Äitiä ikävä

Olin tällä viikolla viisi peräkkäistä päivää töissä. Torstaina ja perjantaina lapsi oli kuulemma ollut melko kitisevä, samoin oli tänään. Epäilen hammaskipua, mutta selvästi iso osa kitinästä on silkkaa äiti-ikävää. Pieni parka. Ei ole kenellekään kivaa, että on näin kiirettä.

Tänään sentään olin kotona koko päivän, mutta mies oli poissa ja minulla hurjat määrät tekemistä. Onneksi anoppi on ollut täällä auttamassa ja lapsi on saanut ekstrahuomiota häneltä, kun vanhemmat ovat olleet työn touhussa. Silti pikkupallero konttasi tänään kovasti perässä ja kiipeili jalkoja pitkin. Piti luovuttaa tekemisten suhteen ja keskittyä välillä tärkeimpään. Lapsi viihtyikin tissillä melkein kuin pikkuvauva-aikoina - eipä ole yli puoleen vuoteen ollut sellaista syli- ja tissimaratonia kuin tänään! Sylissä tissi suussa pitkään jo mössötettyään lapsonen kampesi itsensä kontalleen, avasi suunsa ja tähtäsi uudestaan kohti nänniä. Siinä sitten rönötti pylly pystyssä, poski lysyssä minua vasten ja imutteli vielä vaan. Välillä nousi istumaan voitonriemuinen virnistys kasvoillaan, koski nänniä ojennetulla etusormellaan ja kävi taas suu auki kimppuun. Nauratti, liikutti ja säälitti seurata touhua. Lapsirukalla on kova tarve äidin sylille, toivottavasti huomenna hän ehtii saada syliä tarpeeksi ja vielä varastoon tulevaa viikkoa varten. Silloin olen nimittäin taas töissä. Onneksi sen jälkeen hellittää.

Lapsi ei ole ainoa, jolla on ollut ikävä. Vaikka töissä on kivaa ja mielenkiintoista, joka päivä on ollut kova ikävä lasta ja olen kovasti odottanut kotiinpääsyä. Jostain syystä ikävöin erityisesti lapsen pieniä käsiä, jotka vipsuttavat, vilkuttavat, tarttuvat, työntävät, silittävät ja tunnustelevat. Lämpimät, pehmeät, pienet kädet. Suloinen kaksihampainen hymy, hiushaituvat ja pehmeät posket, kikatus ja käkätys. Pikavauhtikonttaus ja nousu tukea vasten seisomaan, syliin pyytävät ojentuvat kädet. Riemukas holtiton kaatuilu sohvalla, remuvauva, rymypallero. Rakas lapsi.

Onneksi viikon päästä olen taas kotiäiti, tai ainakin melkein.

Äitienpäivä

Ensimmäinen äitienpäiväni oli ihana. Kiireetöntä yhdessäoloa, mukavaa ohjelmaa ja hyvää ruokaa - mitäpä muuta sitä voisi pyytää! Aamulla sain herkkusuklaita sänkyyn, valmistimme nykyään harvinaisen lempibrunssimme eli Eggs Florentine (uppomunia ja pinaattia leivän päällä), kakkuja syötiin koko taloyhtiön lapsiperheiden voimin ja illalla vielä grillattiin. Aurinko helli juhlijoita ja lapsi oli taas onnessaan, kun pääsi lykkimään taaperokärryään ulkosalle.

Yksi ikävä juttukin sattui, nimittäin lapsi paukautti otsansa kovalla voimalla lämpöpatterin terävään reunaan kun ilmapallo väisti pään ja patterin välistä. Onneksi selvittiin kuitenkin säikähdyksellä ja isohkolla, mustelmaisella kuhmulla.

Kuvia päivästä:

Pienten käsien maalaama kortti äidille <3

Namnam!

Iloinen pattipää

Brunssia mmmmm...

Pääsisiköhän tuonne pihalle jotenkin luikahtamaan..?

Vaikka äitienpäivän tarkoitus lienee osoittaa arvostusta äideille, näin ensimmäisenä äitienpäivänäni huomasin myös ajattelevani, mikä etuoikeus on saada olla äiti tälle pienelle, ihanalle muruselleni. Äitinä velvollisuuteni on taata hänelle turvallinen, rakkaudentäyteinen alku elämälle ja kulkea rinnalla niin pitkään kuin siihen on mahdollisuus, toisaalta osata höllätä otetta ja päästää irti kun on sen aika. Tehtävä on tärkeä, haastava ja antoisa - elämänmittainen side. Toivottavasti onnistun siinä ainakin riittävän hyvin.

Vauva nukkuu

Voiko olla mitään suloisempaa kuin nukkuva vauva? Lapsi heräsi maidolle klo 7 ja nukahti uudestaan autuaana, tissi suussa. Hivuttauduin syrjään ja korvasin itseni tutilla. Teki tiukkaa nousta sängystä - olisin voinut jäädä katselemaan lasta vaikka kuinka kauan, vaikken olisi saanut enää itse nukkua. Mikä levollinen olemus, pieni rento pötkylä tutti suussa, palleroiset kädet eläen unien mukana, sormet ojentuen ja koukistuen, kämmen kääntyillen kierteenä. Siellä ne edelleen nukkuvat, mies ja lapsi. Kohta pitää lähteä kouluun, en ilmeisesti ehdi nähdä heitä hereillä ennen lähtöä. Niisk.

Pieni nukkuja joskus loka-marraskuussa 2012 <3