Ensimmäinen äitienpäiväni oli ihana. Kiireetöntä yhdessäoloa, mukavaa ohjelmaa ja hyvää ruokaa - mitäpä muuta sitä voisi pyytää! Aamulla sain herkkusuklaita sänkyyn, valmistimme nykyään harvinaisen lempibrunssimme eli Eggs Florentine (uppomunia ja pinaattia leivän päällä), kakkuja syötiin koko taloyhtiön lapsiperheiden voimin ja illalla vielä grillattiin. Aurinko helli juhlijoita ja lapsi oli taas onnessaan, kun pääsi lykkimään taaperokärryään ulkosalle.
Yksi ikävä juttukin sattui, nimittäin lapsi paukautti otsansa kovalla voimalla lämpöpatterin terävään reunaan kun ilmapallo väisti pään ja patterin välistä. Onneksi selvittiin kuitenkin säikähdyksellä ja isohkolla, mustelmaisella kuhmulla.
Kuvia päivästä:
 |
| Pienten käsien maalaama kortti äidille <3 |
 |
| Namnam! |
 |
| Iloinen pattipää |
 |
| Brunssia mmmmm... |
 |
| Pääsisiköhän tuonne pihalle jotenkin luikahtamaan..? |
Vaikka äitienpäivän tarkoitus lienee osoittaa arvostusta äideille, näin ensimmäisenä äitienpäivänäni huomasin myös ajattelevani, mikä etuoikeus on saada olla äiti tälle pienelle, ihanalle muruselleni. Äitinä velvollisuuteni on taata hänelle turvallinen, rakkaudentäyteinen alku elämälle ja kulkea rinnalla niin pitkään kuin siihen on mahdollisuus, toisaalta osata höllätä otetta ja päästää irti kun on sen aika. Tehtävä on tärkeä, haastava ja antoisa - elämänmittainen side. Toivottavasti onnistun siinä ainakin riittävän hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!