Karva-asiaa

Saanko esitellä: Lapsen ensimmäinen virallinen kiharakiehkura!

Piunks! 

Omat hiukseni ovat kiharat, miehen tukka olisi aaltoileva jos saisi kasvaa ja lähes kaikilla isovanhemmilla on enemmän tai vähemmän aaltoa tai kiharaa päässään. Oli siis odotettavissa, että lapselle tulisi kiharat hiukset, mutta kun tuota tukkaa on toistaiseksi ollut vielä kovin vähän, olemme jääneet odottavalle kannalle. Mutta nyt niskavilloissa alkaa tapahtua! Pienet vaaleat kiekurat alkavat muodostua ja villiintyä kevättunnelmissa.

Lapsen hiustenkasvu on tähän asti ollut melko näkymättömissä. Hän syntyi päässään lähes samanlainen lyhyt tiivis poikatukka kuin isällään, mutta nämä hiukset pysyivät ehkä reilun kuukauden verran. Sen jälkeen lapsi onkin näyttänyt melko kaljulta, kun hennot vaaleat haivenet eivät kovin kauas ole näkyneet. Noin puolivuotiaasta eteenpäin, kun lapsi alkoi syödä muutakin kuin maitoa, hiustenkasvu on ollut selvästi runsaampaa ja pienellä onkin jo ihana pehmeä hahtuvakerros pään peittona. Luonnonkiharat hiukset vahvistuvat hitaasti – tämän tiedän omasta kokemuksesta – joten päättelin jo hitaasta kasvusta, että kiharainen pää saattaisi olla mahdollinen.

Itse toivoin lapsena, että oma tukkani olisi ihan muuta kuin se vaalea hahtuvainen kiharapilvi, joka tuntui ihastuttavan kaikkia ympärilläni. Olisin halunnut pitkät, paksut, mustat hiukset. Nykyään olen tyytyväinen kiharien hiusten helppouteen ja toivoinkin, että myös lapsesta tulisi kikkarapää.

Tällä hetkellä tosin etsinnässä on kiharia hiuksia leikkaamaan tottunut kampaaja lähialueelta. Sillä ei, näitä ei voi leikata kuten suoraa tukkaa ja olettaa, että tulos olisi kuivissa hiuksissa sama kuin märissä... Viimeisen puolen vuoden sulkasato on tehnyt kampaamokäynnin lähiaikoina välttämättömäksi, lapaluille yltävä hiippa on enää suunnilleen hiirenhännän paksuinen. Joka puolella hiusrajaa sen sijaan on löydettävissä sellainen uusi 5 cm pituinen poikatukka. Ugh. En taida ihan lyhyttä tukkaa leikkauttaa kuitenkaan tällä kertaa.

.