Liikettä niveliin

Tämän hetken ajankohtaisin asia tuntuu olevan lapsosen liikkuminen. Reilut kuusi viikkoa sitten hän oli vielä lattialla jokusen metrin eteenpäin hinautuva pötkelö, nyt tilanne on... jotain ihan muuta.

Meidän tyttömme on melko rauhallinen, tarkkailevainen ja harkitseva. Ajattelin pitkään, että pikku-L ei todennäköisesti lähde liikkumaan mitenkään merkittävän aikaisin tai nopeasti, hän kun tuntui oleva ihan tyytyväinen selällään makoillen tai vatsallaan pönöttäen. Ensimmäinen kierähdys selältä vatsalleen tapahtui joskus 5 kk iässä ja vatsalta selälleen jokusen aikaa sen jälkeen. Ja siinä kaikki. Liikkuminen ei tuntunut kiinnostavan tippaakaan. Puolivuotispäivänä hän sitten hokasi vatsalleen kääntymisen paremmin ja innostui, että näin voi ihan itse päättää olla vatsallaan. Ja se siitä sitten taas, vatsalleen päästyä ei ollut mitään tarvetta vaihtaa olotilaa muuhun, eikä opetella kääntymistä toisenkaan kyljen kautta. Noin seitsemän kuukauden iässä alkoi varovainen yritys hinautua lähellä olevia leluja kohti, navan ympäri pyörien pääsi mukavasti jo käsiksi useisiin leluihin. Samanaikaisesti yritystä päästä konttausasentoon. Uusia taitoja tuli verkkaisesti eikä minnekään tuntunut olevan kiire. Pikku pötkylä möhnötti tyytyväisenä lattialla leluineen.

Kunnes hän yhtäkkiä oppi konttaamaan, (ikää 8 kk ja pari päivää), taputtamaan, vilkuttamaan, menemään itse istumaan, nousemaan polvi-istuntaan, polviseisontaan ja seisomaan tukea vasten (8.5 kk, kaikki saman viikon aikana). Toissapäivänä pikku-L (9.5 kk) päätti vielä tehostaa reviirinvaltaustaan ja käveli huonekaluja pitkin pidemmän pätkän, oppi käyttämään taaperokärryä ja kiipesi portaat yläkertaan. Kaikki neljätoista porrasta! Ilmeisesti oli tarpeen näyttää pitkää nenää isälle, joka aamulla vielä sanoi, että portaiden kiipeäminen ei ole vielä lähellä.

Kun liikkumaan oppiminen tapahtuu tällaista vauhtia on vanhemmilla täysi työ pysyä mukana muutoksessa. Vaipan ja vaatteiden vaihto ja muut huoltotoimet tehdään nykyään vauhdikkaan akrobaattisesti lapselle, joka vaihtaa väkkäränä makuu-, konttaus- ja seisoma-asentojen välillä, istuu, kiipeilee ja konttaa vinhaa vauhtia. Vauvaporteista vasta yläkerran portti on asennettu, alakerran portti on vielä laittamatta. Vahtimista riittää, mutta on hauskaa seurata tätä hurjaa kehitystä ja uuden oivaltamisen riemua! Lapsi on niin onnellinen ja ylpeä aina onnistuessaan jossain uudessa ja keksiessään jotain jännää. Ja onneksi hänen luontainen harkitsevaisuutensa on edelleen tallella: pää ei kopise kaatumisista kovinkaan usein :)

Parasta nyt: uusi vauvanukke, kaikenlaiset narut, pieni dublolautanen, violetit tossut, portaiden kiipeäminen, avocado, kahvin keittäminen, nokkamuki, tyhjät pilttipurkit, kamerat, kännykät, kirjahyllyn ja dvd-hyllyn luona seisoskelu...