No niin. Mies saapui puoliltaöin kotiin mökille lapsen nukkuessa. Ei mennyt ehkä ihan putkeen tuo jälleennäkeminen heillä... Isä meni lapsen vierelle makoilemaan ja minä perässä. Pieni heräsi ja oli ihan tuhannen ihmeissään, että kuka mörökölli täällä pimeässä makaa äidin lisäksi! Kauhea itkuhan siitä tuli, joka vaimeni, kun viimein otin lapsen syliin istumaan ja sai katsella isukkia rauhassa äitiin nojaillen, sitten alkoikin olla hauskaa. Niin hauskaa, ettei meinannut enää millään nukahtaa ja hyssyttelin kuin pienempääkin vauvaa. Joskus kahden jälkeen sitten päästiin taas unten maille... Note to self: öö, mitenkäs tämän olisi voinut hoitaa paremmmin? Ensi kerralla mietintämyssy päähän hyvissä ajoin!
Onneksi aamusta lapsi on ollut kuin isä ei olisi minnekään mennytkään. Koko perhe koolla, ihanaa! Oo, ja aivan ihania uutisia, rakas ystäväni sai eilen illalla pienen tytön! Kovasti odotan, että kuulen lisää synnytyksestä ja muuta, mutta näillä eväillä olen jo aivan onnessani heidän puolestaan. Bonuksena vielä meidän lapsi sai mukavasti vuoden nuoremman kaverin. Oi onnea!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste isä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste isä. Näytä kaikki tekstit
torstai 11. heinäkuuta 2013
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Back to mökki
Blogihiljaisuus rikkoutuu - olemme taas mökillä. Tai oikeastaan palasimme mummilasta/anoppilasta jo sunnuntai-iltana. Nämä pari päivää ovat olleet täyttä touhua, kun olen purkanut matkatavaroita ja mummilassa pestyjä pyykkejä, siivonnut jo lähtöä edeltäviä sotkuja, perannut kaksi laatikollista mansikoita pakastimeen ja käyty lapsen kanssa kaupassa ja asioilla.
Mummilassa oli mukavaa, erityisesti oli kiva saada aikuista seuraa. Ei tehty mitään erityistä, vaan elettiin arkea mummin ja papan kanssa. Hienoja hetkiä oli mm. kun lapsi pääsi saunasta järveen uimaan - vaikka kylmä vesi salpasi henkeä, lapsonen ui tuettuna innoissaan ja pettymys oli suuri, kun vedestä joutui pois. Lapsi oppi uusia juttuja, ainakin naksuttamaan kielellään.
Paluumatkalla koukkasimme tapaamaan äiti-vauva -kavereita. Meidän pieni herkkis pisti aluksi vähän itkuksi, kun vauvakaveri ja hänen 3-vuotias isoveljensä olivat hieman vauhdikkaampia kuin aikuisseura, jossa lapsi on lähinnä nyt kesäaikaan ollut, mutta lämpeni kyllä sitten viimein. Pitäisi saada lapselle hieman enemmän lapsiseuraa näin kesälläkin. On hauskaa nähdä, kuinka samanikäiset lapset ovat kaikki niin erilaisia. Toinen pieni tyttö käveli sujuvasti, lekotteli välillä selällään, joi tuttipullosta itse ja väläytteli hienoa hammasrivistöään. Meidän lapsi taas ei vielä kävele, istuu, seisoo tai liikkuu muttei yleensä makaa paikallaan, haluaa apua nokkamukista juomiseen ja hampaita on läpi vasta neljä.
Niin, toinen yläetuhammas on näköjään tullut läpi tässä miehen poissaollessa ja yläetuhampaiden vieressä olevat hampaat pilkottavat myös ikenien läpi. Lapsi järsiikin sormeaan melko usein, taitaa kutittaa. Tällä hetkellä siis hammassaldo on neljä: kaikki keskimmäiset etuhampaat.
Ajomatkat sujuivat lapsen kanssa melko mukavasti. On mukavaa huomata, että hänen kanssaan voi jo ajella jonkinlaisia matkoja ilman täyttä parkua takapenkiltä. Ajot on mahdollistanut lähteminen päiväuniaikaan ja turvaistuimen ulottuville viritetty leluarsenaali, mutta ennen kaikkea aika - lapsi on kasvanut isommaksi, kärsivällisemmäksi ja omatoimisemmaksi. Muulloinkin kuin päiväuniaikaan hän tosin yleensä nukahtaa autoon, ennemmin tai myöhemmin.
Puhelinleikki on muuten saanut uusia ulottuvuuksia. Yksi päivä isäni kanssa puhelimessa puhuessa laitoin luurin lapsen korvalle. Hän kuunteli, jutteli ja kuunteli, eli kävi ihan normaalin puhelinkeskustelun!
Lusikkatreenit ovat edenneet sen verran, että lapsi on usein ottavinaan oikealla tai leikkilusikalla jotain ja pistää lusikan suuhun. Mutta jos lusikassa on oikeasti ruokaa, se ei päädy suuhun, vaan lapsi ronkkii sitä sormillaan ja tekee sillä kaikkea muuta mahdollista. Harjoitus jatkuu...
Sain anopilta hänen vanhan ompelukoneensa mökkikoneeksi, ja intouduin heti ostamaan kangasta mökkipaikkakunnan kivasta pienestä kangas- ja lankakaupasta. En ole ommellut mitään pitkään aikaan vaan neulominen on innostanut enemmän. Viime aikoina on kuitenkin ollut mielessä, että voisi olla kiva ommella jotain lapselle. Kun tämä hauska pöllökangas tuli vastaan, keksin heti, että ompelen siitä lapselle mekon:
Ostin itselleni samasta kankaasta valmiiksi ommellun pipon, ja siksipä aion ommella myös lapselle pöllöpipon. No, jos samislinjalle lähdetään, niin luultavasti käyn ostamassa kangasta vielä hieman lisää ja teen siitä itselleni paidan. Mies tähän tuumasi, että miksei hänelle tule mitään tiimiasuun sopivaa. Hän saanee siis ruskean perusteepaidan (jos jostain löytyy sellainen), johon ompelen pöllökankaasta jonkinlaisen koristeen.
Tänään on muuten iloinen päivä - mies palaa illalla reissultaan! Nyt hän on jo kotona Espoossa ja päästiin juttelemaan Skypellä. Hassua nähdä koti ja mies siellä, kun olemme lapsen kanssa täällä. Lapsi oli aivan innoissaan, kun näki isänsä ruudussa. Kunhan mies saa moponsa huollosta hän lähtee ajamaan meidän luokse. Lapsi lienee jo nukkumassa kun isä saapuu.
Oi, ihanaa, muru saapuu takaisin! Onkin ollut ikävä. Ihan hyvin meillä on lapsen kanssa mennyt, mutta on se vaan eri asia olla koko perhe koossa yhdessä.
Parasta nyt: lavuaarissa istuminen ja vesileikki desimitan ja muovikippojen kanssa, ankat, Muumi-kirja, palapelit, piirtoalusta, sängyllä polvi-istunnassa pomppiminen, mummin vadelmakiisseli, mummin laatikoiden tonkiminen salaa, tyhjien tölkkien levitteleminen lattialle kierrätyspussista
Mummilassa oli mukavaa, erityisesti oli kiva saada aikuista seuraa. Ei tehty mitään erityistä, vaan elettiin arkea mummin ja papan kanssa. Hienoja hetkiä oli mm. kun lapsi pääsi saunasta järveen uimaan - vaikka kylmä vesi salpasi henkeä, lapsonen ui tuettuna innoissaan ja pettymys oli suuri, kun vedestä joutui pois. Lapsi oppi uusia juttuja, ainakin naksuttamaan kielellään.
 |
| Kesätyttö vauhdissa mummilan pihassa |
 |
| Tötteröhuuli "leikkimökki"kuistilla. Ihan ite kiipesin tuoliin! |
 |
| Isän vanhan ratsun kyydissä. Ilme lienee päristysilme - hepan ollessa liikkeesä (työntäen) lapsi oli ihan hiljaa ja jännittyneenä, mutta pysähtynyt hevonen pärisi kuin auto. |
Paluumatkalla koukkasimme tapaamaan äiti-vauva -kavereita. Meidän pieni herkkis pisti aluksi vähän itkuksi, kun vauvakaveri ja hänen 3-vuotias isoveljensä olivat hieman vauhdikkaampia kuin aikuisseura, jossa lapsi on lähinnä nyt kesäaikaan ollut, mutta lämpeni kyllä sitten viimein. Pitäisi saada lapselle hieman enemmän lapsiseuraa näin kesälläkin. On hauskaa nähdä, kuinka samanikäiset lapset ovat kaikki niin erilaisia. Toinen pieni tyttö käveli sujuvasti, lekotteli välillä selällään, joi tuttipullosta itse ja väläytteli hienoa hammasrivistöään. Meidän lapsi taas ei vielä kävele, istuu, seisoo tai liikkuu muttei yleensä makaa paikallaan, haluaa apua nokkamukista juomiseen ja hampaita on läpi vasta neljä.
Niin, toinen yläetuhammas on näköjään tullut läpi tässä miehen poissaollessa ja yläetuhampaiden vieressä olevat hampaat pilkottavat myös ikenien läpi. Lapsi järsiikin sormeaan melko usein, taitaa kutittaa. Tällä hetkellä siis hammassaldo on neljä: kaikki keskimmäiset etuhampaat.
Ajomatkat sujuivat lapsen kanssa melko mukavasti. On mukavaa huomata, että hänen kanssaan voi jo ajella jonkinlaisia matkoja ilman täyttä parkua takapenkiltä. Ajot on mahdollistanut lähteminen päiväuniaikaan ja turvaistuimen ulottuville viritetty leluarsenaali, mutta ennen kaikkea aika - lapsi on kasvanut isommaksi, kärsivällisemmäksi ja omatoimisemmaksi. Muulloinkin kuin päiväuniaikaan hän tosin yleensä nukahtaa autoon, ennemmin tai myöhemmin.
Puhelinleikki on muuten saanut uusia ulottuvuuksia. Yksi päivä isäni kanssa puhelimessa puhuessa laitoin luurin lapsen korvalle. Hän kuunteli, jutteli ja kuunteli, eli kävi ihan normaalin puhelinkeskustelun!
Lusikkatreenit ovat edenneet sen verran, että lapsi on usein ottavinaan oikealla tai leikkilusikalla jotain ja pistää lusikan suuhun. Mutta jos lusikassa on oikeasti ruokaa, se ei päädy suuhun, vaan lapsi ronkkii sitä sormillaan ja tekee sillä kaikkea muuta mahdollista. Harjoitus jatkuu...
 |
| Lusikalla voi esimerkiksi soittaa pilttipurkkia |
Sain anopilta hänen vanhan ompelukoneensa mökkikoneeksi, ja intouduin heti ostamaan kangasta mökkipaikkakunnan kivasta pienestä kangas- ja lankakaupasta. En ole ommellut mitään pitkään aikaan vaan neulominen on innostanut enemmän. Viime aikoina on kuitenkin ollut mielessä, että voisi olla kiva ommella jotain lapselle. Kun tämä hauska pöllökangas tuli vastaan, keksin heti, että ompelen siitä lapselle mekon:
Ostin itselleni samasta kankaasta valmiiksi ommellun pipon, ja siksipä aion ommella myös lapselle pöllöpipon. No, jos samislinjalle lähdetään, niin luultavasti käyn ostamassa kangasta vielä hieman lisää ja teen siitä itselleni paidan. Mies tähän tuumasi, että miksei hänelle tule mitään tiimiasuun sopivaa. Hän saanee siis ruskean perusteepaidan (jos jostain löytyy sellainen), johon ompelen pöllökankaasta jonkinlaisen koristeen.
Tänään on muuten iloinen päivä - mies palaa illalla reissultaan! Nyt hän on jo kotona Espoossa ja päästiin juttelemaan Skypellä. Hassua nähdä koti ja mies siellä, kun olemme lapsen kanssa täällä. Lapsi oli aivan innoissaan, kun näki isänsä ruudussa. Kunhan mies saa moponsa huollosta hän lähtee ajamaan meidän luokse. Lapsi lienee jo nukkumassa kun isä saapuu.
Oi, ihanaa, muru saapuu takaisin! Onkin ollut ikävä. Ihan hyvin meillä on lapsen kanssa mennyt, mutta on se vaan eri asia olla koko perhe koossa yhdessä.
Parasta nyt: lavuaarissa istuminen ja vesileikki desimitan ja muovikippojen kanssa, ankat, Muumi-kirja, palapelit, piirtoalusta, sängyllä polvi-istunnassa pomppiminen, mummin vadelmakiisseli, mummin laatikoiden tonkiminen salaa, tyhjien tölkkien levitteleminen lattialle kierrätyspussista
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Yh-elämä alkoi
Mies pakkasi kamansa moottoripyörän kyytiin, puki ajovermeet päälleen ja kurvasi pihasta. Lapsi katsoi isän ajavan pois ja osoitti sormellaan puuta. Eipä tainnut ihan vielä ikävä tulla.
Toissayön unessa meni toisin: minä pakkasin kamani miehen kehoituksesta ja muutin lapsen kanssa muualle. Oli surullinen olo. Päätin soittaa miehelle ja neuvotella, josko me jotenkin selvitettäis välimme.
Taisi nyt koittava parin viikon yksinhuoltajajakso kummitella jo unissa. Onneksi tilanne on ennemmin tuo ensimmäinen vaihtoehto kuin toinen! Välimme ovat oikein hyvät ja väliaikainen yksinhuoltajuus johtuu ihan vain moottoripyöräilykuumeesta, joka valtaa motoristin joka kesä. Viime kesänä mieheltä jäi pitkä reissu välistä kokonaan, eikä muutenkaan ole päässyt juurikaan ajamaan. Nyt tulee sitten kerralla ilmeisesti ainakin kolmisentuhatta kilometriä mittariin. Matka alkaa ajolla mökiltä Helsinkiin, josta nousevat kahden ajokaverin kanssa laivaan ja matkaavat Rostockiin. Varsinainen ajo alkaa siitä: Saksaa, Belgiaa, Ranskaa, Sveitsiä...
Hieman jännittää tämä lapsen kanssa kaksin oleminen mökkioloissa. Muutenhan me pärjäämme oikein hyvin, mutta ulkohuussi ja pihasauna aiheuttavat vähän päänvaivaa, miten päästä vessaan ja pesulle... Eiköhän ne keinot löydy. Työntäyteistä aikaa taitaa olla tiedossa, mutta pyrin olemaan vailla liian tiukkoja tavoitteita, elellään rennosti ihanissa mökkitunnelmissa. Reissua on myös tiedossa: mennään kylään anoppilaan ja äiti-vauva -kavereiden luokse. Siinähän se aika jo kuluukin. En olekaan ollut lapsen kanssa juurikaan kaksin pitkään aikaan, sitten miehen isäkuukauden alkamisen huhtikuun puolivälissä. Öitä ollaan oltu kaksin vain muutamia kertoja.
Sekin jännittää, missä välissä lapsi tajuaa, että isä on jossain poissa ja alkaa ikävöimään. Toivottavasti Skype-puhelut onnistuvat miehen uudesta älypuhelimesta.
Toissayön unessa meni toisin: minä pakkasin kamani miehen kehoituksesta ja muutin lapsen kanssa muualle. Oli surullinen olo. Päätin soittaa miehelle ja neuvotella, josko me jotenkin selvitettäis välimme.
Taisi nyt koittava parin viikon yksinhuoltajajakso kummitella jo unissa. Onneksi tilanne on ennemmin tuo ensimmäinen vaihtoehto kuin toinen! Välimme ovat oikein hyvät ja väliaikainen yksinhuoltajuus johtuu ihan vain moottoripyöräilykuumeesta, joka valtaa motoristin joka kesä. Viime kesänä mieheltä jäi pitkä reissu välistä kokonaan, eikä muutenkaan ole päässyt juurikaan ajamaan. Nyt tulee sitten kerralla ilmeisesti ainakin kolmisentuhatta kilometriä mittariin. Matka alkaa ajolla mökiltä Helsinkiin, josta nousevat kahden ajokaverin kanssa laivaan ja matkaavat Rostockiin. Varsinainen ajo alkaa siitä: Saksaa, Belgiaa, Ranskaa, Sveitsiä...
Hieman jännittää tämä lapsen kanssa kaksin oleminen mökkioloissa. Muutenhan me pärjäämme oikein hyvin, mutta ulkohuussi ja pihasauna aiheuttavat vähän päänvaivaa, miten päästä vessaan ja pesulle... Eiköhän ne keinot löydy. Työntäyteistä aikaa taitaa olla tiedossa, mutta pyrin olemaan vailla liian tiukkoja tavoitteita, elellään rennosti ihanissa mökkitunnelmissa. Reissua on myös tiedossa: mennään kylään anoppilaan ja äiti-vauva -kavereiden luokse. Siinähän se aika jo kuluukin. En olekaan ollut lapsen kanssa juurikaan kaksin pitkään aikaan, sitten miehen isäkuukauden alkamisen huhtikuun puolivälissä. Öitä ollaan oltu kaksin vain muutamia kertoja.
Sekin jännittää, missä välissä lapsi tajuaa, että isä on jossain poissa ja alkaa ikävöimään. Toivottavasti Skype-puhelut onnistuvat miehen uudesta älypuhelimesta.
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Lahja
Havahduin toukokuun lopussa siihen, että miehen syntymäpäivä koittaa juhannuksena eikä myöhemmin missään välissä ole enää aikaa kaksin lapsen kanssa tehdä salassa lahjaa miehelle. Siispä lahja piti väsätä jo toukokuun puolella. Todistusaineistoa en tietenkään voinut laittaa tänne aiemmin, mutta tässäpä tätä nyt:
TaideT-paita á la lapsi & äiti
1) Ostetaan sopivankokoinen ja -värinen miesten T-paita.
2) Pestään ja kuivatetaan T-paita. Ei haittaa, vaikka mies ripustaisi itse sen kuivumaan, ei se huomaa.
2) Pestään ja kuivatetaan T-paita. Ei haittaa, vaikka mies ripustaisi itse sen kuivumaan, ei se huomaa.
3) Kaivetaan kaapista vanhat kangasvärit ja tarkistetaan värivalikoima.
4) Ostetaan paksuhkoa kontaktimuovia.
5) Leikataan kontaktimuovista iso neliö ja leikataan sen keskeltä pienempi neliö pois.
6) Riisutaan lapsi vaippasilleen ja riisuudutaan itse alusvaatteisilleen. Otetaan lapsi ja tarvikkeet mukaan ja siirrytään kylpyhuoneeseen.
7) Suojataan lapsen kestovaippa hedelmäpussilla.
8) Liimataan kontaktimuovineliö sopivaan kohtaan T-paitaa.
9) Asetellaan litistetty muovipussi T-paidan sisään, ettei väri imeytyisi läpi paidan selkäpuoleen.
10) Kaadetaan väriä A lautaselle. Otetaan lapsi syliin. Annetaan lapsen sotkea kätensä väriin. Annetaan lapsen maalata T-paitaa kontaktimuovineliön tyhjästä kohdasta.
11) Pestään lapsi, äiti, lautanen ja tarpeelliset kohdat kylpyhuoneesta.
12) Maalataan lapsen jalkapohja värillä B siveltimen avulla. Painetaan jalkapohjan kuva sopivaan kohtaan kuvioitavalle alueelle. Toistetaan samaan kohtaan tarvittaessa.
13) Pestään lapsi ja äiti.
14) Siirretään T-paita lapsen ulottumattomiin. Maalataan reunaviivat kontaktimuovineliön aukon reunojen mukaan värillä B. Maalataan kuvan alle lapsen ikä ja nimi.
15) Pestään äiti, lautanen, sivellin ja kylpyhuone.
16) Ihastellaan tuotosta. Piilotetaan T-paita kuivumaan lapsen kaappiin. Siivotaan loput jäljet ja ollaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Annetaan varmuuden vuoksi lapsen maalata kortteja sormiväreillä, alibiksi jos vaikka jotain todistusaineistoa olisi sattunut jäämään näkyviin.
17) Silitetään väri kiinni paitaan jossain sopivassa välissä. Piilotetaan paita odottamaan syntymäpäivää.
18) Lahjoitetaan paita miehelle syntymäpäiväaamuna.
8) Liimataan kontaktimuovineliö sopivaan kohtaan T-paitaa.
9) Asetellaan litistetty muovipussi T-paidan sisään, ettei väri imeytyisi läpi paidan selkäpuoleen.
10) Kaadetaan väriä A lautaselle. Otetaan lapsi syliin. Annetaan lapsen sotkea kätensä väriin. Annetaan lapsen maalata T-paitaa kontaktimuovineliön tyhjästä kohdasta.
11) Pestään lapsi, äiti, lautanen ja tarpeelliset kohdat kylpyhuoneesta.
12) Maalataan lapsen jalkapohja värillä B siveltimen avulla. Painetaan jalkapohjan kuva sopivaan kohtaan kuvioitavalle alueelle. Toistetaan samaan kohtaan tarvittaessa.
13) Pestään lapsi ja äiti.
14) Siirretään T-paita lapsen ulottumattomiin. Maalataan reunaviivat kontaktimuovineliön aukon reunojen mukaan värillä B. Maalataan kuvan alle lapsen ikä ja nimi.
15) Pestään äiti, lautanen, sivellin ja kylpyhuone.
16) Ihastellaan tuotosta. Piilotetaan T-paita kuivumaan lapsen kaappiin. Siivotaan loput jäljet ja ollaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Annetaan varmuuden vuoksi lapsen maalata kortteja sormiväreillä, alibiksi jos vaikka jotain todistusaineistoa olisi sattunut jäämään näkyviin.
17) Silitetään väri kiinni paitaan jossain sopivassa välissä. Piilotetaan paita odottamaan syntymäpäivää.
18) Lahjoitetaan paita miehelle syntymäpäiväaamuna.
sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
Jakamista
Isäkuukausi päättyi, mies meni töihin. Kolmeksi päiväksi. Puolikkaita päiviä. Nekin melkoista rentoilua. Työt päättyivät jo, tänään alkoi kesäloma, kaksi ja puoli kuukautta. Aika hyvin on asiat.
Minulla on töitä kaksi seuraavaa viikkoa, kaikkina arkipäivinä. Sen jälkeen on kahdet syntymäpäiväjuhlat lapselle ja sitten lähdetäänkin jo mökille. Pieni puppeli täyttää ihan kohta jo yhden vuoden. Uskomatonta.
Vuoteen on mahtunut monenlaista, mutta kaikenkaikkiaan vauvavuosi on ollut meillä melkoisen helppo. Osaksi johtuen siitä, että lapsi on ollut pääasiassa melko tyytyväinen tapaus, on osannut nukkua eikä ole sairastellutkaan juuri. Mutta suureksi osaksi siksi, että olemme molemmat voineet osallistua lapsen elämään ja hoitoon niin paljon, että vastuu - ja sen myötä ilot, ihmetykset ja väsymykset - ovat jakautuneet kaksille harteille. Lapsellekaan ei ole väliksi, kumpi meistä häntä hoitaa, sillä kumpikin on yhtä tuttu.
Mies meni töihin vasta lapsen ollessa melkein 4 kk ikäinen. Lapsi syntyi miehen pitkän kesäloman aikana, tähän päälle tuli isyysloma ja lisäksi hän käytti osan vanhempainvapaista isyyslomien jatkoksi. Nyt keväällä hän taas jäi kotiin isäkuukaudelle eli kuudeksi viikoksi ja jatkaa tästä kesälomaa elokuun puoleen väliin asti. Koko lapsen ensimmäisestä vuodesta hän on laskujemme mukaan ollut töissä reilut kuusi kuukautta. Osa tästä (eli kesäloma) on ammatin tuomia etuja, osa onnekasta ajoitusta ja osa omaa valintaa ja panostusta. On ollut hienoa, että tällainen on ollut meille mahdollista.
Kuulemme myös paljon sellaista, että moni isä ei käytä edes kolmen viikon isyyslomiaan. Joka perheessä on omanlainen tilanteensa ja jokainen tekee omat ratkaisunsa. Tietysti usein valinnanvapautta on vähemmän ja esim. taloudelliset seikat sanelevat paljon. Silti isien osallistuminen vauvojen hoitoon tuntuu yllättävän vähäiseltä, näin kuulopuheiden perusteella. Välillä en edes viitsi kertoa meidän tilanteestamme kovin avoimesti, etten kuulostaisi leuhkivalta.
Isäkuukauden aikana hoitovastuu on meilläkin keikahtanut hauskalla tavalla hieman päälaelleen. Miehen jäädessä kotiin kirjoitin lapsen päiväaikataulun paperille, koska miehen oli vaikeaa muistaa sitä. Nyt tilanne on niin päin, että minä kysyn mieheltä, mihin aikaan lapsi nukkuu päiväunia, syö aterioitaan ja miten ruoka ja uni on maistunut. Tuntuu terveelliseltä, että pääsemme kumpikin kokemaan sekä kotivanhemmuuden että työssäkäynnin. On entistä helpompaa samaistua toisen tunnelmiin.
Vauvavuoden ollessa melkein jo ohi voin vain olla todella onnellinen ja iloinen siitä, että olemme päässeet melko helpolla ja että molemmalla on ollut mahdollisuus viettää paljon aikaa lapsen kanssa. Ja olen kiitollinen siitä, että minulla on niin ihana, osallistuva ja vastuuntuntoinen mies, joka on aivan mahtava isä lapselle.
Minulla on töitä kaksi seuraavaa viikkoa, kaikkina arkipäivinä. Sen jälkeen on kahdet syntymäpäiväjuhlat lapselle ja sitten lähdetäänkin jo mökille. Pieni puppeli täyttää ihan kohta jo yhden vuoden. Uskomatonta.
Vuoteen on mahtunut monenlaista, mutta kaikenkaikkiaan vauvavuosi on ollut meillä melkoisen helppo. Osaksi johtuen siitä, että lapsi on ollut pääasiassa melko tyytyväinen tapaus, on osannut nukkua eikä ole sairastellutkaan juuri. Mutta suureksi osaksi siksi, että olemme molemmat voineet osallistua lapsen elämään ja hoitoon niin paljon, että vastuu - ja sen myötä ilot, ihmetykset ja väsymykset - ovat jakautuneet kaksille harteille. Lapsellekaan ei ole väliksi, kumpi meistä häntä hoitaa, sillä kumpikin on yhtä tuttu.
Mies meni töihin vasta lapsen ollessa melkein 4 kk ikäinen. Lapsi syntyi miehen pitkän kesäloman aikana, tähän päälle tuli isyysloma ja lisäksi hän käytti osan vanhempainvapaista isyyslomien jatkoksi. Nyt keväällä hän taas jäi kotiin isäkuukaudelle eli kuudeksi viikoksi ja jatkaa tästä kesälomaa elokuun puoleen väliin asti. Koko lapsen ensimmäisestä vuodesta hän on laskujemme mukaan ollut töissä reilut kuusi kuukautta. Osa tästä (eli kesäloma) on ammatin tuomia etuja, osa onnekasta ajoitusta ja osa omaa valintaa ja panostusta. On ollut hienoa, että tällainen on ollut meille mahdollista.
Kuulemme myös paljon sellaista, että moni isä ei käytä edes kolmen viikon isyyslomiaan. Joka perheessä on omanlainen tilanteensa ja jokainen tekee omat ratkaisunsa. Tietysti usein valinnanvapautta on vähemmän ja esim. taloudelliset seikat sanelevat paljon. Silti isien osallistuminen vauvojen hoitoon tuntuu yllättävän vähäiseltä, näin kuulopuheiden perusteella. Välillä en edes viitsi kertoa meidän tilanteestamme kovin avoimesti, etten kuulostaisi leuhkivalta.
Isäkuukauden aikana hoitovastuu on meilläkin keikahtanut hauskalla tavalla hieman päälaelleen. Miehen jäädessä kotiin kirjoitin lapsen päiväaikataulun paperille, koska miehen oli vaikeaa muistaa sitä. Nyt tilanne on niin päin, että minä kysyn mieheltä, mihin aikaan lapsi nukkuu päiväunia, syö aterioitaan ja miten ruoka ja uni on maistunut. Tuntuu terveelliseltä, että pääsemme kumpikin kokemaan sekä kotivanhemmuuden että työssäkäynnin. On entistä helpompaa samaistua toisen tunnelmiin.
Vauvavuoden ollessa melkein jo ohi voin vain olla todella onnellinen ja iloinen siitä, että olemme päässeet melko helpolla ja että molemmalla on ollut mahdollisuus viettää paljon aikaa lapsen kanssa. Ja olen kiitollinen siitä, että minulla on niin ihana, osallistuva ja vastuuntuntoinen mies, joka on aivan mahtava isä lapselle.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Vauvaenergiaa
Miten vauva saa kulutetuksi ylimääräistä energiaa ennen nukkumaanmenoa?
Helposti. Tehdään vaan näin:
1) Kiivetään portaat yläkertaan. Toistetaan x kertaa.
2) Löydetään isä yläkerrasta sängyltä tekemästä työhommia. Päästään mukaan sängylle.
3) Könytään isän yli ja kohti koskemiskiellossa olevaa yölamppua.
4) Tullaan isän kiinninappaamaksi. Päästään villille Linnanmäki-tyyliselle ilmalennolle. Päädytään lopulta takaisin sängyn toiselle puolelle.
5) Toistetaan kohdat 3-4 x kertaa. Mieluiten noin 20 kertaa.
6) Siirrytään tunnin mittaiselle iltapalamaratonille. Syödään kaikki puuro, murot ja hedelmäsose mitä eteen sattuu. Juodaan rutkasti vettä ja maitoa.
7) Leikitään vielä hetki leluilla ja katsellaan telkkaria isän kanssa.
Sitten voisikin jo olla aika mennä nukkumaan.
Helposti. Tehdään vaan näin:
1) Kiivetään portaat yläkertaan. Toistetaan x kertaa.
2) Löydetään isä yläkerrasta sängyltä tekemästä työhommia. Päästään mukaan sängylle.
3) Könytään isän yli ja kohti koskemiskiellossa olevaa yölamppua.
4) Tullaan isän kiinninappaamaksi. Päästään villille Linnanmäki-tyyliselle ilmalennolle. Päädytään lopulta takaisin sängyn toiselle puolelle.
5) Toistetaan kohdat 3-4 x kertaa. Mieluiten noin 20 kertaa.
6) Siirrytään tunnin mittaiselle iltapalamaratonille. Syödään kaikki puuro, murot ja hedelmäsose mitä eteen sattuu. Juodaan rutkasti vettä ja maitoa.
7) Leikitään vielä hetki leluilla ja katsellaan telkkaria isän kanssa.
Sitten voisikin jo olla aika mennä nukkumaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)