Lapselle on tulossa uusi hammas. Au. Pääasiassa hän on
iloinen ja touhukas, mutta välillä on selvästi hankala olla ja joskus tulee
kipuitku. Alhaalla keskellä komeilee jo ennestään kaksi naskalia ja jonnekin
niiden viereen pukkaa uutta, ien on turpea ja valkoista kuultaa läpi. Parina
yönä on annettu särkylääkettä ja jonkun kerran päivälläkin. Säälittää pieni
parka, joka herää keskellä yötä itkemään kipuaan. Kummasti siinä oma väsymys
jää kakkoseksi.
Lapsi on aina inhonnut ja vastustanut nestemäisen
särkylääkkeen antamista. Kuka ihme on kehittänyt Panadolin mukana tulevan
lääkeruiskun, joka on kärjestään sentin paksuinen? Eihän sellaista saa
tungettua pienen vastaanhangoittelijan suuhun ja vielä ruutattua isoa määrää
lääkettä päälle. Sain itse ahdistuskohtauksia jo ajatuksesta, että pitää alkaa
pakottamaan lääkettä lapselle. Joitain kertoja on käytetty myös suppoja, vähemmällä
mielipahalla, mutta keskellä yötä ei niitäkään ole kivaa alkaa ähräämään
paikoilleen.
Onneksi mies keksi vastikään sekoittaa nestemäisen lääkkeen
pieneen määrään maitoa. Tuttipullosta tämä litku menee helposti alas, taitaa
maistua lähinnä makeutetulta maidolta. Huh. Nyt on helppo ja mielipahaton keino
lääkitä lasta. Ei kai noiden sekoittamisesta mitään haittaa voi olla,
vatsassahan ne sekaisin menevät joka tapauksessa.
Apua. Noita hampaitahan on jollain aikataululla tulossa vielä parisenkymmentä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!