Aamupäivä kaksin lapsen kanssa. Pitkästä aikaa
päiväunirutiinit yhdessä. Tulkitsin väsymyksen merkit väärin ja nukutusyritys
oli liian aikainen, joten lähdimme kävelylle. Viimeksi yhteisellä
päiväunikävelyllä oli vielä lunta maassa, metsässä ladut. Nyt metsä vuokoista
valkoisenaan, koivujen lehdet hiirenkorvilla, lintujen laulua ja vihreyttä.
Tuli mieleen syksy, jolloin kuljimme kaksin pitkiä
kävelyitä, toimiva päiväuninukutusrutiini vielä hakusessa, kunto rapaisena
synnytyksen ja raskauden jäljiltä. Pururataa, metsäreittiä, leikkipuiston
laitaa, pientaloalueen mutkia, kapeita kujia, puronvartta... Pidän tämän kodin
ympäristöstä. Mieltä voi muuttaa kävellessään, lisätä mutkan jos toisen kesken
kaiken, oikaista takaisin, vaihtaa maisemaa, toimia unitilanteen vaatimusten
mukaan. Ensi syksynä teemme ehkä eväsretkiä lähikalliolle lapsen kanssa,
mustikoita metsästä, leikkipuistoaamuja. Koko ajan elämä lapsen kanssa muuntuu,
kunnes sitä taas löytää itsensä tutusta hetkestä, uudenlaisin maustein.
Jaahas, mitäs lounaaksi syötäisiin? Tätähän tämä tosiaan olikin,
kotielämä lapsen kanssa. Päiväunia, ruoanlaittoa, ruokailuhetkiä, leikkimistä,
hupsuttelua, pyykinpesua, rutiineja... Nyt äiskä lähtee kokkaamaan.
 |
| Kesäkuun vauva elokuisilla päiväunilla |
 |
| Pinkeistä pinkein, vaiko karamelli? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!