Back to mökki

Blogihiljaisuus rikkoutuu - olemme taas mökillä. Tai oikeastaan palasimme mummilasta/anoppilasta jo sunnuntai-iltana. Nämä pari päivää ovat olleet täyttä touhua, kun olen purkanut matkatavaroita ja mummilassa pestyjä pyykkejä, siivonnut jo lähtöä edeltäviä sotkuja, perannut kaksi laatikollista mansikoita pakastimeen ja käyty lapsen kanssa kaupassa ja asioilla.

Mummilassa oli mukavaa, erityisesti oli kiva saada aikuista seuraa. Ei tehty mitään erityistä, vaan elettiin arkea mummin ja papan kanssa. Hienoja hetkiä oli mm. kun lapsi pääsi saunasta järveen uimaan - vaikka kylmä vesi salpasi henkeä, lapsonen ui tuettuna innoissaan ja pettymys oli suuri, kun vedestä joutui pois. Lapsi oppi uusia juttuja, ainakin naksuttamaan kielellään.

Kesätyttö vauhdissa mummilan pihassa

Tötteröhuuli "leikkimökki"kuistilla. Ihan ite kiipesin tuoliin!

Isän vanhan ratsun kyydissä. Ilme lienee päristysilme - hepan ollessa liikkeesä (työntäen) lapsi oli ihan hiljaa ja jännittyneenä, mutta pysähtynyt hevonen pärisi kuin auto.

Paluumatkalla koukkasimme tapaamaan äiti-vauva -kavereita. Meidän pieni herkkis pisti aluksi vähän itkuksi, kun vauvakaveri ja hänen 3-vuotias isoveljensä olivat hieman vauhdikkaampia kuin aikuisseura, jossa lapsi on lähinnä nyt kesäaikaan ollut, mutta lämpeni kyllä sitten viimein. Pitäisi saada lapselle hieman enemmän lapsiseuraa näin kesälläkin. On hauskaa nähdä, kuinka samanikäiset lapset ovat kaikki niin erilaisia. Toinen pieni tyttö käveli sujuvasti, lekotteli välillä selällään, joi tuttipullosta itse ja väläytteli hienoa hammasrivistöään. Meidän lapsi taas ei vielä kävele, istuu, seisoo tai liikkuu muttei yleensä makaa paikallaan, haluaa apua nokkamukista juomiseen ja hampaita on läpi vasta neljä.

Niin, toinen yläetuhammas on näköjään tullut läpi tässä miehen poissaollessa ja yläetuhampaiden vieressä olevat hampaat pilkottavat myös ikenien läpi. Lapsi järsiikin sormeaan melko usein, taitaa kutittaa. Tällä hetkellä siis hammassaldo on neljä: kaikki keskimmäiset etuhampaat.

Ajomatkat sujuivat lapsen kanssa melko mukavasti. On mukavaa huomata, että hänen kanssaan voi jo ajella jonkinlaisia matkoja ilman täyttä parkua takapenkiltä. Ajot on mahdollistanut lähteminen päiväuniaikaan ja turvaistuimen ulottuville viritetty leluarsenaali, mutta ennen kaikkea aika - lapsi on kasvanut isommaksi, kärsivällisemmäksi ja omatoimisemmaksi. Muulloinkin kuin päiväuniaikaan hän tosin yleensä nukahtaa autoon, ennemmin tai myöhemmin.

Puhelinleikki on muuten saanut uusia ulottuvuuksia. Yksi päivä isäni kanssa puhelimessa puhuessa laitoin luurin lapsen korvalle. Hän kuunteli, jutteli ja kuunteli, eli kävi ihan normaalin puhelinkeskustelun!

Lusikkatreenit ovat edenneet sen verran, että lapsi on usein ottavinaan oikealla tai leikkilusikalla jotain ja pistää lusikan suuhun. Mutta jos lusikassa on oikeasti ruokaa, se ei päädy suuhun, vaan lapsi ronkkii sitä sormillaan ja tekee sillä kaikkea muuta mahdollista. Harjoitus jatkuu...

Lusikalla voi esimerkiksi soittaa pilttipurkkia

Sain anopilta hänen vanhan ompelukoneensa mökkikoneeksi, ja intouduin heti ostamaan kangasta mökkipaikkakunnan kivasta pienestä kangas- ja lankakaupasta. En ole ommellut mitään pitkään aikaan vaan neulominen on innostanut enemmän. Viime aikoina on kuitenkin ollut mielessä, että voisi olla kiva ommella jotain lapselle. Kun tämä hauska pöllökangas tuli vastaan, keksin heti, että ompelen siitä lapselle mekon:

Ostin itselleni samasta kankaasta valmiiksi ommellun pipon, ja siksipä aion ommella myös lapselle pöllöpipon. No, jos samislinjalle lähdetään, niin luultavasti käyn ostamassa kangasta vielä hieman lisää ja teen siitä itselleni paidan. Mies tähän tuumasi, että miksei hänelle tule mitään tiimiasuun sopivaa. Hän saanee siis ruskean perusteepaidan (jos jostain löytyy sellainen), johon ompelen pöllökankaasta jonkinlaisen koristeen.

Tänään on muuten iloinen päivä - mies palaa illalla reissultaan! Nyt hän on jo kotona Espoossa ja päästiin juttelemaan Skypellä. Hassua nähdä koti ja mies siellä, kun olemme lapsen kanssa täällä. Lapsi oli aivan innoissaan, kun näki isänsä ruudussa. Kunhan mies saa moponsa huollosta hän lähtee ajamaan meidän luokse. Lapsi lienee jo nukkumassa kun isä saapuu.

Oi, ihanaa, muru saapuu takaisin! Onkin ollut ikävä. Ihan hyvin meillä on lapsen kanssa mennyt, mutta on se vaan eri asia olla koko perhe koossa yhdessä.


Parasta nyt: lavuaarissa istuminen ja vesileikki desimitan ja muovikippojen kanssa, ankat, Muumi-kirja, palapelit, piirtoalusta, sängyllä polvi-istunnassa pomppiminen, mummin vadelmakiisseli, mummin laatikoiden tonkiminen salaa, tyhjien tölkkien levitteleminen lattialle kierrätyspussista

Aina vaan uutta

Lapsi oli tänään kylvyssä ja alkoi noukkia jotain vedestä peukalo-keskisormipinsettiotteella. Noukkimansa hän laittoi leluna olleeseen tyhjään pakasterasiaan. Noukkiminen jatkui ja jatkui, välillä lapsi ei saanut tavoittelemaansa ensiyrityksellä ja korjasi tilanteen uudella noukkaisulla, ja noukki taas uudesta kohtaa ammetta. Vettähän siellä vain oli, eli taisin päästä todistamaan lapsen ensimmäistä mielikuvitusleikkiä!

Lisää uusia juttuja:

- Hampaiden kirskutus. Uutta ylähampaannysää on kivaa nirskuttaa alahampaita vasten - vanhemmista ei ollenkaan niin kiva uusi ilmiö! Ääni on aivan kammottava.

- Oikealla etusormella on mukavaa osoitella kaikenlaista, välillä äidin tai isän kuuluu nimetä osoitettu asia vaikkapa kirjan sivuilta.

- Pieniä tavaroita on mahtavaa laittaa suurempien sisään ja ottaa niitä sieltä pois.

- "Ole hyvä - kiitos" -leikki on myöskin nyt kova sana, eli lapsi ojentaa esineen tai laittaa sen käteeni, minä annan sen hänelle takaisin jne.

- Eläinten äänet ovat pop. Kvaak-kvaak-kvaak oli niin hieno juttu, että lapsonen kaakattaa nyt kaiket päivät. Muutenkin hän tuntuu nyt matkivan erilaisia sanoja, joita sanomme.

- Ruokailut eivät suju yhtä hyvin kuin ennen, koska on ihmeellisen kivaa tiputella ruokia lattialle, ihan tahallaan. Tämäkään ei ole vanhemmista mitenkään mukava ilmiö.

Yksivuotispäivä lähestyy, perjantaina lapsonen täyttää yhden kokonaisen vuoden! Iiks!

Itse olen tällä hetkellä ihan todella ja liian väsynyt. Työviikot tuntuvat pitkiltä, vaikka ovatkin mielenkiintoisia, ja jotenkin en vaan ole osannut mennä nukkumaan ajoissa yhtenäkään iltana. Viime yönä lapsikin nukkui tavallista huonommin. Nuokun päivät silmät ristissä ja pelkään autolla ajamista, koska tällaisessa koomassa ei tunnu turvalliselta ajaa. Nyt siis nukkumaan kerrankin AJOISSA - hyvää yötä!

En ole ainoa, jonka silmiä painaa ajoneuvojen kyydissä

Koko ajan jotain uutta

Tänään lapsi oppi taas uuden sanan. Olemme leikkineet vaipanvaihdon yhteydessä pienellä kumiankalla ja lapsesta on ollut hauskaa, kun olen sanonut "kvaak-kvaak-kvaak". Aamulla hän sitten sanoi selkeästi "aakka" (ankka) ja pitkin päivää on myös kaakattanut "kaak-kaak-kaak". Jännää seurata, mitkä jutut ovat ne jotka uppoavat ja tulevat ihan puheeseen asti! Tällä hetkellä sanavarastossa siis "äiti", "heeiii", "kakka", "ankka" ja "kaak-kaak-kaak".

Mainitsin viime postauksessa hammaskivuista. Eilen annoin särkylääkettäkin kun lapsi itki kovin yllättävästi, ruokahalu oli myös kadoksissa ja tissillä oli kiva roikkua. Tänään huomasin ihan vahingossa, lapsen roikuttaessa päätään taaksepäin, että toinen yläetuhammas on tullut läpi! Jei, hienoahienoa, melko vähillä vaivoilla kuitenkin tuli tuokin hammas, ylähampaat kun kuulemma voivat olla melko kivuliaita. Täytyy vielä yrittää tutkia suu läpi, olisiko muitakin uusia hampaita tulossa tai tullut. Tähän mennessä hampaita on siis kaksi alhaalla keskellä sekä yksi ylhäällä keskellä.


Parasta nyt: ankka, asioiden laittaminen jonnekin ja ottaminen sieltä, vessapaperirullat vessan kaapissa, lentokoneet, sohvalla remuaminen, sohvalta alas liukuminen jalat edellä (mummi opetti), ulkoilu, naapurin 2-vuotias tyttö

Vappuvauva

Tänä vuonna vappumme täyttyi yllättäen mukavista lapsiperhemenoista. Oikein kivaa! Lapsi nautiskeli muiden lasten seurasta ja uusista kokemuksista, me aikuiset nautimme aikuisten kanssa olemisesta, hyvästä ruoasta ja lasten riemusta. Vappuun mahtui vauvakerhon vappunyyttärit, taloyhtiön lapsiperheiden yhteinen grillaus, saunominen ja illanviettoa lasten mentyä nukkumaan, lapsiperhevappupiknik, päivällinen Bemböle Kaffestugassa sekä yllätystörmääminen miehen vanhaan kaveriin ja tämän tyttöystävään ja heidän vierailunsa meillä. Paljon sosiaalisuutta ja kivaa meininkiä, lisänä vielä auringonpaistetta ja kärähtäneet otsanahkat. Eipä meillä ole ollut näin paljon vapputoimintaa sitten... ikinä?

Vappupäivän piknikmaisemia. Vanhat tammet olivat upeita! Auroranpuisto oli lapsiperheiden suosiossa ja muiden seurueiden isommille lapsille puut näköjään tarjosivat mahtavia koloja, onkaloita ja kiipeilyoksia.

Vappuaaton hauskuudet kävivät lapsen voimille ja hyvin yöunien lisäksi päiväunet maistuivat. Lapsi nukkui reporankana kolme tuntia vappupiknikistä. Omista hyytävistä vappu-ulkoilumuistoista viisastuneina puimme lapselle varmuuden vuoksi toppahaalarin päälle, mutta kuinka ollakaan, aurinko paistoi lämpimasti koko päivän. Ei silti näyttänyt haalari unta haittaavan.

Toisten lasten seura oli lapsesta riemastuttavaa, sekä vauvakerhossa, grilli-illassa että puistossa. Toinen vauva oli lapsen innokkaasta lähestymisestä välillä hieman huolissaan.

Piknikeväisiin ei oikein riittänyt tarpeeksi mielenkiintoa, että ne olisivat joutaneet suuhun asti. Kaikki muu oli niin paljon mielenkiintoisempaa! Sen sijaan grillattu kasvisnyytti upposi edellisiltana kokonaan pieneen vatsaan namnam, ja Bemböle Kaffestugasta tilatut kasvikset maistuivat ulkoilun jälkeen loistavasti. Iltapalallakin upposi kokonainen kananmuna, lähes kokonainen avocado ja lisäksi puuroa ja muroja. Paljonkohan pitäisi aikuisen syödä, että tulisi samanlainen annos suhteessa omaan painoon?

Luonnosta löytyi kaikkea jännää ja uutta!

Ja viimeinkin äiti sai kunnollisen kuvan kahden hampaan hymystä. Ihanaa ja aurinkoista toukokuuta teille kaikille!

Hammaskiusaa

Lapselle on tulossa uusi hammas. Au. Pääasiassa hän on iloinen ja touhukas, mutta välillä on selvästi hankala olla ja joskus tulee kipuitku. Alhaalla keskellä komeilee jo ennestään kaksi naskalia ja jonnekin niiden viereen pukkaa uutta, ien on turpea ja valkoista kuultaa läpi. Parina yönä on annettu särkylääkettä ja jonkun kerran päivälläkin. Säälittää pieni parka, joka herää keskellä yötä itkemään kipuaan. Kummasti siinä oma väsymys jää kakkoseksi.

Lapsi on aina inhonnut ja vastustanut nestemäisen särkylääkkeen antamista. Kuka ihme on kehittänyt Panadolin mukana tulevan lääkeruiskun, joka on kärjestään sentin paksuinen? Eihän sellaista saa tungettua pienen vastaanhangoittelijan suuhun ja vielä ruutattua isoa määrää lääkettä päälle. Sain itse ahdistuskohtauksia jo ajatuksesta, että pitää alkaa pakottamaan lääkettä lapselle. Joitain kertoja on käytetty myös suppoja, vähemmällä mielipahalla, mutta keskellä yötä ei niitäkään ole kivaa alkaa ähräämään paikoilleen.

Onneksi mies keksi vastikään sekoittaa nestemäisen lääkkeen pieneen määrään maitoa. Tuttipullosta tämä litku menee helposti alas, taitaa maistua lähinnä makeutetulta maidolta. Huh. Nyt on helppo ja mielipahaton keino lääkitä lasta. Ei kai noiden sekoittamisesta mitään haittaa voi olla, vatsassahan ne sekaisin menevät joka tapauksessa. 

Apua. Noita hampaitahan on jollain aikataululla tulossa vielä parisenkymmentä lisää!