Raparperiraparperiraparperi

Meillä on mökillä valtava raparperipuska. Katsokaa vaikka:

Yllä olevassa kuvassa näkyy se, mitä on jäljellä, kun vierailijoita on pyydetty ottamaan haluamansa ja olen leikannut sieltä tämän kasan:

Kolmekymmentä vartta! Ja jäljelle jäi varmaankin tuplat! Kuka haluaa tulla hakemaan raparperia meiltä???

Yleensä en ole ottanut raparperia talteen, koska vuosittain on tullut tehtyä ehkä kaksi raparperipiirakkaa enkä ole keksinyt muuta houkuttelevaa käyttöä. Ranskalaisen marja-raparperikakun (kirjoitin siitä täällä) vuoksi päätin pakastaa raparperia talven herkkuja varten, ja samalla halusin kokeilla muitakin uusia raparperireseptejä. Tänään tein tämän:

Minttu-raparperipiirakka Isyyspakkaus-blogin Tommin - tai oikeammin hänen Rouvansa - ohjeella. Herrrrrrrrrkkua! Harmitti melkoisesti, kun mökillä ei ollut tuoretta eikä kuivattua minttua. Leikkasin sitten minttuteepussin auki ja ripottelin sieltä piparminttupuruja, mutta makua ei kyllä ollut toivotulla tavalla. Täytynee siis tehdä piirakkaa uudestaan! Tämä on siitä hauska piirakka, että taikina tulee raparperien päälle, ei alle, ja omani kun paistui hieman liikaa niin pinta maistuu ihanasti rapeilta kaurakekseiltä. Sokeria lisään ensi kerralla vähemmän. 

Tämä päivä eli ensimmäinen päivä parisen viikkoa kestävästä jaksosta kaksin lapsen kanssa tuntui todella pitkältä. Jo neljän aikaan ihmettelin, kuinka pitkään voi yksi päivä kestää - huomaa kyllä, etten ole pitkään aikaan viettänyt päiviä kaksin lapsen kanssa! Teimme vaikka mitä, mm. kylpy pihalla lämpimässä säässä, mutta aikaa vaan riitti. En myöskään osannut ennakoida lapsen hieman tavallista aikaisempaa nälkää ja olin pulassa, kun nälkäinen, itkevä pieni raukka roikkui jaloissani ja halusi olla pelkästään sylissä, tee siinä sitä ruokaa nopeasti sitten... Onneksi syöminen auttoi ja lapsi oli taas hyväntuulinen. Meillä oli kyllä kivaa tänään, mutta tosiaan piiiiiiitkä päivä. Pianhan tähän tottuu taas.

Kolme (tai neljä) synttärikakkua

En ole tehnyt täytekakkuja vuosikausiin, mutta halusin kokeilla lapsen synttäreille jotain sellaista, joka on itselleni uutta. Lasten synttärikakut näyttävät nykyään olevan todella hienoja ja mielikuvituksekkaita, mutta oma mielikuvitukseni - ja töiden takia aikani - ei yltänyt mihinkään huippu-upeaan. Tämä postaus ei siis ole mikään mestarikakkuleipurin vinkkisivu, vaan enemmänkin vähemmän kokeneen kakkumaakarin yritys-ja-erehdys -muistutusviesti itselle tuleville syntymäpäiville, ja kenties tästä on apua jollekin toiselle. Tavoitteenani on tulevina vuosina kehitellä tai kokeilla yhä hienompia ja maistuvampia kakkuja!

Lähdin liikkeelle ihan perus sokerikakusta. Resepti ensimmäisten juhlien kakkupohjaan löytyi Kinuskikissan blogista. Tein tuon taikinan kaksinkertaisena eli kahdeksalla munalla, ja paistoin sen 24 cm irtopohjavuoassa (paistoaika 34-50 min). Sain makeat naurut, kun otin kakun uunista - se oli melkein puolet kakkuvuokaa korkeampi, sienipilvimäinen ilmestys! No, kakkuun tuli sitten helposti kaksi täytekerrosta, jotka osaltaan lisäsivät kakun korkeutta.

Alun perin ajattelin, että haluaisin täytteen olevan hieman jämäkkää, mutten halunnut käyttää liivatetta. Naapuri vinkkasi vaniljakreemijauheesta, jolla voi jämäköittää esim. kermavaahtoa. Ostin jauhetta, mutta onneksi tein testierän täytettä - pienenkin maistiaisen jälkeen suuhuni jäi kemikaalien maku koko loppuillaksi. Ei siis kreemijauhetta meidän kakkuihin (olen hyvinkin voinut joskus syödä jonkun muun tekemää kreemijauheista kakkua ihan mielelläni, ei sillä). Testitäytteessä oli Flora Vispiä vaahdotettuna, Valion maustettua rahkaa "Makea mansikka" ja hitunen tuota kreemijauhetta.

Päädyin lopulta tekemään täytteen Flora Vispistä (pitää mielestäni koostumuksensa normikermaa paremmin ja on raikkaamman makuista), tavallisesta maustamattomasta rahkasta, kuningatar-vauvasoseesta ja sulatetuista pakastemansikoista. Enpä edes lisännyt sokeria tähän täytteeseen. Mansikoista valutin nesteet siivilän läpi, lisäsin hiukan vettä ja kostutin kakun sillä. Tarkoitus oli lisätä vielä tuoreita mansikkaviipaleita kakkukerrosten väliin, mutta mansikat olivat menneet jääkaapissa huonoiksi.

Päälliseen kokeilin ensimmäistä kertaa sokerimassaa. Massan käsitteleminen oli melko helppoa, ensin tosin kaulitsin liian ohuen levysen ja se halkesi siirtovaiheessa. Kakun reunat päällystin Flora Vispillä. Koristeeksi askartelin (taaskin ensimmäistä kertaa) marsipaanikukan ja lisäsin reunoille mansikkaviipaleita (mies haki uusia kaupasta) ja mintunlehtiä. Myös kukan vihreät lehdet ovat minttua.

Kakku oli ihan maukas ja kaunis, mutta sitä jäi runsaasti yli, kuten toisesta kuvasta näkyy. Huomasin muuten, että tuo sokerimassapäällinen ei (ainakaan minun kakuissani) säilynyt hyvin jääkaapissa enää seuraavaan päivään, vaan mansikat ja kermavaahto alkoivat sulattaa sitä kosketuskohdista.

Hmm... Kakun alla OLI pitsinen kakkupaperi, on tainnut mennä parempiin suihin sekin...

Toisena kakkuna ensimmäisissä juhlissa oli Pirkka-reseptin mukaan tehty Ranskalainen marja-raparterikakku, joka oli ihan älyttömän hyvää. Jos leivot tätä kakkua, suosittelen käyttämään voita margariinin sijaan! Tai ainakin pitämään margariinitaikinaa jääkaapissa riittävän pitkän ajan ennen kansilevyn kaulitsemista. Tein kakun uudelleen mökillä ja iltamyöhään epäonni vaivasi ja liian pehmeä taikinakansi meni ihan säpäleiksi... Uusi voikansi onnistui paljon helpommin.

Toisten synttärijuhlien kakkupohjat tein jo etukäteen pakastimeen, koska meillä oli kahdet juhlat peräkkäisinä päivinä. Käytössä oli siis Kinuskikissan kääretorttupohjat, joista toinen oli kaakaolla maustettu ja tehty yksinkertaisella taikinalla (neljä munaa), jolloin siitä tuli todella ohut. Vaalean peruspohjan tein puolitoistakertaisella reseptillä (kuusi munaa), ja siitä tuli parempi. Kakun täyte ja päällystys oli sama kuin ensimmäisessä kakussa, tällä kertaa unohdin täytekerroksen tuoreet mansikkaviipaleet, mutta tungin niitä reunojen välistä kakun ympäri. Koriste onnistui ensimmäistä kakkua paremmin, kun tein yhden ison kukan sijaan kolme pienempää. Leikatusta kakusta näkyy muuten hauskasti värit kuin vanhassa kunnon Trio-jäätelöpaketissa!

Kolmannesta eli mökkijuhlien kakusta ei valitettavasti ole kovin hyvää valokuvaa (no, eivätpä nuo muutkaan niin hääppöisiä kuvia olleet...). Pohja oli Kinuskikissan kakkupohja kaksinkertaisena eli kahdeksan munan kakku, ja anopin reseptin mukaisesti lisäsin lopuksi taikinaan 4 rkl kylmää vettä, mikä teki kakusta ihanan kuohkean ja pehmeän. Kakkuvuoka oli 26 cm irtopohjavuoka, eikä kakku tällä kertaa turvonnut sienipilveksi. Itse asiassa se hieman lässähti uunista ottamisen jälkeen, mistä johtuen kakkuun tuli vain yksi (sitäkin paksumpi) täytekerros.

Lapsen mummilta sain idean sekoittaa täytteeseen ja reunuskermaan tuorejuustoa, jolloin mausta tuli hieman toisenlainen kuin pelkällä peruskermalla. Sekoitussuhde oli kaksi purkkia Flora Vispiä (á 2,5 dl) ja 200 g maustamatonta tuorejuustoa. Vaikken yleensä lisäile sokeria kermavaahtoon, tämä sekoitus kyllä kaipasi sokeria seurakseen. Lisäämääni määrää en kyllä yhtään osaa sanoa, kunhan lisäilin hitusen...

Lapsi rakastaa mangoa ja mansikoita, joten tämä kakku sai niitä täytteekseen ja päällensä. Kostutin kakun sitruunavedellä (puolikkaan sitruunan mehu johonkin määrään kylmää vettä). Täytekerroksia tuli yksi. Rikoin sulatettuja pakastemangokuutioita hieman sauvasekoittimella ja levitin sössön pohjakerroksen päälle. Sen päälle levitin Flora Vispi - tuorejuustosekoitusta, johon olin sekoittanut kaksi purkillista mangososetta (Semper vauvasose, siinä on mangoa enemmän kuin Piltissä). Ja tällä kertaa muistin viipaloida mansikoita väliin! Kakun päälle levitin kaksi purkillista mangososetta ja viipaloin mansikoita päälle, reunat päällystin Flora Vispi - tuorejuustosekoituksella (päällyserässä sokeri mukana, täytteessä ei, koska mango makeutti täytettä jo sopivasti).

Tuorejuustokerman kokeileminen suoraan vieraskakkuun hieman epäilytti, mutta kakusta tuli kyllä oikein hyvää ja raikasta (sekä mangoisaa). Sitä riittikin vielä seuraavien päivien onnittelu- ja juhannusvieraille yllin kyllin!

1-v.!

Ensi vuodelle suunnitelmissa on kokeilla jotain muuta kuin peruskakkupohjaa. Tässähän on vuosi aikaa googlailla... Reseptisuosituksia otetaan vastaan!

Ja ai niin, yllätyksenä tuli, että nykylapset eivät oikein perusta täytekakuista! Toisissa juhlissa oli paikalla paljon naapuruston lapsia, mutta lapsille maistui paremmin jäätelö ja keksit kuin täytekakku. Meidän lapsonen tykkäsi kyllä syödä omia kakkujaan kerta kerralta paremmin, kunhan tottui makeaan makuun. Tuoreet mansikat taisivat silti olla suosikkeja.

Mango-avocadosalaatti

Halusimme tarjota lapsen 1-vuotisjuhlilla ruokaa, jota lapsi itse tykkäisi syödä. Eri juhlissa oli tosin eri tarjoilut. Yksi tarjottavista oli mango-avocadosalaatti - ihan siksi, että lapsi rakastaa mangoa ja avocadoa. Lisäsin salaattiin kananmunaa, josta lapsi myös pitää. Lopullinen salaatti oli suunnilleen tällainen:

Yksivuotiaan synttärisalaatti

pakastemangokuutioita (Rainbowlta löytyy)

kypsiä avocadoja

keitettyjä kananmunia

pussillinen pekaanipähkinöitä

rapeita salaatinlehtiä

rucolaa

sitruunan mehua

Sulata pakastemangot hyvissä ajoin. Revi salaatinlehdet tarjoilukulhoon, ripottele päälle rucolat. Paloittele avocadot sopiviksi paloiksi salaaattikeon päälle (esim. kaapimalla palasia lusikalla), kaada sulatetut mangokuutiot sekä pekaanipähkinät joukkoon ja purista kastikkeeksi sitruunan mehua. Sitruunaa kannattaa puristaa erityisesti avocadon päälle, ettei se tummu. Kuori keitetyt kananmunat ja lohko ne salaatin reunoille. 

Helppoa ja herkullista!

Salaatti tarjoiltiin itsetehtyjen (lituskoiksi jääneiden) sämpylöiden kera

Mehevä porkkanakakku

Jaanpa kanssanne yhden suosikkikakkuresepteistäni. Päätin nimittäin tehdä äitienpäiväksi perinteisen täytekakun sijaan porkkanakakun, koska edellisestä sellaisesta oli kulunut jo pitkän aikaan. Reseptin olen tainnut löytää joskus muinoin googlaamalla ja kääntänyt suomalaisiin mittayksiköihin. Kuorrutuksen teen yleensä entisen työnantajani tyyliin. Kakku on varsin mehevää, herkullista ja jopa melkein terveellistä :) Lapsikin sai maistaa murusen, muttei näyttänyt erityisemmin innostuvan - liian makeaa vauvamakuun?


Äitienpäivän porkkanakakku

4 kananmunaa
3,5 dl kasvisöljyä
3,5 dl sokeria
2 tl vaniljaesanssia (käytän itse saman määrän vanilliinisokeria)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
2 tl kanelia
7,5 dl porkkanaraastetta
(2,5 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä)

- Lämmitä uuni 175 asteeseen. Rasvaa irtopohjainen uunivuoka ja jauhota se. (Oman vuokani halkaisija on 24 cm.)
- Sekoita munat, öljy, sokeri ja vanilja suuressa kulhossa. Lisää jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja kaneli. Lisää joukkoon porkkanaraaste (ja pähkinät). Kaada vuokaan.
- Paista uunissa noin tunti, riippuen uunista ja vuoan koosta / kakun paksuudesta. Testaa puutikulla, tarttuuko taikina - hieman raakakin kakku on hyvää. Jäähdytä 10 min, irrota vuoan reunat ja anna jäähtyä.


Kuorrutus

150-200 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g marganiirina tai voita
tomusokeria
sitruunamehua

Laita tuorejuusto ja rasva paistinpannulle tai laakeapohjaiseen kattilaan. Lämmitä miedolla lämmöllä hämmentäen puulastalla, kunnes rasva on sulanut. Kaada pannulle keko tomusokeria ja sulata joukkoon. Mausta sitruunamehulla. Levitä täyte jäähtyneen kakun päälle ja anna jähmettyä.

Tällä kertaa tein melko peruskakun valkoisesta sokerista ja vehnäjauhoista. Kakusta saa maukkaan ja terveellisemmän, kun vaihtaa valkoisen sokerin tummaan ja korvaa osan jauhoista vaikka spelttijauhoilla. Tein kakkuun ensimmäistä kertaa täytekerroksen leikkaamalla kakun kahtia ja lisäämällä väliin purkillisen Valion sitruunarahkaa - kaksikin purkillista olisi mahtunut väliin hyvin. Nam!

Hyvä kakku, huono kuva

Äitienpäivä

Ensimmäinen äitienpäiväni oli ihana. Kiireetöntä yhdessäoloa, mukavaa ohjelmaa ja hyvää ruokaa - mitäpä muuta sitä voisi pyytää! Aamulla sain herkkusuklaita sänkyyn, valmistimme nykyään harvinaisen lempibrunssimme eli Eggs Florentine (uppomunia ja pinaattia leivän päällä), kakkuja syötiin koko taloyhtiön lapsiperheiden voimin ja illalla vielä grillattiin. Aurinko helli juhlijoita ja lapsi oli taas onnessaan, kun pääsi lykkimään taaperokärryään ulkosalle.

Yksi ikävä juttukin sattui, nimittäin lapsi paukautti otsansa kovalla voimalla lämpöpatterin terävään reunaan kun ilmapallo väisti pään ja patterin välistä. Onneksi selvittiin kuitenkin säikähdyksellä ja isohkolla, mustelmaisella kuhmulla.

Kuvia päivästä:

Pienten käsien maalaama kortti äidille <3

Namnam!

Iloinen pattipää

Brunssia mmmmm...

Pääsisiköhän tuonne pihalle jotenkin luikahtamaan..?

Vaikka äitienpäivän tarkoitus lienee osoittaa arvostusta äideille, näin ensimmäisenä äitienpäivänäni huomasin myös ajattelevani, mikä etuoikeus on saada olla äiti tälle pienelle, ihanalle muruselleni. Äitinä velvollisuuteni on taata hänelle turvallinen, rakkaudentäyteinen alku elämälle ja kulkea rinnalla niin pitkään kuin siihen on mahdollisuus, toisaalta osata höllätä otetta ja päästää irti kun on sen aika. Tehtävä on tärkeä, haastava ja antoisa - elämänmittainen side. Toivottavasti onnistun siinä ainakin riittävän hyvin.

Kahdestaan

Mitä kuuluu puolikkaaseen päivään kaksin lapsen kanssa?

Kotimuskarihetki: laulukirja ja Muumi-marakassit

Skype-hetki mummon kanssa

Uusi hupi: kiskoa oman bodyn hihaa ja hihitellä

Vaipanvaihtoja

Uusi maku: paahtoleipää Baba Ganoushiin eli munakoisodippiin kastettuna

Ulkoiluhetki naapurinlasten ympäröimänä, näytillä kastematoja

Päiväunet vaunuissa ja kävelylenkki, itkuherääminen

Maitohetkiä

Bataattilettujen paistamista

Yhteinen päivällinen

Monenlaisia hetkiä mahtuu kiireettömään aikaan lapsen kanssa. Miten sen jo parissa viikossa ehtii melkein unohtaa.

Gramletut

Tein eilen ensimmäistä kertaa gram- eli kikhernejauholettuja lapselle. Erilaiset letut ovat hänen suosiossaan, viimeksi tein bataattilettuja. Tämän lettuvinkin sain Facebookin sormiruokailuryhmästä, gramjauhoista kun en ollut ennen kuullutkaan. Jauhoja saa ainakin etnokaupoista, ne ovat edullisia ja uskoakseni myös ravitsevia.

Resepti on hyvin yksinkertainen: gramjauhoja, sama määrä vettä kuin jauhoja, jotain kosteaa, kuten kesäkurpitsaraastetta / porkkanaraastetta / tomaattipyreetä / mitä vaan keksit, mausteita maun mukaan.

Oma versioni letuista oli lopulta tällainen:

2 dl gramjauhoja

2 dl vettä

noin 2 dl kesäkurpitsaraastetta

1 kananmuna

kurkumaa

korianterijauhetta

mustapippuria

Tällä reseptillä kämmenenkokoisia lettuja tuli ehkäpä 6 kpl. Letut olisi tarkoitus paistaa lettupannulla, mutta koska meillä ei (vielä) sellaista ole, lisäsin taikinaan kananmunan saadakseni letut pysymään paremmin kasassa. Söin lettuja itsekin ja olivat kyllä hyviä. Maku oli yllättävän pähkinäinen – ihan kuin letuissa olisi käytetty tahinia eli seesamtahnaa, vaikka jauhot olivat kikherneestä eli palkokasvista. Lapsi popsi niitä hyvällä halulla ja annoimmepa lettupalasen vielä seuraavallakin ruokailulla innostamaan syömistä hieman lisää.

Kaikenlaiset letut ovat käteviä eväitä, kun ruokaillaan muualla kuin kotona, koska niillä tulee kohtuullisen vähän sotkua ja ne ovat helppoja kuljettaa. Olen pakastanut lettupalasia minigrip-pusseihin ja liikkeelle lähtiessämme otan jäisen pussin pakasteesta laukkuun. Ruoka säilyy viileänä ja turvallisena, mutta ehtii sulaa ruokailuun mennessä. Varsin kätevää.

Parsarisottoa

Äiskän koekeittiössä valmistettiin tänään parsarisottoa. Koekeittiöstatuksen saavat ruoat, joita valmistan ensimmäistä kertaa ja niitä tarjoillaan myös lapselle. Lopullinen resepti oli googlaamastani Pirkka-reseptistä muokattu ja siitä tuli suunnilleen tällainen:

Sormiruokailijan parsarisotto

1                      nippu tuoretta vihreää parsaa

reilu 1 litra          vettä

2                      suolatonta kasvisliemikuutiota (Herbamare)

1                      sipuli

pari rkl               oliiviöljyä

4 dl                   risottoriisiä

mustapippuria

tilkka limettimehua

tuoretta persiljaa

aikuisten annokseen raastettua parmesanjuustoa

Parsasta poistetaan pari senttiä kannasta ja kuoritaan tangot nupusta alaspäin (osa löytämistäni ohjeista kehotti kuorimaan, osa ei). Parsatangot keitetään vedessä (noin 6 min), jonka jälkeen parsat nostetaan pois ja keitinveteen lisätään kasvisliemikuutiot. Kuullotetaan pilkottu sipuli oliiviöljyssä isossa kattilassa, lisätään riisi ja kuullotetaan, kunnes läpikuultavaa. Lisätään kasvislientä erissä ja sekoitellaan risottoa välillä. Keitetään kannen alla miedolla lämmöllä, kunnes riisi on kypsää. Risoton tulisi olla rakenteeltaan löysää, joten vettä voi lisätä tarvittaessa. Parsatangot leikataan sopivan pituisiksi paloiksi ja lisätään risottoon. Maustetaan mustapippurilla, persiljalla ja limettimehulla. Aikuiset voivat lisätä annokseensa parmesanjuustoa ja halutessaan suolaa.

Tämä resepti poikkesi alkuperäisestä mm. niin, että vauvan ruokaan sopimattomat ainekset, kuten suola, valkoviini ja parmesanjuusto jäivät pois ruoanlaittovaiheesta. Maun lisäämiseksi tuplasin kasvisliemikuutioiden määrän ja vaihdoin ne tietysti suolattomiin. Persiljaa käytin ruohosipulin asemasta ja lisäsin mukaan limettimehun.

Lapsi sai annoksensa kukkakaalin ja avocadon kera, äiti söi risoton kanssa paistettua halloumia. Jälkiruokana lapsella oli persikkasosetta ja äidillä pähkinäsuklaata.

Lapsi innostui risotosta todella ja lappoi sitä suuhunsa tarmokkaasti. Annoin risottoa jopa alkuperäistä annosta enemmän! (lattialta löytyi kylläkin yllättävän suuri määrä, kun irtonaiset riisinjyvät oli kerätty keoksi) Parsaa hän tosin uskaltautui maistamaan vasta ruokailun loppupuolella, mutta söi sitäkin useamman palasen.

Itse epäilin, että risotosta tulisi melko mautonta, mutta onneksi näin ei käynyt ja ruoka oli minunkin mielestäni oikein hyvää. Tätä voi siis tehdä toistekin ja risottopohjaanhan voi lisätä mitä vain kasviksia tai mitä vaan muuta mitä sattuu mieleen juolahtamaan.

Risotto on toki sormiruokailijalle tarjottuna hyvin sotkuista, joten en suosittele tätä ruokaa väsyneelle tai ärtyisälle päivälle. Jos siis omaa pinnaasi kiristää...

Jälkitunnelmia, innostuneilta ruokailijoilta kun unohtui kuvan ottaminen.

Omin sormin

Minulla on päivittäin maailman parasta ruokailuseuraa. Monta kertaa päivässä katamme pöytään imukupillisen tarjottimen, istutamme lapsosen syöttötuoliin, vuoraamme hänet harsolla ja ruokaessulla ja laitamme ruokaa nenän eteen. Sitten vain syömään: pikku-L mutustaa omaa annostaan, me vanhemmat omiamme. Välillä lisätään lapsosen lautaselle tarjottavaa, annetaan vettä nokkamukista tai nostetaan lattialle päätyneitä palasia takaisin kiertoon. Helppoa ja mukavaa, kaikilla on (useimmiten) kivaa ja kaikki saavat syödyksi! Ja lapsi itse on syötävän suloinen ruokaansa mutustellessaan.

Sormiruokailu on yksi monista mukavista vauva-asioista, jotka ovat tulleet elämäämme miehen siskon kautta. Siskon kaikki kolme lasta ovat sormiruokailijoita, ja monestakin syystä tämä tyyli tuntui heti hyvältä idealta myös meidän perheellemme. On mukavaa syödä yhdessä perheenä jo tässä vaiheessa, antaa valta syömisestä lapselle itselleen ja sitä kautta hän toivottavasti muodostaa positiivisen, ennakkoluulottoman ja mutkattoman suhteen ruokaan ja syömiseen. Jo 6 kk ikäisellä vauvalla on yllättävän hyvä valmius syödä ruokansa itse, jos hänelle tarjotaan siihen tilaisuus. Meillä onkin sormiruokailtu lähes heti puolivuotispäivästä lähtien, sitä ennen tarjottu ruoka ei kiinnostanut.

Kuulumme niihin onnekkaisiin, joiden lapsella on hyvä ruokahalu. Pikku-L syö mielellään lähes mitä vain, tai ainakin maistaa kaikkea ja sitten valikoi mieleisensä syötävän päivän tarpeensa mukaan. Hittiruokiin kuuluvat mm. avocado ja Talk-Muru –murot, nämä kummatkin uppoavat parempiin suihin lähes milloin vain. Joskus pikku-L suosii selvästi hiilihydraatteja, toisina päivinä taas proteiini on päivän sana. Selvästi hän tietää, mikä toimii: käsi nappaa mieluisimmat suupalat talteen salamannopeasti.

Soseruoilla on myös pieni, mutta tärkeä paikkansa ruokailuissamme, sillä pikku-L saa päivittäin hedelmäsoseita lusikalla syötettynä. Päädyimme hedelmäsoseiden syöttämiseen sekä niiden kätevyyden vuoksi että siksi, että halusimme lapsen osaavan tarvittaessa syödä myös lusikasta ja syötettynä. Ruokailunsa sormiruoilla aloittanut palleroinen yrittikin aluksi syödä lusikkaa kuin sormiruokaa, nykyään hän tuntee näiden ruokailutapojen eron ja lusikan tullessa näköpiiriin avaa pienen suunsa ammolleen: hedelmäsoseet ovat namia. Kaiken muun hän lappaa kuitenkin suuhunsa omin käsin ja nauttii ruokailuhetkistä, erilaisiin ruokiin tutustumisesta ja kaikkien aistiensa käyttämisestä ruokaan tutustuessaan.

Äitinä nautin mm. näistä: hyvän ruoan tarjoaminen lapselle; yhteiset ruokailuhetket; pienen suun avautuminen jo ennakkoon, kun ruoka ei ole vielä edes hyppysissä; iloiset ilmeet ruokapöydässä; lapsen ruokailutaitojen kehittymisen seuraaaminen, hänen taitavuutensa ihmetteleminen...

Koska ideana on syödä yhdessä samaa ruokaa eikä vauvalle saisi tarjota suolaisia eikä maitopitoisia ruokia, tämä äiti on päätynyt kokeilemaan monenlaisia uusia reseptejä. “Äiskän koekeittiössä” testataan lähinnä kasvis- ja kalaruokia, sillä en itse syö lihaa. Lapsi on miehen tavoin sekasyöjä, mutta koska minä vastaan suurimmasta osasta ruokailuita, lapsenkin ruoka on melko kasvispainotteista.

Tänään söimme lounaaksi kookos-bataattisosekeittoa. Sosekeitot ovat aina lapsosen mieleen, niin nytkin kun hän lappoi litkua suuhunsa. En olisi itse keksinyt tarjota moista ruokaa sormisyöjälle, mutta niin se keitto vaan katoaa lautaselta suuhun asti! Sosekeiton nurja puoli on infernaalinen sotku, mutta ruokaessu ja harso suojaavat hyvin ja sosekeittoa ei yleensä edes päädy lattialle asti. 

Sosekeittoa ja keitettyä ohraa, olkaapa hyvät:

Parasta nyt: vesihanan sulkeminen käsienpesulla. Äiti avaa, lapsi sulkee, äiti avaa, lapsi sulkee, äiti avaa... Hilpeää!