Back to mökki

Blogihiljaisuus rikkoutuu - olemme taas mökillä. Tai oikeastaan palasimme mummilasta/anoppilasta jo sunnuntai-iltana. Nämä pari päivää ovat olleet täyttä touhua, kun olen purkanut matkatavaroita ja mummilassa pestyjä pyykkejä, siivonnut jo lähtöä edeltäviä sotkuja, perannut kaksi laatikollista mansikoita pakastimeen ja käyty lapsen kanssa kaupassa ja asioilla.

Mummilassa oli mukavaa, erityisesti oli kiva saada aikuista seuraa. Ei tehty mitään erityistä, vaan elettiin arkea mummin ja papan kanssa. Hienoja hetkiä oli mm. kun lapsi pääsi saunasta järveen uimaan - vaikka kylmä vesi salpasi henkeä, lapsonen ui tuettuna innoissaan ja pettymys oli suuri, kun vedestä joutui pois. Lapsi oppi uusia juttuja, ainakin naksuttamaan kielellään.

Kesätyttö vauhdissa mummilan pihassa

Tötteröhuuli "leikkimökki"kuistilla. Ihan ite kiipesin tuoliin!

Isän vanhan ratsun kyydissä. Ilme lienee päristysilme - hepan ollessa liikkeesä (työntäen) lapsi oli ihan hiljaa ja jännittyneenä, mutta pysähtynyt hevonen pärisi kuin auto.

Paluumatkalla koukkasimme tapaamaan äiti-vauva -kavereita. Meidän pieni herkkis pisti aluksi vähän itkuksi, kun vauvakaveri ja hänen 3-vuotias isoveljensä olivat hieman vauhdikkaampia kuin aikuisseura, jossa lapsi on lähinnä nyt kesäaikaan ollut, mutta lämpeni kyllä sitten viimein. Pitäisi saada lapselle hieman enemmän lapsiseuraa näin kesälläkin. On hauskaa nähdä, kuinka samanikäiset lapset ovat kaikki niin erilaisia. Toinen pieni tyttö käveli sujuvasti, lekotteli välillä selällään, joi tuttipullosta itse ja väläytteli hienoa hammasrivistöään. Meidän lapsi taas ei vielä kävele, istuu, seisoo tai liikkuu muttei yleensä makaa paikallaan, haluaa apua nokkamukista juomiseen ja hampaita on läpi vasta neljä.

Niin, toinen yläetuhammas on näköjään tullut läpi tässä miehen poissaollessa ja yläetuhampaiden vieressä olevat hampaat pilkottavat myös ikenien läpi. Lapsi järsiikin sormeaan melko usein, taitaa kutittaa. Tällä hetkellä siis hammassaldo on neljä: kaikki keskimmäiset etuhampaat.

Ajomatkat sujuivat lapsen kanssa melko mukavasti. On mukavaa huomata, että hänen kanssaan voi jo ajella jonkinlaisia matkoja ilman täyttä parkua takapenkiltä. Ajot on mahdollistanut lähteminen päiväuniaikaan ja turvaistuimen ulottuville viritetty leluarsenaali, mutta ennen kaikkea aika - lapsi on kasvanut isommaksi, kärsivällisemmäksi ja omatoimisemmaksi. Muulloinkin kuin päiväuniaikaan hän tosin yleensä nukahtaa autoon, ennemmin tai myöhemmin.

Puhelinleikki on muuten saanut uusia ulottuvuuksia. Yksi päivä isäni kanssa puhelimessa puhuessa laitoin luurin lapsen korvalle. Hän kuunteli, jutteli ja kuunteli, eli kävi ihan normaalin puhelinkeskustelun!

Lusikkatreenit ovat edenneet sen verran, että lapsi on usein ottavinaan oikealla tai leikkilusikalla jotain ja pistää lusikan suuhun. Mutta jos lusikassa on oikeasti ruokaa, se ei päädy suuhun, vaan lapsi ronkkii sitä sormillaan ja tekee sillä kaikkea muuta mahdollista. Harjoitus jatkuu...

Lusikalla voi esimerkiksi soittaa pilttipurkkia

Sain anopilta hänen vanhan ompelukoneensa mökkikoneeksi, ja intouduin heti ostamaan kangasta mökkipaikkakunnan kivasta pienestä kangas- ja lankakaupasta. En ole ommellut mitään pitkään aikaan vaan neulominen on innostanut enemmän. Viime aikoina on kuitenkin ollut mielessä, että voisi olla kiva ommella jotain lapselle. Kun tämä hauska pöllökangas tuli vastaan, keksin heti, että ompelen siitä lapselle mekon:

Ostin itselleni samasta kankaasta valmiiksi ommellun pipon, ja siksipä aion ommella myös lapselle pöllöpipon. No, jos samislinjalle lähdetään, niin luultavasti käyn ostamassa kangasta vielä hieman lisää ja teen siitä itselleni paidan. Mies tähän tuumasi, että miksei hänelle tule mitään tiimiasuun sopivaa. Hän saanee siis ruskean perusteepaidan (jos jostain löytyy sellainen), johon ompelen pöllökankaasta jonkinlaisen koristeen.

Tänään on muuten iloinen päivä - mies palaa illalla reissultaan! Nyt hän on jo kotona Espoossa ja päästiin juttelemaan Skypellä. Hassua nähdä koti ja mies siellä, kun olemme lapsen kanssa täällä. Lapsi oli aivan innoissaan, kun näki isänsä ruudussa. Kunhan mies saa moponsa huollosta hän lähtee ajamaan meidän luokse. Lapsi lienee jo nukkumassa kun isä saapuu.

Oi, ihanaa, muru saapuu takaisin! Onkin ollut ikävä. Ihan hyvin meillä on lapsen kanssa mennyt, mutta on se vaan eri asia olla koko perhe koossa yhdessä.


Parasta nyt: lavuaarissa istuminen ja vesileikki desimitan ja muovikippojen kanssa, ankat, Muumi-kirja, palapelit, piirtoalusta, sängyllä polvi-istunnassa pomppiminen, mummin vadelmakiisseli, mummin laatikoiden tonkiminen salaa, tyhjien tölkkien levitteleminen lattialle kierrätyspussista

Koko ajan jotain uutta

Tänään lapsi oppi taas uuden sanan. Olemme leikkineet vaipanvaihdon yhteydessä pienellä kumiankalla ja lapsesta on ollut hauskaa, kun olen sanonut "kvaak-kvaak-kvaak". Aamulla hän sitten sanoi selkeästi "aakka" (ankka) ja pitkin päivää on myös kaakattanut "kaak-kaak-kaak". Jännää seurata, mitkä jutut ovat ne jotka uppoavat ja tulevat ihan puheeseen asti! Tällä hetkellä sanavarastossa siis "äiti", "heeiii", "kakka", "ankka" ja "kaak-kaak-kaak".

Mainitsin viime postauksessa hammaskivuista. Eilen annoin särkylääkettäkin kun lapsi itki kovin yllättävästi, ruokahalu oli myös kadoksissa ja tissillä oli kiva roikkua. Tänään huomasin ihan vahingossa, lapsen roikuttaessa päätään taaksepäin, että toinen yläetuhammas on tullut läpi! Jei, hienoahienoa, melko vähillä vaivoilla kuitenkin tuli tuokin hammas, ylähampaat kun kuulemma voivat olla melko kivuliaita. Täytyy vielä yrittää tutkia suu läpi, olisiko muitakin uusia hampaita tulossa tai tullut. Tähän mennessä hampaita on siis kaksi alhaalla keskellä sekä yksi ylhäällä keskellä.


Parasta nyt: ankka, asioiden laittaminen jonnekin ja ottaminen sieltä, vessapaperirullat vessan kaapissa, lentokoneet, sohvalla remuaminen, sohvalta alas liukuminen jalat edellä (mummi opetti), ulkoilu, naapurin 2-vuotias tyttö

Tervetuloa, oi viikonloppu!

No onpas ollut tapahtumarikas viikko. Tällä viikolla olen muun muassa:

- käyttänyt puhelimen herätyskelloa. Tänään kylläkin unohdin, onneksi vauvaherätyskello herätti vain 10 min aiottua myöhemmin.

- viettänyt aikaa tanssisalissa uusien tuttavuuksien kanssa ja viihtynyt hyvin.

- oppinut kehon fascia- eli lihaskalvolinjoista ja saanut paljon hyvää oloa kehoon.

- jättänyt lapsen ensimmäistä kertaa jonkun muun kuin minun tai isänsä hoitoon. Lapsella ja mummolla sujui reilu viiden tunnin poissaoloni oikein hyvin, lapsi oli kyllä ennen päiväunia hoksannut, että äiti ja isä olivat poissa ja alahuuli rullalla katsonut mummoa, mutta päiväunien jälkeen aurinkoinen hymy oli taas tallella.

- lähtenyt aamulla kotoa tippa linssissä, tiedossa monta tuntia erossa lapsesta.

- ollut välillä todella väsynyt.

- ollut välillä todella innostunut.

- käynyt avoimen päiväkodin vauvaryhmässä, ensimmäistä kertaa koko perheellä: lapsi, mies ja mummo eli oma äitini mukana.

- opettanut lastentanssitunteja ja pitänyt tiukkaa kuria – ihan lasten parhaaksi.

- saanut perheenjäseniä vierailulle: lapsen mummon, mummin, papan, enon ja tätiehdokkaan.

- osallistunut yhdistyksen hallituksen kokoukseen.

- syönyt sushia.

- kuullut iloisia uutisia ystävältä.

- istunut bussissa, joka ei juurikaan liiku noin viiteentoista minuuttiin ja kuunnellut vieraan, oman lapsen ikäisen vauvan ääntelyä ja ikävöinyt lasta haluten kotiin mahdollisimman nopeasti.

- ihmetellyt, ymmärsikö lapsi poissaoloni ensimmäisenä päivänä kun viivyin poissa kauemmin. Ei katsonut minua silmiin pitkään aikaan kotiin palattuani, lämpeni hymyyn vasta myöhemmin.

- lukenut ystävän prosessissa olevaa opinnäytetyötekstiä ja inspiroitunut.

- ilmoittautunut opiskelijaksi, kursseille ja sopinut tapaamisia.

- torkkunut bussissa.

- pikashoppaillut kotimatkalla.

- kertausharjoitellut 11 vuotta sitten valmistettua tanssiteosta, jota on tähän mennessä esitetty yli 50 kertaa. Todellinen klassikko!

- käyttänyt paitoja, jotka eivät ole imetykseen tarkoitettuja.

- pumpannut rintamaitoa. Onneksi sähköpumpulla.

- yrittänyt saada vilkasta lasta imemään maitoa rauhassa rinnalla.

- pussaillut pientä rakasta.

Viikonlopulle on tiedossa lisää toimintaa: ainakin vauvauinti ja vauvatreffit. Onneksi siis yhteistä kivaa lapsen kanssa. Toivottavasti viikonloppuun mahtuu myös riittävästi kiireetöntä aikaa.


Tuttitangoa voi nyt seurata Blogilistan ja Bloglovinin kautta 

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/7105139/?claim=mk8rj4suj96">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Takaisin sorvin ääreen

Niin se meni, viimeinen kotiäitipäivä muutamaan kuukauteen. Huomenna täytyy aamulla kiirehtiä kello kahdeksan bussiin ja kouluun, uuteen arkeen.

Lapsi jää kotiin äitini eli mummon kanssa. Hän ei ole koskaan ollut kenenkään muun kuin vanhempiensa hoidettavana, joten jännät paikat on tästäkin syystä. Uskon kyllä, että heillä menee hyvin sen viitisen tuntia, minkä olemme miehen kanssa poissa näköpiiristä. Vaikka lapsi näkee kaukana asuvaa mummoaan harvoin, on heillä tänääkin ollut oikein kivaa keskenään eikä lapsi ole vierastanut.

Sitä seuraavana päivänä olemmekin kaikki kotona, ja sen jälkeen mies jää kotiin lapsen kanssa viettämään isäkuukautta. Miehen ja lapsen yhdessä pärjäämisestä ei ole mitään huolta, pärjäävät siinä missä minä ja lapsikin olemme pärjänneet.

Sikäli uuden arjen aloitus ei ole niin dramaattinen muutos kuin miltä kuulostaa, että kurssi koulussa kestää vain muutaman viikon ja vain pari tuntia kerrallaan. Sen lisäksi pitäisi tehdä rutkasti itsenäistä työtä kotona sekä muutamia työjuttuja. Tuntuu kuitenkin isolta muutokselta alkaa miettimään useampia asioita yhtä aikaa ja yrittää olla tavoitteellinen. Päivä kerrallaan –elämä jää nyt hieman tauolle. Olen jo huomannut, että illalla nukkumaan mennessä mielessä pyörii asioita, jotka pitäisi muistaa hoitaa ajallaan. Toivon, että pystyisin kuitenkin säilyttämään päivä kerrallaan -tyyppisen asenteen myös opiskelu- ja työhommia tehdessä. Toivottavasti osaan myös hyödyntää käytettävissä olevan ajan aiempaa tehokkaammin ja saan aikaiseksi ilman turhia vatulointeja, kuten monet lapsen saamisen jälkeen hommiinsa palanneet kertovat tapahtuneen. On jännittävää palata tarkastelemaan itseäni uudenlaisena, vanhassa tutussa elämässä.

Mahtava asia on päästä pitkästä aikaa tanssimaan – koulukurssini on siis tanssia. Veikkaan kyllä, että kropassa tuntuu ja väsy painaa, ennen kuin taas totun liikkumiseen! Ihanaa päästä olemaan pelkästään minä, omassa tanssivassa kehossani.