Päivärytmi seilaa

Säännöllinen päivärytmi on kuulemma pienen lapsen elämässä tärkeä. Meillä kyllä on sellainen. On ollut useita. Ja ne vaihtuvat koko ajan. Näin vanhemman roolissa ajan hermolla pysyminen tarkoittaa sitä, että kaikki hoksottimet viritettyinä yrittää selvittää, mikä on uusin ja ajankohtaisin päiväunirytmi, milloin tulee ryhtyä toimeen, että päiväunille päästään ilman itkuparkumaailmanloppua, ja pitäisikö ne toisetkin päiväunet mahduttaa päivään ja missä vaiheessa. Ruokailut istutetaan päivään sitten kulloisenkin päiväunikuvion mukaisesti.

Monta monta kuukautta meillä mentiin yksillä, pitkillä päiväunilla. Ensin ne alkoivat klo 12.30-13.30 välillä, sitten klo 11.45, sitten klo 10.30. Nykyään päiväuniväsy iskee jo klo 9-10 välillä. Ja jos unet alkavat näin aikaisin, ei tietysti jaksa iltaan asti yksillä päikkäreillä. Toiset unet tulevat kuvioon siinä klo 16 maissa ja vanhemmat ihmettelevät, kuinka kauan lapsen on hyvä antaa uniaan nukkua, ettei yöunille meno viivästy liikaa. Aamulla kun joka tapauksessa herätään klo 7 maissa, oli yöuni alkanut sitten klo 21.30 tai klo 20. Ja jos yöuni on ollut lyhyehkö, päiväunet aikaistuvat vielä lisää... Samoin vanhempia väsyttää enemmän, koska on illalla pitänyt hillua hereillä tarpeettoman myöhään, ihan vain oman ajan ihanuuden vuoksi.

Lapsi saattaa nykyään touhuta täydellä energialla aina päiväuniin asti, kunnes on yhtäkkiä ihan poikki. Nukuttaminen kellon eikä väsymysmerkkien mukaan on tarpeen, se sopiva kellonaikakin vaan sattuu vähän vaihtelemaan päivästä riippuen. Nyt täällä uumoillaan, josko ollaankin siirrytty yksistä pitkistä – ja vanhemmille ah niin ihanan lepohetken suovista – päiväunista kaksiin niin, että ne ensimmäiset unet olisivatkin ne lyhyemmät ja myöhemmin nukuttaisiin pidempi pätkä. Mene ja tiedä.

Onneksi elämä vauvan kanssa tähän asti on jo opettanut, että välillä rytmi seilaa ja muotoutuu yleensä omalla painollaan uudenlaiseksi, tekisimme me vanhemmat mitä vaan. Eli katsotaan katsotaan. Ja herkistellään niitä tuntosarviamme.