Lapsi nukkui yön melko hyvin, söi noin klo
2 ja klo 6. Jäi viimeisestä syötöstä kainaloon.
Klo 7 herätyskello soi. Käännyin nopeasti
lapsen puoleen – mies taas minun puoleeni, osoittaen puhelintani: “Sammuta”.
Niin. Kymmeneen kuukauteen en ole tarvinnut
herätyskelloa, vauvaherätyskello on riittänyt. Nyt ne jäivät nukkumaan, lapsi
miehen kainalossa, vauvamaisena ja suloisena.
Mutta mitä ovatkaan aamurutiinit, joihin ei
kuulu vaippojenvaihtoa, mitä pitikään tehdä? Ovesta pitäisi suoriutua ulos
määräajassa, mitä ihmettä, ehtiä bussiin. Niin ja maitoahan pitää pumpata,
etten ole ihan dollypartonina jo muutaman tunnin jälkeen. Entä mitäs kun tulen
kotiin vasta klo 16 maissa, tissithän pitää tyhjentää jossain välissä vielä...
Tyhjä maitopullo laukkuun ja johonkin vessaan lypsämään. Sehän pitää kaataa
pois, se maito, en saa sitä kylmäsäilytykseen. Imetystä pitää suojella,
tarvitaan toimenpiteitä, en halua lopettaa imettämistä vielä.
Uusi elämä, nyt vähän aikaa. Onneksi tämän
ei ole tarkoitus olla pysyvä asiantila, saan vielä jatkossa viettää
kiireettömiä aamuja lapsen kanssa kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!