuksena oli saada se päälle lapsen nimiäisiin, mutta eihän vastasyntyneen kanssa ehtinyt neuloa niin paljon, että se olisi valmistunut ajoissa. Lopulta sain sen kuitenkin päälleni ja se on ihana! Lankana ohjeen mukainen Elsebeth Lavodin Silky Wool.
Talvella neuloin muutamia pienempiä juttuja:
Suvi Simolan kauniit Kuurankukka -lapaset. Lankana Drops Alpaca. Tämä oli varmaankin vaikein neule, jonka olen koskaan neulonut, mutta alkuvaikeuksien jälkeen pääsin kärryille ja kaunista pitsiä oli mukavaa neuloa.
Pari versiota A Hat for Eudora -piposta. Lankana Heaven's Hand Wool Classic (valkoinen pipo) ja Malabrigo Rios, väri Primavera (kirjava pipo). Nämä valmistuivat mukavasti parissa päivässä. Tein valkoisen pipon kirjavan jälkeen ja lisäsin siihen lisää pituutta rypytysten ja loppukavennusten väliin.
Tällä hetkellä puikoilla on tämä eli Veera Välimäen Driven -villatakki, lankana Gjestall Topp't Tå. Enää puuttuvat hihat! Takki on lämmin, joten sitä voinee pitää päällä viileinä kesäpäivinä, mutta viimeistään syksyllä sille on takuulla tilausta. Ehkä olen tällä kertaa hitauden sijaan etuajassa ja hyvissä ajoin liikkeellä? ;)
Ja mitähän kivaa pääsisin seuraavaksi neulomaan...
Lapselle neuloin myös tämän villahaalarin, lankana Sandness Garn Lanett ja ohje myös Sandness Garnilta. Ohje ei ollut parhaimmasta päästä, sillä se oli hieman epäselvästi kirjoitettu ja olisin mieluummin neulonut haalarin täysin yhdessä osassa. Päätin varmuuden vuoksi neuloa 9-kuukautisen kokoisen haalarin, koska pelkäsin, että pienempi koko saattaisi jäädä heti turhan pieneksi. Kuten tavallista, en osannut ennakoida lapsen kasvua oikein ja haalari on sopiva nyt, kun sille ei enää säiden puolesta ole tarvetta. Lahkeet ja hihat ovat onneksi pitkät ja väljät ja vartalo-osassakin on runsaasti leveyttä, joten taidan kokeilla venyttää haalarin sopivaksi vielä ensi talvelle. Haalari on kyllä kivan näköinen lapsen päällä.
Syyskuussa osallistuin lankakauppa Titityyn Mysteeriklubiin, jossa neulottiin Veera Välimäen Varjo -huivi osa kerrallaan saadun ohjeen mukaan. Mysteeriohje oli hauska tapa neuloa, koska ohjeiden mukana ei tullut kuvia ja lopputulosta sai arvailla ihan loppuun saakka, huivin erikoisesta muodosta johtuen. Lankana on ylellinen, kaunis Madeline tosh tosh merino light (ah ja oih, kunpa aina olisi varaa ostaa näin pehmeitä, kauniita lankoja!).
Loppuraskauden aikaan aloin neulomaan Veera Välimäen Something Silver -neuletakkia. Ajatuksena oli saada se päälle lapsen nimiäisiin, mutta eihän vastasyntyneen kanssa ehtinyt neuloa niin paljon, että se olisi valmistunut ajoissa. Lopulta sain sen kuitenkin päälleni ja se on ihana! Lankana ohjeen mukainen Elsebeth Lavodin Silky Wool.
Talvella neuloin muutamia pienempiä juttuja:
Suvi Simolan kauniit Kuurankukka -lapaset. Lankana Drops Alpaca. Tämä oli varmaankin vaikein neule, jonka olen koskaan neulonut, mutta alkuvaikeuksien jälkeen pääsin kärryille ja kaunista pitsiä oli mukavaa neuloa.
Pari versiota A Hat for Eudora -piposta. Lankana Heaven's Hand Wool Classic (valkoinen pipo) ja Malabrigo Rios, väri Primavera (kirjava pipo). Nämä valmistuivat mukavasti parissa päivässä. Tein valkoisen pipon kirjavan jälkeen ja lisäsin siihen lisää pituutta rypytysten ja loppukavennusten väliin.
Tällä hetkellä puikoilla on tämä eli Veera Välimäen Driven -villatakki, lankana Gjestall Topp't Tå. Enää puuttuvat hihat! Takki on lämmin, joten sitä voinee pitää päällä viileinä kesäpäivinä, mutta viimeistään syksyllä sille on takuulla tilausta. Ehkä olen tällä kertaa hitauden sijaan etuajassa ja hyvissä ajoin liikkeellä? ;)
Ja mitähän kivaa pääsisin seuraavaksi neulomaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)