Lapsi on oppinut protestoimisen jalon taidon.
Keraaminen muki pitää jättää tiskipöydälle pesulta
lähdettäessa – pettymys ja parku!
Käsiä ei saakaan pestä koko päivää – pettymys ja parku!
Keittiön vetolaatikkoa ei saa kiskoa auki – pettymys ja
parku!
Ikkunapaikalta keittiön työtasolta joutuu pois – pettymys ja
parku! Tähän lisätään itkeminen seisten isän jalkaa vasten, vaikka äiti olisi
vieressä lattialla. Isä nimittäin vie todennäköisemmin takaisin sinne ikkunalle
kuin äiti.
Niin. On se rankkaa kun ei saa mitä haluaa. Milloinkas se
ensimmäinen uhmaikä olikaan tiedossa?
Uusimmassa Vauva-lehdessä oli artikkeli, jossa sanottiin, että eka uhmaikä on jo 9 kk iässä. Muistelen kyllä itsekin, että ne viralliset oppikirjan mukaiset uhmaiät oli joskus myöhemmin, oliko ensimmäinen 1,5 v tai jotain... Ei millään voi muistaa!
VastaaPoistaHei Anonyymi, kiva kun kävit kommentoimassa ja kiitos blogin lukemisesta! Hehee, 9 kk jälkeen onkin tainnut täällä alkaa tuo oman mielen ilmaiseminen :) Mullakin on joku 1,5 v ollut mielessä uhmaiälle, mutta niistä kuulee niin monenlaista. Ties vaikka olisi tästä eteenpäin pientä uhmaa enemmän tai vähemmän... Onneksi meidän lapsi on (ainakin toistaiseksi) osoittautunut melko pehmeänluonteiseksi, joten toivoa sopii, ettei mitään kauheaa sotatannerta tänne syntyisi. Vaikka kaipa se kuuluu asiaan jossain vaiheessa. Iso ero on jo aiempaan, kun lapsen huomion sai käännettyä muualle varsin helposti!
VastaaPoista