Toffee -neuletakki

Sain työn alla olleen Veera Välimäen Driven -neuletakin viimein valmiiksi ja nimesin sen Toffeeksi langan värin mukaan. Harmi kyllä kävi niin, että neuloin takin väärässä koossa, M-kokoinen takki on minulle selvästi liian iso eikä istu päälle tarkoitetulla tavalla. Aikanaan imetyksen loputtua vielä kutistun tästä lisää. 

Lanka on Gjestal Topp't Tå, jota ei enää valmisteta. Ostin sitä alun perin vuosi sitten ison tukkupakkauksen suunnittelematta mihin langan käyttäisin ja keriä oli vaikka kuinka paljon, mutta valitettavasti jäljellä oleva lanka ei riitä uuden, pienemmän takin neulomiseen. Harkintaan jää, puranko tämän takin ja neulon uuden samoista langoista, annanko takin jollekulle vai neulonko uuden takin eri langasta. Takki sinänsä oli helppo neuloa ja ohje selkeä ja miellyttävä seurata, kuten Veeran neuleet ja ohjeet aina. Jostain syystä ylhäältä alaspäin neulominen (kuten tämäkin takki) on minusta mukavampaa kuin alhaalta ylös, mistä lie johtunee?

Tällä hetkellä työn alla on jo Uppercut -paita. Paita neulotaan ylhäältä alas ja olen nyt menossa viitisen senttiä kainaloiden alapuolella. Paita on todella helppoa neulomista, joten jos vain on aikaa neuloa niin voisin saada sen päälle jo viileille kesäpäiville!

Ja asiasta viidenteen: Lapsi otti ilon irti mökkireissulta kotiinpaluusta ja pisti pystyyn spontaanit allasbileet takapihan hiekkalaatikon vettä keränneen kannen päällä :D

Äidin oli turha enää rutista, kun lapsi löytyikin tästä tilasta siistin käsiläiskinnän sijaan...

...siispä housut pois ja ilo irti!

Kesän lämpöä

Mikä iiiiiihana kesäpäivä! Tänään taisi olla noin 23 astetta lämmintä, oli aurinkoista, kaunista ja leppoisaa. Tarkoitus oli kirjoittaa opinnäytetyötä jossain välissä tänään, mutta eihän siitä mitään tullut. Vauvauinnin jälkeen sammahdin tyystin ja ulkona oli niin ihanaa, että keksittiin perheen kanssa yhtä sun toista sijaistoimintoa. Meillä on niin mukavia naapureitakin, että kun vain pistää nenän ulos niin johan sitä löytää itsensä viihtymästä seurassa.

Lapsi oli onnessaan ja ihmeissään laajentuvasta maailmastaan. Tänään hän sai nimittäin kengät jalkaansa ihan ensimmäistä kertaa! Hän teputteli paljain jaloin taaperokärryllä sisällä niin hienosti, että sai kengät kokeiluun. Ensin meinasi kompastua kenkiinsä, mutta alkoi nopeasti nostella jalkoja ylemmäs ja homma lähti sujumaan. Lähdimme sitten kierrokselle talon ympäri ja lapsi taapersi koko neljän asunnon rivitalon ja tontin ympäri. Hurja matka noin pienelle! Takapihallakin oli kiva hengailla. Kyllä tämä kesätunnelma on niin ihanaa myös lapsen mielestä!

Onnellinen maailmanvalloittaja. Maailmanhistorian pikkujättiläinen on tosin melko painavaa kannettavaa näin pienille harteille...

Serkuilta perityt hienot kengät istuivat ilmeisesti hyvin jalkaan, kun ei tullut valitusta

Takapihan laatikosta löytynyt edellisen pikkuasukkaan kauhakuormuri oli hitti!

Takapihan kasvisto on meille vielä arvoitus. Löytyy ainakin valkovuokkoja, narsisseja, liljoja, tulppaaneita...

...ilmeisesti kevätesikoita...

...raparperia...

...mutta mitäköhän nämä siniset mahtavat olla?

Touhukkaan päivän liikuttava hetki oli, kun lapsi illalla halusi syliin ja lussutti tissiä äitiin kiinni liimaantuneena, läheisyydenkipeänä pikkuvauvana ainakin 15 minuuttia. Läheisyystankkaus olikin tarpeen sekä lapselle että äidille, kun on ollut niin paljon muuta kiirettä.

Onnellista huomista äitienpäivää kaikille äideille!

Tunnelmia ja touhuilua

Onpa riittänyt tekemistä viime aikoina. Koulukurssi kesti vajaat kaksi viikkoa ja huomenna ei enää tarvitse lähteä aamulla bussiin. Sen sijaan pitäisi saada kirjoitettua opinnäytetyötä, mille ei ole vielä oikein löytynyt kunnolla aikaa. Oli mukavaa käydä koulussa keskittymässä omiin juttuihin, varsinkin kun kurssi oli tosi hyvä, mutta ihanaa, että nyt ehdin toivottavasti olla hieman enemmän taas lapsenkin kanssa. Ja saan ehkä muutaman rauhallisen kotihetken lisää itsellenikin.

Miehen käsitys vauvamuodista. Esikuvana Jorma Uotinen?

Olen tietysti yrittänyt tarkkailla, miten lapsi reagoi, kun olen ollut enemmän poissa kotoa. Ensimmäisen pidemmän poissaolon jälkeen hän tuntui suorastaan välttelevän katsekontaktia kanssani ja lämpeni hymyilemään vasta muutaman tunnin jälkeen. Viikonloppuna ehdin puuhailla lapsen kanssa enemmän ja hän oli kovin iloisella tuulella, mutta roikkui myöskin lahkeessa tosi usein. Mies kuitenkin huomautti, että niin roikkuu hänenkin lahkeessaan ja saattaa johtua esimerkiksi siitä, kun mummon ollessa kyläilemässä tottui saamaan paljon huomiota ja syliä. Muutamana päivänä maito maistui huonosti (sekä tissistä että pullosta), mutta viikonloppuna olikin sitten varsinaiset maitotankkauspäivät. Todennäköisesti kaikki havaitsemani käytös on ollut ihan vaan normaalia eikä lapsi ole ihmeemmin ehtinyt poissaoloani ihmetellä. Isän kanssa on oikein hyvä olla.

Hassuin juttu on se, että jos tulen kotiin ja löydän lapsen ja miehen ulkoa, lapsi ei kiinnitä saapumiseeni juuri mitään huomiota. Esimerkiksi naapurin vanharouva on paljon äitiä kiinnostavampi. Ehkä äiti on sitten niin tuttu näky, ettei jaksa naamaani ihmetellä...

Leikkipuistopuuhia

Pikku-L on nykyään kovin onnessaan ulkoilmassa. Vaatetus on keventynyt ja hän pääsee vaunuilemaan muulloinkin kuin päiväuniaikaan, joten on kivaa katsella maisemia. Erityisesti koirat ovat mahdottoman kiinnostavia. Välillä hän pääsee myös konttailemaan ja leikkipuistoon, tosin välikausi- ja kuravaatetuksen hankkiminen on vielä vaiheessa. Tänään tutustuimme lapsen kanssa takapihaamme, joka on sulanut melkein paljaaksi lumen alta. Lapsi auttoi äitiä viimevuotisten kuivien kasvien nyhtämisessä ja tunnusteli mm. hiekkaa, maasta pukkaavia kasveja, multaa ja lunta. Kasvot loistivat ilosta, kun tuuli pyöritteli kuivia kukkia pitkin laudoitusta.

Vihertää!

Nypitään nämä kuivat kukat pois...

Nää purkit on tosi kivoja!

Olemme miehen kanssa ihmetelleet, miten lapsi ei tunnu pistävän suuhunsa mitään sellaista, mitä pitäisi sieltä kaivaa ulos. Mietin, voisiko tämä johtua siitä, että lapsi on sormiruokailija, mutta kuulemma moni muu sormiruokailijalapsi mättää suuhunsa mitä tahansa eteen sattuvaa, joten ilmeisesti tämä on ihan persoonakohtainen juttu. Lapsi vipsuttaa, pyörittelee ja räpsyttelee käsiään huomattavan paljon ja tykkää sivellä ja tunnustella kaikenlaista, joten ehkä hänen tapansa tutustua maailmaan on enemmän käsi- kuin suupainotteinen. Emme kyllä valita, oikein hyvä näin.

Persoonalliset tavat alkavat kaikin puolin tulla enemmän esiin ja omaa tahtoa löytyy. En nykyisin saa lapsen nähden katsoa kuvia tai videopätkiä digikamerasta, koska lapsi tuntuu olevan sitä mieltä, että kamera on hänen lelunsa ja omii sen itselleen heti tilaisuuden tullen. Sen jälkeen hän osaakin pitää huolen, etteivät äidin näpit pääse sotkemaan kivoja katselupuuhia.

Ja nyt on pakko todeta, että kyllä nuo nykyajan pikkulapset ovat ihmeellisiä! Lapsi nimittäin osaa itse käyttää kameraa, etsiä sieltä kuvia ja käynnistää ja pysäyttää videot. Samoin hän lähettelee kännyköillämme tekstiviestejä, joko tyhjiä tai ottaa ensin kuvan ja lähettää sen. Television kaukosäätimellä hän on näyttänyt, miten televisiostamme löytyy mm. youtube. Ikää on siis 10 kk ja risat. Pikkulapsen aivot ovat kyllä kuin pesusieni, imevät tietoa ihan hurjalla tavalla! Riittää, kun lapsi näkee, miten me teemme jotain ja kohta hän jo osaa sen ihan itse ja jopa meitä näppärämmin.

Ymmärryksen lisääntyminen näkyi tässä eräänä päivänä myös toisenlaisella tavalla. Imetin lasta ja satuin katsomaan muualle juuri kun hän puraisi minua. Lapsi on puraissut tosi harvoin, ja nyt yllätyin ja säikähdin, sanoin “au” ja käännyin katsomaan lasta. Enpä ole niin syyllisen näköistä pientä naamaa ennen nähnyt! Sanoin sitten vakavana, että äitiä ei saa purra, että sattui, ja lapsi pysyi hämillisen näköisenä, hetken kuluttua alahuuli alkoi mennä rullalle ja tuli itku. Hän taisi yllättyä ja säikähtää reaktiostani, mutta en mielestäni ollut mitenkään ankarana ja silittelin ja rauhoittelin, kun huomasin lapsen ihmetyksen. Mutta kyllä vaan taisi pieni ihan itse ymmärtää, että tuli tehneeksi väärin.

Parasta nyt: talkkipurkki, raejuusto, tv-uutisten sääennuste, ulkoilma, koirat, talouspaperi ja sen silppuaminen, kamera

Kevättä pukkaa

Aloitin aamun käymällä tilannekatsauskierroksella takapihalla. Ilma oli raikas, lähellä miinusasteita ja luntakin vielä hieman jäljellä, mutta silti kevättä pukkaa oikein urakalla:

En ole mikään kokenut viherpeukalo, mutta edellisessä kodissa innostuin pienestä pihamaastamme ja urakoin alunperin huonokuntoiselle pihallemme pari uutta kukkapenkkiä sekä viihtyisän laatoitusalueen. Pihalla oli ihanaa käydä aamuisin tarkastuskierroksella toteamassa, kuinka vihreää pukkaa ja rönsyää ja kuoputella ja kitkeä vähän. Puutarhaterapiaa!

Nyt kun olemme muuttaneet uuteen kotiin, uuden takapihan kasvisto on suurimmaksi osaksi arvoitus. Kevään mittaan saamme siis varmasti iloisia yllätyksiä, ja kuten kuvista näkyy, jo pian! Taidan saada jo sen, mitä edellisessä kodissa unohdin oikeaan aikaan istuttaa: tulppaaneja ja muista sipulikukkia. Kesän vietämmekin sitten mökin kasvien ja suuren pihamaan parissa, joten kotipihan kasvit taitavat jäädä arvoitukseksi pidemmäksikin aikaa.

Kun aamuni oli alkanut vihertarkastuksella, sainkin pian tietää, että tänään on Maan päivä. Hyvää Maan päivää siis teille kaikille! Wikipediassa päivästä kerrotaan mm. näin: “Maan päivää vietetään 22. huhtikuuta. Sitä kutsutaan toisinaan myös Maailman päiväksi. Päivää on vietetty vuodesta 1970, ja tarkoituksena on järjestää kansalaistoimintaa puhtaan veden ja ilman sekä koko elinympäristön hyväksi.”

Itselleni Maan päivä on ihan uusi tuttavuus. Kotona meneillään oleva projektimme viedä suuret määrät keräämäämme energiajätettä sorttiasemalle sopiikin hyvin tähän päivään. Aiemmassa taloyhtiössä meillä oli energiajäteroskis yhtenä keräysastiana muiden joukossa, ja koska olemme tottuneet lajittelemaan muovit ym. erikseen, olemme jatkaneet tätä helppoa tapaa. Sekajätettä ei näin ole juuri kertynyt. Harmi kyllä, energiajätteen keräys ilmeisesti lakkaa joskus lähitulevaisuudessa, eikä energiajätteen keräyspaikkoja enää löydy kuten ennen. Siksipä maksullinen käynti sorttiasemalle ja paluu tavalliseen sekajätteen kerääntymiseen. Toivottavasti käy niin kuin lupaillaan ja sekajätettä aletaan hyötykäyttää aiempaa paremmin, sillä kovasti harmittaa, kun meidän perheessämme tärkeäksi koettu kierrätysmuoto lakkaa.