Nukkumattijuttuja

Kyllä se vaan on parempi olo, kun saa nukkua kohtalaisen hyvin! Varsinainen itsestäänselvyys tietysti, mutta tässä vauva-arjessa se vaan kirkastaa tärkeyttään, kun asiaan ei voi aina itse vaikuttaa.

Viime aikoina olemme nukkuneet niin, että mies nukkuu minun ja lapsen välissä. Lapsi nukkuu omassa sivuvaunusängyssään, joka on tiiviisti kiinni meidän parisängyssämme. Pääsääntöisesti yöt menevät nyt niin, että lapsi syö pari kertaa yön aikana, ensimmäisen kerran joko kun tulen nukkumaan tai suunnilleen klo 2, toisen kerran klo 5 tai 6 maissa. Siinä välissä on kuulemma yksi tai kaksi tutitus- tai tassutushetkeä, mutta näistä minun ei tarvitse suuremmin välittää. Viime yönä menin nukkumaan klo 23, lapsi söi silloin, ja sitten nukuimme klo 6 asti, lapsi ruokaili ja unia jatkettiin kainalokkain klo 7 asti. Ihanaa! Jossain välissä kuului jotain ähinää ja tuttiongelmaa, mutta minä sain vaan kääntää kylkeä.

Jos nukun itse lapsen vieressä, heräilyjä on (hämärien muistikuvieni mukaan) useammin, ainakin minulla. Kaikenlaiset ähinät nimittäin saavat minut valmiustilaan jo hyvissä ajoin ennen kuin lapsi edes tarvitsee apua, ja toisekseen rauhoittelemiset kestävät kauemmin, jos sitä yritän minä eikä mies – ellen nukkumaanpääsytoiveikkaana anna lapselle maitoa. Lapsi taitaa saada yöllisestä läsnäolostani ajatuksia ihanasta maidosta turhan usein, joten ainakin tällä hetkellä tämä uusi järjestely on paljon parempi. Ja ehdinhän jo olla yövuorossa kymmenen kuukautta!

Ihmeen hyvin sitä kyllä jaksoi melko pitkään, tuota yöheräilyä. Epäilen suurimmaksi syyksi imetyshormoneja sekä lapsen nukkumisen kainalossa tai muutoin ihan vieressä, jolloin ei ole tarvinnut edes nousta sängystä yöhulinoita varten. Aiemmin jäin iltaisin usein valvomaan muiden nukkuessa ja kävin nukkumaan vasta puolenyön maissa, koska omat rauhalliset iltahetket tuntuivat niin arvokkailta. Silti jaksoin heräillä yöllä ja nousta aamulla lapsen kanssa. Niin no, aiemmin hän kyllä nukkuikin pidempään, klo 8-9 asti.

Nykyään olisi käytävä itse nukkumaan suunnilleen klo 22, jotta saisi kunnon yöunet. Lapsi vaan on harmillisesti myöhäistänyt omaa nukkumaanmenoaan ja nukahtaa nyt useimmiten klo 21 jälkeen, joten se siitä omasta ilta-ajasta... Eilen hän nukahti klo 20 ja olipa se mukavaa, tähän täytyy taas päästä! Nyt kun vaan keksisimme, millainen päiväunirytmi auttaisi aikaisempaa yöunille menoa, ja miten siihen rytmiin päästäisiin. Lapsi nimittäin runsaasta touhuamisestaan johtuen simahtaa päiväunilleen niin aikaisin, että tarvitsee vielä toiset unet ennen iltaa ja yöunet myöhäistyvät. Toisaalta, päiväunirytmi näyttää seilaavan edes taas, joten hyvällä tuurilla tämäkin asia korjaantuu ihan itsestään, ajan kanssa.

Lapsi ja Nukkumatti :)