Koska asumme aina kesät mökillä, halusimme lähteä synnyttämäänkin mökiltä käsin, KYSissä Kuopiossa. Jos olisimme jääneet Espooseen odottelemaan lapsen syntymää, pää olisi kyllä levinnyt ja pinna ollut kireällä. Lähdimme siis muuttokuorminemme mökin suuntaan heti miehen vapauduttua töistä kesäkuun alussa. Matkan varrella yövyttiin sekä anopin että appiukon luona ja piipahdetiin kummitytön lakkiaisissa. Appi ja anoppi myös ystävällisesti auttoivat meitä ajossa, nimittäin kesämuutto menee yleensä niin, että mies ajaa moottoripyöränsä ja minä auton mökille, mutta megamahan kanssa ajaminen ei oikein enää luonnistunut. Istuin siis autossa pelkääjän paikalla appiukon ajaessa alkumatkan ja anopin ollessa ratissa loppumatkan. Laskettuun aikaan oli kaksi viikkoa ja käsilaukusta löytyi matkan varrella sijaitsevien synnytyssairaaloiden yhteystiedot. (Lapsi syntyi lopulta päivän lasketun ajan jälkeen, erillinen postaus synnytyksestä tulossa myöhemmin).
Väärällä paikkakunnalla synnyttämiseen liittyy kaikenlaista byrokratiaa. Anoimme ja saimme maksusitoumukset: Espoon kaupungilta mökkipaikkakunnan neuvolapalveluja varten, Husilta synnytystä varten. Sovin viimeiset äitiysneuvolatapaamiset mökkipaikkakunnalle ja kerran ehdimmekin siellä käydä. Lapsi kävi ensimmäiset kaksi kuukautta mökkineuvolassa. Oma lukunsa oli isyyden tunnustaminen: Espoon lastenvalvoja oli sitä mieltä, että meidän pitäisi ajaa vastasyntyneen kanssa 500 km suuntaansa näyttämään henkilöllisyystodistuksia isyyden tunnustamiseksi. Lapsen etu, vai miten se menikään!?! Tästä pitivät vielä tiukasti kiinni, mutta saimme onneksi asian järjestellyksi lupsakampien pohjois-savon virkailijoiden kanssa, huh.
No mutta, viime vuonna kevät tuli Pohjois-Savoon melko myöhässä. Näin pari viikkoa viime kesän muuttoa aiemmin tunnelma oli jo sama kuin viime kesän alussa, joten oli helppo samaistua viimekesäisiin tunnelmiin. Synnytin lääkkeettömästi, hypnosynnytyksen apukeinoilla, ja loppuraskaus oli aktiivista rentoutus- ja hengitysharjoitusten aikaa. Muistelin nyt mökkikäynnillä raskausmahaa, potkuja vatsassa, lyllertävää olotilaa, synnytyksen odotusta, itsehypnoosiharjoituksia, nukkumista kyljellään, synnytyksen käynnistymistä... Toisaalta en yhtään kaipaa tukalaa raskausaikaa, toisaalta symbioosi pienen olennon kanssa on niin ihmeellistä ja ainutkertaista, että ainakin niitä vauvan liikkeitä voi muistella kaipauksella. Sata kertaa mieluummin otan silti tuon rakkaan palleron syliini!
Kaiken kaikkiaan viime kesästä jäi mieleen jatkuva sade, pieni suloinen ihmeellinen lötkö vastasyntynyt, äitiyden uutuus ja ihmetys, asuntokaupat (ostimme uuden kodin loppuraskaudessa ja vanha saatiin myytyä päivää ennen lapsen syntymää), imettäminen, rintakumit, maidonkerääjät, tiheä imu, rintaraivarit, imettäminen imettäminen imettäminen... sanoinko jo imettäminen?
Miten se imettäminen olikaan niin stressaavaa! Läheisyys lapsen kanssa oli ihanaa, mutta eipä se imettäminen kyllä ihan niin helppoa ole kuin vaikka neuvolassa annetaan ennakkoon ymmärtää. Sairaalassa ajattelin, että imetys oli lähtenyt ihan hyvin käyntiin, kunnes kotimatkalla lapsi pisti pystyyn kamalan huutokonsertin ja minä tuore äiti yritin parhaani mukaan auttaa raukkaparkaa imettämällä auton takapenkillä. Pieni suu oli niin kovin pieni, ettei lapsi ilmeisesti saanut tarpeeksi maitoa irti rinnasta. Seuraavana päivänä soitin neuvolaan ja sain vinkin kokeilla rintakumia - lapsi sai syödyksi paremmin ja oli tyytyväisempi. Rintakumit olivat käytössä ehkä kuukauden-pari ja niistä päästiin ihan hyvin eroon kun lapsi oli oppinut imemään paremmin ja suu oli hieman kasvanut. Siispä vinkkini tuleville äideille (näin minä tekisin, ainakin tietäen mitä tiedän nyt): kannattaa lukea imetyksestä ennakkoon, varata apuvälineitä saataville ja käyttää niitä ilman tunnontuskia! Äitejä syyllistetään - tai ehkä syyllistymme itse - turhan helposti imetysasioissa. Oikea tieto voi kuitenkin auttaa onnistuneeseen imetyksen alkuun ja onneksi tietoa on nykyään helposti saatavilla esim. Imetyksen tuki ry:n kautta. Onneksi pääsimme läpi alkuvaikeuksien ja käyntiin imetyksen kanssa! Imetyksen alkutaipaleella muuten ajatus joskus hamassa tulevaisuudessa koittavista viiden minuutin imetyksistä tuntui ihan absurdilta - nyt ne ovat arkea. Hahaa, silloiset puolen viiva puolentoista tunnin imetykset taas tuntuvat nyt ihan utopistisilta, samoin kuin tuntikausien iltaimetysmaratonit!
Hmm, sekava postaus, mutta ehkä mielikuvatkin ovat tuolta ajalta jo hieman sekavia. Eiköhän tässä tullut ne oleellisimmat (ja tosiaan synnytyksestä ihan oma postauksensa tulossa lähiaikoina). Niin ja tosiaan, meillä on mökillä sähköt ja juokseva, lämmin vesi - siltä varalta, että kauhistelit ajatusta mökkielämästä vastasyntyneen kanssa!
 |
| Maha suunnilleen viikkoa ennen synnytystä |
 |
| Vastasyntynyt pieni murmeli <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!