perjantai 10. toukokuuta 2013

Neuleharrastus


On ollut tuo neulominen hieman hidasta viime aikoina. Pari vuotta sitten innostuin neulomisesta ja välillä olen ollut melkoinen villatakkikone. Syksyllä tuli vielä neulottua melko paljon, mutta nyt on kyllä jäänyt. Lienee osasyynä lapsen siirtyminen samaan ruokailukastiin meidän kanssa ja päivissä piisaa puuhaa aiempaa enemmän. Ja blogien lukeminen on syrjäyttänyt puikkohommat iltapuhteina.

Pidän erityisesti yhtenä kappaleena neulottavista vaatteista ja varsinkin Veera Välimäen neuleista. Yleensä tykkään neuloa hieman suurempia projekteja, koska on hauskaa jos neule ei valmistu ihan saman tien vaan sen parissa saa viettää aikaa hieman pidempään. Aiemmin aikaa olikin käytettäväksi neulomiseen ja valmista syntyi suurista projekteista huolimatta. Nyt on toisin.  

Hitaus on kieltämättä syönyt motivaatiota. Kun alan neulomaan jotain kivaa, kuten villatakkia (joku fiksaatio villatakkeihin?), se valmistuu niin hitaasti, että vuodenaika ehtii jo vaihtua ja neule ei ole enää ajankohtainen. Lapselle neulominen on vielä ongelmallisempaa: etukäteen en osaa arvioida, millaisia ja minkä kokoisia vaatteita kannattaisi neuloa, ja kun vaate valmistuu, voi olla jo myöhäistä. Hänellä myös on jo niin paljon vaatteita, etten ole kokenut olelliseksi neuloa niitä kovin paljoa lisää.

Jotain silti olen saanut aikaiseksi näin vauvavuotenakin. Tässä osa tuotoksista. Pahoittelut, että osa kuvista on melko huonosti valaistuja - parhaiten kuvausaikaa löytyy illan hämärässä lapsen mentyä nukkumaan.



Neuloin tällä viikolla nämä pienet töppöset ystävän kesävauvalle. Lanka on alpakkaa ja ohje on Judy Nemishin Oh! Baby Baby Booties (valitettavasti en löydä enää linkkiä). Ohje on helppo ja tossut valmistuvat nopeasti, mutta langankatkaisuja ja pääteltäviä lankoja on todella paljon töppösten kokoon nähden. Käyttämäni lanka on ohjeen lankaa ohuempaa, joten lisäsin silmukoita sopiviin kohtiin, mutta töppösistä tuli silti pienenpienet, suunnilleen vastasyntyneen jalan kokoiset. Tein samankaltaiset myös pikku-L:lle ennen hänen syntymäänsä ja ne ovat venyneet kätevästi niin, että ovat vieläkin käytössä, tosin ne olivat jo alunperin hieman suuremmat kuin nämä tässä.




Tämä lapselle neulomani Op Art Baby Blanket oli puikoilla lähes koko talven. Kun sain sen viimein valmiiksi, lapsi ei enää viettänytkään aikaa pötkönä lattialla. Eipä tuo silti haittaa, peitto on aika hauska ja löytää varmasti muutakin käyttöä. Loppuviimeistely ei ole kovin onnistunut kun neliön mallinen peitto vääntää vieläkin mutkalle... Lankana on tylsä Novitan Nalle, koska halusin, että peitto olisi konepestävä ja edullinen - lankaa kun kului melko paljon.





Lapselle neuloin myös tämän villahaalarin, lankana Sandness Garn Lanett ja ohje myös Sandness Garnilta. Ohje ei ollut parhaimmasta päästä, sillä se oli hieman epäselvästi kirjoitettu ja olisin mieluummin neulonut haalarin täysin yhdessä osassa. Päätin varmuuden vuoksi neuloa 9-kuukautisen kokoisen haalarin, koska pelkäsin, että pienempi koko saattaisi jäädä heti turhan pieneksi. Kuten tavallista, en osannut ennakoida lapsen kasvua oikein ja haalari on sopiva nyt, kun sille ei enää säiden puolesta ole tarvetta. Lahkeet ja hihat ovat onneksi pitkät ja väljät ja vartalo-osassakin on runsaasti leveyttä, joten taidan kokeilla venyttää haalarin sopivaksi vielä ensi talvelle. Haalari on kyllä kivan näköinen lapsen päällä.






Syyskuussa osallistuin lankakauppa Titityyn Mysteeriklubiin, jossa neulottiin Veera Välimäen Varjo -huivi osa kerrallaan saadun ohjeen mukaan. Mysteeriohje oli hauska tapa neuloa, koska ohjeiden mukana ei tullut kuvia ja lopputulosta sai arvailla ihan loppuun saakka, huivin erikoisesta muodosta johtuen. Lankana on ylellinen, kaunis Madeline tosh tosh merino light (ah ja oih, kunpa aina olisi varaa ostaa näin pehmeitä, kauniita lankoja!).





Loppuraskauden aikaan aloin neulomaan Veera Välimäen Something Silver -neuletakkia. Ajatuksena oli saada se päälle lapsen nimiäisiin, mutta eihän vastasyntyneen kanssa ehtinyt neuloa niin paljon, että se olisi valmistunut ajoissa. Lopulta sain sen kuitenkin päälleni ja se on ihana! Lankana ohjeen mukainen Elsebeth Lavodin Silky Wool.


Talvella neuloin muutamia pienempiä juttuja:



Suvi Simolan kauniit Kuurankukka -lapaset. Lankana Drops Alpaca. Tämä oli varmaankin vaikein neule, jonka olen koskaan neulonut, mutta alkuvaikeuksien jälkeen pääsin kärryille ja kaunista pitsiä oli mukavaa neuloa.





Pari versiota A Hat for Eudora -piposta. Lankana Heaven's Hand Wool Classic (valkoinen pipo) ja Malabrigo Rios, väri Primavera (kirjava pipo). Nämä valmistuivat mukavasti parissa päivässä. Tein valkoisen pipon kirjavan jälkeen ja lisäsin siihen lisää pituutta rypytysten ja loppukavennusten väliin.





Tällä hetkellä puikoilla on tämä eli Veera Välimäen Driven -villatakki, lankana Gjestall Topp't Tå. Enää puuttuvat hihat! Takki on lämmin, joten sitä voinee pitää päällä viileinä kesäpäivinä, mutta viimeistään syksyllä sille on takuulla tilausta. Ehkä olen tällä kertaa hitauden sijaan etuajassa ja hyvissä ajoin liikkeellä? ;)


Ja mitähän kivaa pääsisin seuraavaksi neulomaan...


2 kommenttia:

  1. Ihana toi haalari lapselle! Myös varjo-huivi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiva kun kävit "kylässä" :)

      Toivottavasti tosiaan saan tuon haalarin venytetyksi ensi talven kokoon. Mun isoveli on kuulemma pitänyt samaa, äidin neulomaa villahaalaria puolivuotiaasta kaksivuotiaaksi, joten toivoa on!

      Poista

Kiitos kommentista!