Neuvolakäyntejä on nykyään harvoin. Lapsen synnyttyä kävimme aluksi neuvolassa mökkipaikkakunnan ihanan neuvolantädin luona. Aluksihan käyntejä oli parin viikon välein, sitten kuukauden tai kahden välein. Lapsen ollessa pari kuukautta vanha muutimme mökiltä takaisin Espooseen ja palasimme tietysti vanhaan neuvolaan. Taisi olla neuvolantädille erikoista, kun käynnille ilmestyi ei-enää-niin-vastasyntynyt vauva, josta ei sitten raskausajan ollut vielä mitään merkintöjä tiedostoissa. Tätikin vaihtui muuttosyistä.
Meidän neuvolantätimme täällä kotipuolessa on kyllä ollut oikein asiallinen ja mukava, mutta nykyään käyntejä on enää tosi harvoin. Viimeksi lapsi kävi neuvolassa helmikuun puolivälissä, 8 kk ikäisenä. Tänään oli 1-vuotisneuvolakäynti, jonne mies ja lapsi menivät kahdestaan. Seuraava käynti on vasta 1,5 vuoden iässä. Oho.
En siis ollut tänään mukana neuvolassa, mutta kuulemma kaikki oli hyvin - ei mitään uutta tai ihmeellistä. Pieni pulleropalleromme on viime kuukausina hoikistunut ihan silmissä (opittuaan välittömästi 8 kk-neuvolakäynnin jälkeen kontaamaan ja nousemaan pystyyn), joten painoa oli tullut lisää yllättävän vähän näissä neljässä kuukaudessa. Pituutta oli tullut ilmeisesti ihan mukavasti, aiemmin siitä on aina mainittu, että melko niukkaa on pituuskasvu. Ei mitään erityistä huolta, tälläkään kertaa. Lapsi voi hyvin ja sen näkee.
Tässäpä ne strategiset mitat: paino 9270 g (8 kk 8715 g), pituus 74,3 cm (8 kk 68,9 cm), päänympärys 44,5 cm (8 kk 43,5 cm). Äitini kommentti oli, että lapsi on melkolailla samankokoinen kuin minä olin yksivuotiaana.
Yksivuotiskäyntiin liityvät rokotukset päätettiin antaa vasta elokuussa. Osittain siksi, että 1 v. ei ole vielä tullut täyteen (vajausta kokonaista kaksi päivää, omg...), mutta eniten siksi, ettemme halua, että lapsi kärsii rokotusoireista synttäreillään viikonloppuna tai mökilleajomatkalla ensi viikolla.
Vähän kummalta tuntuu, kun en itse ollut paikalla, kuullut keskusteluja enkä osannut ihmeempiä kysymyksiäkään keksiä kysyttäväksi. Mies kyllä raportoi erilaisia tiedonmurusia. Tältä kai se isistä tuntuu, kun perhe on käynyt neuvolassa ja itse on ollut töissä..?
Olen ihan iloinen, että ensi viikosta lähtien olen taas kotiäitinä, paikalla lapsen arjessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!