Sitten muihin asioihin. Jos en ole jo maininnut, asumme Espoossa. Olemme miehen kanssa siinä mielessä tyypillisiä espoolaisia, että olemme kumpikin muuttaneet tänne muualta. Kummallakaan meistä ei ole sellaista kotipaikkaa, jossa olisimme syntyneet ja kasvaneet sukulaisten ympäröimänä, vaan on enemmän tai vähemmän muutettu perheen kanssa töiden vuoksi. Miehellä on kuitenkin juurevaa suhdetta mökkipaikkakuntaan Savossa ja itsekin olen jo ehtinyt kasvattaa pienenpieniä juuria mökille. Lapselle toivomme myös juurtumista mökkimaaperään.
Tänään olimme kuitenkin tutustumassa paremmin Espooseen, kevätretkellä Espoonjoen varrella. Mukana oli opas Pro Espoonjoki ry:stä ja viitisentoista jokimaastoon tutustujaa. Muutama lapsikin oli mukana, meidän lapsi nuorimmaisena. Lapsi jaksoi kolmen tunnin retken yllättävän hyvin. Tässä retkitunnelmia kuvina:
Lapsi viihtyi kantorepussa hyvin ja unetkin maistuivat.
Glimsjoen alkulähde (näetkö onkalon keskellä lätäkköä?)
Koskimaisemat olivat yllättävän hienoja, melkein kuin kunnon erämaassa, paitsi keskellä Espoota.
Valkovuokkoja löytyi
Eväitä syötiin Talomuseo Glimsin luona. Museo ja sen kahvila vaikuttivat sen verran kivoilta, että joku päivä suuntaamme sinne ihan omalle retkelleen. Lapselle maistui eväslettu, mutta jotain vetovoimaa taisi olla tuossa suklaapaketissakin.
Talomuseon pihasta löytyi myös kanoja
Sekä äiti että lapsi nauttivat ulkoiluretkestä, kovasta tuulesta huolimatta. Espoo näytti viihtyisät, perinteikkäät ja luonnonkauniit puolensa, joten suosittelemme ainakin jokivartta ja talomuseota muillekin näiden kulmien tallaajille!
Noh, vaikuttiko öihin?-)
VastaaPoistaHaha, ei vaikuttanut! Jeeeeeeee!!! Ihan hyvin on nukuttu edelleen, lapsi on nyt pääsääntöisesti tainnut vähentää yöruokailut yhteeen :) Taitaa auttaa asiaa, etten ole vieressä haisemassa maidolle vaan mies nukkuu meidän välissä. On muuten virkistänyt, ihan jo ihmettelin, miten eri fiilikset on kuin alkupuolen blogipostausten aikoihin.
Poista(toivottavasti tää tuuletus ei nyt tuo kirousta niskaan...)