Paluutunnelmat

No niin. Mies saapui puoliltaöin kotiin mökille lapsen nukkuessa. Ei mennyt ehkä ihan putkeen tuo jälleennäkeminen heillä... Isä meni lapsen vierelle makoilemaan ja minä perässä. Pieni heräsi ja oli ihan tuhannen ihmeissään, että kuka mörökölli täällä pimeässä makaa äidin lisäksi! Kauhea itkuhan siitä tuli, joka vaimeni, kun viimein otin lapsen syliin istumaan ja sai katsella isukkia rauhassa äitiin nojaillen, sitten alkoikin olla hauskaa. Niin hauskaa, ettei meinannut enää millään nukahtaa ja hyssyttelin kuin pienempääkin vauvaa. Joskus kahden jälkeen sitten päästiin taas unten maille... Note to self: öö, mitenkäs tämän olisi voinut hoitaa paremmmin? Ensi kerralla mietintämyssy päähän hyvissä ajoin!

Onneksi aamusta lapsi on ollut kuin isä ei olisi minnekään mennytkään. Koko perhe koolla, ihanaa! Oo, ja aivan ihania uutisia, rakas ystäväni sai eilen illalla pienen tytön! Kovasti odotan, että kuulen lisää synnytyksestä ja muuta, mutta näillä eväillä olen jo aivan onnessani heidän puolestaan. Bonuksena vielä meidän lapsi sai mukavasti vuoden nuoremman kaverin. Oi onnea!

Pikkutyttö osaa ja ymmärtää

Niin se lapsi vaan taas tänäänkin teki kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Nyt tuntuu, että melkein päivittäin hän osoittaa, kuinka hyvin jo ymmärtää ja osaa! Jotenkin pidän häntä vielä niin vauvana, kun ei vielä puhu kunnolla, ei osaa kävellä ja näyttääkin kovin vielä vauvalta. Mutta onhan hän jo 1 v 1 kk, joten ei kai se ihme ole jos jo osaa ja ymmärtää.

Anyway, löysin lapsen tänään kenkätelineen luota ja menin seuraksi. Lapsi hämmensi lelukauhalla isänsä saappaan sisusta, ojensi sitten kauhaa kohti minua ja syötti. Leikki jatkui, hämmennettiin ja syötettiin vaihtelevalla rytmillä. Leikeissä alkaa jo olla rakennetta ja mielikuvitusta! Myös ruokapöydässä hän välillä haluaisi syöttää minua ihan oikeasti.

Iltapalalla lapsi alkoi osoitella tissejäni ja esittää vaativia äännähdyksiä. Olin huomannut lapsen olevan jo väsynyt, tavallista aikaisemmin, ja kerroin hänelle, että saa maitoa kohta kunhan mennään nukkumaan. Lapsi alkoi sitten osoitella sormellaan makuuhuoneen suuntaan! Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun hän näin selkeästi kertoo haluavansa nukkumaan.

Osoittelu ja vaatiminen alkaa muutoinkin olla melko arkipäiväistä. Nyt kun mies tulee kotiin taitaa jonkinlainen unikoulu olla paikallaan. Nyt lapsi on tottunut siihen, että kun herää, saa maitoa ja voi nukahtaa, koska se on ollut minulle helpoin tapa saada vieressä nukkuva lapsi takaisin unten maille. Viime yönä yritin kerran saada lapsen nukahtamaan ilman maitoa. No, hän alkoi osoitella tissejä sormellaan ja esittää vaatimuksia. Kyllä oma tahto on olemassa yölläkin! Ehkä mies saa lapsen nukahtamaan yöllä muillakin keinoin.

Kukkujat

Lapsi heräsi silmä kirkkaana klo 5.30. Yleensä nukkuu ainakin klo 8 asti. Olen nyt töissä kolme viikkoa ja eilen oli vaikeuksia pysyä hereillä, joten tuuletin ennalta, että tänään työt alkavat myöhemmin, saan jäädä nukkumaan lapsen ja miehen kanssa aamulla ja saan kunnon yöunet. Heh heh. No, eniten tässä kärsi nyt mies, nimittäin kun olin reilu puoli tuntia yrittänyt imettää ja silitellä lasta uneen, sanoin miehelle, että pakko nukkua etten nuku töissä. Nousivat sitten ja minä jäin torkkumaan, en nyt kovin virkistäviksi uniksi kehuisi, mutta kuitenkin.

Juttelimme miehen kanssa kotivanhemmuuden ilmiöstä nimeltä iltakukkuminen. Syksyllä hilluin iltaisin hereillä vähintään puolille öin ihan silkasta oman ajan riemusta. Ilmeisesti imetyshormoneista johtuen jaksoin silti. Nyt mies jää järestään valvomaa kun minä jo menen nukkumaan. Tunnistan tilanteen. Meidän lapsemme on sen verran helppo tapaus, että kotona olemista ei voi sanoa erityisen raskaaksi. Silti kotivanhempi on jatkuvassa valmiustilassa ja iltaisin on ihanaa olla vaan ja tehdä omia juttuja. Päiväuniaikaankin on kiireen tuntu tehdä jotain, koska ei voi tietää milloin lapsi herää. Työn raskaus tulee tästä jatkuvuudesta, aina-valmiina-olemisesta. Hengähdystaukoja ei raaskisi käyttää pelkästään nukkumiseen.

On se hyvä, että pääsemme molemmat kokemaan sen toisen puolen, kotivanhemmuuden tai töissäkäymisen. On helpompi ymmärtää toisen kokemusta.

Minä lähden nyt töihin, lapsi nukkuu vaunuissa ja mies puuhailee turvaistuinta pyörään. Toivottavasti hän saa nukuttua päiväunet jossain välissä!

Vauva nukkuu

Voiko olla mitään suloisempaa kuin nukkuva vauva? Lapsi heräsi maidolle klo 7 ja nukahti uudestaan autuaana, tissi suussa. Hivuttauduin syrjään ja korvasin itseni tutilla. Teki tiukkaa nousta sängystä - olisin voinut jäädä katselemaan lasta vaikka kuinka kauan, vaikken olisi saanut enää itse nukkua. Mikä levollinen olemus, pieni rento pötkylä tutti suussa, palleroiset kädet eläen unien mukana, sormet ojentuen ja koukistuen, kämmen kääntyillen kierteenä. Siellä ne edelleen nukkuvat, mies ja lapsi. Kohta pitää lähteä kouluun, en ilmeisesti ehdi nähdä heitä hereillä ennen lähtöä. Niisk.

Pieni nukkuja joskus loka-marraskuussa 2012 <3

Kotiseuturetkeilyä

Ah, ensin on ihan pakko tuulettaa, että viime yönä lapsi nukkui parhaiten ikinä! Söi vasta klo 5.30, suunnilleen unessa silloinkin, ja nukkui jopa 8.30 asti. Sekä yhdellä - ja varsinkin näin myöhäisellä - syömisellä selviäminen että noin pitkään aamulla nukkuminen ovat harvinaista herkkua jo itsessään, mutta kumpikin yhdistettynä samaan yöhön on jo juhlaa! Nukuin jopa yli kuuden tunnin yhtäjaksoisen pätkän, ja senkin jälkeen vielä kolme tuntia! (toivottavasti ei unituuletusten kirous nyt iske ja ensi yö mene ihan reisille)

Sitten muihin asioihin. Jos en ole jo maininnut, asumme Espoossa. Olemme miehen kanssa siinä mielessä tyypillisiä espoolaisia, että olemme kumpikin muuttaneet tänne muualta. Kummallakaan meistä ei ole sellaista kotipaikkaa, jossa olisimme syntyneet ja kasvaneet sukulaisten ympäröimänä, vaan on enemmän tai vähemmän muutettu perheen kanssa töiden vuoksi. Miehellä on kuitenkin juurevaa suhdetta mökkipaikkakuntaan Savossa ja itsekin olen jo ehtinyt kasvattaa pienenpieniä juuria mökille. Lapselle toivomme myös juurtumista mökkimaaperään.

Tänään olimme kuitenkin tutustumassa paremmin Espooseen, kevätretkellä Espoonjoen varrella. Mukana oli opas Pro Espoonjoki ry:stä ja viitisentoista jokimaastoon tutustujaa. Muutama lapsikin oli mukana, meidän lapsi nuorimmaisena. Lapsi jaksoi kolmen tunnin retken yllättävän hyvin. Tässä retkitunnelmia kuvina:

Lapsi viihtyi kantorepussa hyvin ja unetkin maistuivat.

Glimsjoen alkulähde (näetkö onkalon keskellä lätäkköä?)

Koskimaisemat olivat yllättävän hienoja, melkein kuin kunnon erämaassa, paitsi keskellä Espoota.

Valkovuokkoja löytyi

Eväitä syötiin Talomuseo Glimsin luona. Museo ja sen kahvila vaikuttivat sen verran kivoilta, että joku päivä suuntaamme sinne ihan omalle retkelleen. Lapselle maistui eväslettu, mutta jotain vetovoimaa taisi olla tuossa suklaapaketissakin.

Talomuseon pihasta löytyi myös kanoja

Sekä äiti että lapsi nauttivat ulkoiluretkestä, kovasta tuulesta huolimatta. Espoo näytti viihtyisät, perinteikkäät ja luonnonkauniit puolensa, joten suosittelemme ainakin jokivartta ja talomuseota muillekin näiden kulmien tallaajille!

Nukkumattijuttuja

Kyllä se vaan on parempi olo, kun saa nukkua kohtalaisen hyvin! Varsinainen itsestäänselvyys tietysti, mutta tässä vauva-arjessa se vaan kirkastaa tärkeyttään, kun asiaan ei voi aina itse vaikuttaa.

Viime aikoina olemme nukkuneet niin, että mies nukkuu minun ja lapsen välissä. Lapsi nukkuu omassa sivuvaunusängyssään, joka on tiiviisti kiinni meidän parisängyssämme. Pääsääntöisesti yöt menevät nyt niin, että lapsi syö pari kertaa yön aikana, ensimmäisen kerran joko kun tulen nukkumaan tai suunnilleen klo 2, toisen kerran klo 5 tai 6 maissa. Siinä välissä on kuulemma yksi tai kaksi tutitus- tai tassutushetkeä, mutta näistä minun ei tarvitse suuremmin välittää. Viime yönä menin nukkumaan klo 23, lapsi söi silloin, ja sitten nukuimme klo 6 asti, lapsi ruokaili ja unia jatkettiin kainalokkain klo 7 asti. Ihanaa! Jossain välissä kuului jotain ähinää ja tuttiongelmaa, mutta minä sain vaan kääntää kylkeä.

Jos nukun itse lapsen vieressä, heräilyjä on (hämärien muistikuvieni mukaan) useammin, ainakin minulla. Kaikenlaiset ähinät nimittäin saavat minut valmiustilaan jo hyvissä ajoin ennen kuin lapsi edes tarvitsee apua, ja toisekseen rauhoittelemiset kestävät kauemmin, jos sitä yritän minä eikä mies – ellen nukkumaanpääsytoiveikkaana anna lapselle maitoa. Lapsi taitaa saada yöllisestä läsnäolostani ajatuksia ihanasta maidosta turhan usein, joten ainakin tällä hetkellä tämä uusi järjestely on paljon parempi. Ja ehdinhän jo olla yövuorossa kymmenen kuukautta!

Ihmeen hyvin sitä kyllä jaksoi melko pitkään, tuota yöheräilyä. Epäilen suurimmaksi syyksi imetyshormoneja sekä lapsen nukkumisen kainalossa tai muutoin ihan vieressä, jolloin ei ole tarvinnut edes nousta sängystä yöhulinoita varten. Aiemmin jäin iltaisin usein valvomaan muiden nukkuessa ja kävin nukkumaan vasta puolenyön maissa, koska omat rauhalliset iltahetket tuntuivat niin arvokkailta. Silti jaksoin heräillä yöllä ja nousta aamulla lapsen kanssa. Niin no, aiemmin hän kyllä nukkuikin pidempään, klo 8-9 asti.

Nykyään olisi käytävä itse nukkumaan suunnilleen klo 22, jotta saisi kunnon yöunet. Lapsi vaan on harmillisesti myöhäistänyt omaa nukkumaanmenoaan ja nukahtaa nyt useimmiten klo 21 jälkeen, joten se siitä omasta ilta-ajasta... Eilen hän nukahti klo 20 ja olipa se mukavaa, tähän täytyy taas päästä! Nyt kun vaan keksisimme, millainen päiväunirytmi auttaisi aikaisempaa yöunille menoa, ja miten siihen rytmiin päästäisiin. Lapsi nimittäin runsaasta touhuamisestaan johtuen simahtaa päiväunilleen niin aikaisin, että tarvitsee vielä toiset unet ennen iltaa ja yöunet myöhäistyvät. Toisaalta, päiväunirytmi näyttää seilaavan edes taas, joten hyvällä tuurilla tämäkin asia korjaantuu ihan itsestään, ajan kanssa.

Lapsi ja Nukkumatti :)

Väsyväyväy

Eilen sattui ensimmäistä kertaa niin, että lapsonen oli nukahtaa kesken ruokailun, syöttötuoliin. Kops vaan. Ja sitten se tapahtui toisen kerran, muutamaa tuntia myöhemmin. Näiden kertojen välillä lapsi ei ollut kiinnostunut päiväunien nukkumisesta, vanhempien yrityksistä huolimatta. Päivälliseltä siis kipin kapin yöpukua pukemaan ja nukutuspuuhiin. Tuloksena tunnin nukutusmaraton konttaamisten, kiipeilyn ja huudon kera, tällaistapa ei ole ollutkaan enää moneen kuukauteen, mutta tuttua hommaa ihan pikkuvauva-ajoilta. Huh. Onneksi ei joka ilta ole enää tällaista! Tämä mamma oli nimittäin lapsosen lailla ihan yliväsynyt koitoksesta selvittyään. Illalla kukuin tarpeettoman myöhään ja unikaan ei meinannut tulla heti. Sama vika kai oli lapsella, liian väsyneenä on vaikeaa nukahtaa. Yökin meni kovin levottomasti. Onneksi mies nousi reippaana lapsen kanssa klo 6.30 ja sain hieman vielä levähtää.

Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa vauvavuotta alkaa olla jo melko väsynyt olo, vaikka meillä pääsääntöisesti on nukuttu ihan kohtuullisen hyvin ja lapsi nukkuu päiväuniakin erittäin hyvin. Kymmenen kuukauden jatkuva yöheräily tuntuu aivoissa puuromaiselta, epäkeskittyneeltä ja välillä on helposti ärsyyntyvä olo. Ensi viikolla näitä aivoja tarvittaisiin opiskelemiseen ja olisi jopa tarkoitus saada jotain tavoitteellista aikaan eli kirjoittaa opinnäytetyö. Hieman hirvittää. Toivottavasti käy niin, että vaihtelu virkistää ja että rajallisempi ajankäyttömahdollisuus tuottaa tehokkaampaa työskentelyä ja keskittymistä oleelliseen. Uskon näin ja aika näyttää.

Lapsi korjasi omaa väsymystilannettaan nukkumalla tänään yhdet kolmen tunnin ja yhdet puolentoista tunnin päiväunet. Oikein hyvä. Muita lapsen kuulumisia:

Alakertaan ilmestynyt vauvaportti aiheuttaa ihmetystä ja sitä vasten on kiva nousta seisomaan ja rynkyttää.

Sosemaalausta on kokeiltu avoimessa päiväkodissa noin 4 kk, noin 7 kk ja tänään lähes 10 kk iässä. Ensimmäisellä kerralla homma meni vähän yli hilseen, toisella kerralla maalari oli ihan liekeissä, ja viimeisin yritys ei juurikaan kiinnostanut, koska oli kiireellisempää kontata ympäriinsä soseella kuorrutettuna kuin taiteilla paperille. Äiti toteaa, että 7 kk ikä oli varsin hyvä tähän touhuun, koska lapsi oli silloin toimelias ja innostunut, muttei vielä osannut liikkua ympäriinsä. Tänään äiti sai touhusta harmaita hiuksia ja totesi, että tätä kokeillaan tästä lähtien ainoastaan kylpyhuoneessa ja ilman vaatteita. Tarvikkeita ostamaan siis.

Ja tänään lapsonen oppi näyttämään kieltään. Suloista!

Alakerran vanki

Taiteilija työssään (tammikuu 2013)

On ihanaa, kun äiti puhaltaa kasvoihin!

Vauvaenergiaa

Miten vauva saa kulutetuksi ylimääräistä energiaa ennen nukkumaanmenoa?

Helposti. Tehdään vaan näin:

1) Kiivetään portaat yläkertaan. Toistetaan x kertaa.

2) Löydetään isä yläkerrasta sängyltä tekemästä työhommia. Päästään mukaan sängylle.

3) Könytään isän yli ja kohti koskemiskiellossa olevaa yölamppua.

4) Tullaan isän kiinninappaamaksi. Päästään villille Linnanmäki-tyyliselle ilmalennolle. Päädytään lopulta takaisin sängyn toiselle puolelle.

5) Toistetaan kohdat 3-4 x kertaa. Mieluiten noin 20 kertaa.

6) Siirrytään tunnin mittaiselle iltapalamaratonille. Syödään kaikki puuro, murot ja hedelmäsose mitä eteen sattuu. Juodaan rutkasti vettä ja maitoa.

7) Leikitään vielä hetki leluilla ja katsellaan telkkaria isän kanssa.

Sitten voisikin jo olla aika mennä nukkumaan.

Uni maistuu!

Juu meidän lapsi osaa nukkua päiväunia. Lähdin vauvauinnista työhommiin autolla ja mies ja lapsi tulivat vaunujen kanssa kaupan kautta kotiin. Lapsi tietysti nukahti kärrytellessä. Heräsi tuossa juuri klo 18 jälkeen kolmen tunnin unilta, sitä ennen oli vielä 40 minuutin pätkä ja aamulla 30 minuuttia. Normaalisti hän nukkuisi yhdet kahden kolmen tunnin (joskus jopa neljän) vaunu-unet siinä klo 11 jälkeen. Taisi olla väsyttävä uintireissu!

Arvatkaa vaan onko nälkäinen vauva... Ja arvatkaa vaan, miten käy yöunille menon. En sitten vissiin ole menossa aikaisin nukkumaan niin kuin suunnittelin.

Vauva valvoo

Äääääääääähh! Klo on 2.24, käännyn kohti vauvan sivuvaunusänkyä ja pistän hänelle tutin suuhun, käännän kyljelleen ja jätän käden selän päälle tassuksi. Hän rauhoittuu, palaan takaisin omaan unimaailmaani. Tai yritän. Ähinä ja hyörinä vieressä jatkuu, taas ääääääääh! Toinen parka yrittää kovasti nukahtaa, mutta pieni keho on liian täynnä liikettä, selkäranka mutkittelee kovalla vauhdilla puolelta toiselle, ei voi rauhoittua. Laitan tutin suuhun yhä uudestaan, yritän pitää häntä lähelläni ja tiiviisti, ei auta. Säälittää, turhauttaa, unettaa. Muistan vasta nyt silitellä, ei apua, hetken päästä pitkät, painavat sivelyt alkavat vaikuttaa ja pikkuihminen alkaa rentoutua, painua syvemmälle patjaan, uni tulee. Klo on 2.37, tällä kertaa tähän ei mennyt onneksi kauaa.

Hämärän hiljaisessa sylissä keinuu pieni käärö

Tummat tähdet silmissään, kuun valoa hiuksissaan

Vauva valvoo

Lastenorkesteri Ammuu: Vauva valvoo (levyltä Pieni ja soma). 

(Suosittelen kovasti tätä levyä, ihanaa musiikkia vauvoille ja heidän vanhemmilleen!)

  

Meillä on onneksi nukuttu melko hyvin tämä koko vauva-aika. Pieni osasi heti alusta saakka pääasiassa nukkua öisin, asiaankuuluvilla ruokailutauoilla tietysti. Edelleenkin hän tissiruokailee noin kaksi kertaa yössä. Nykyään unia häiritsee lisäksi liikkuminen, pienen keho on täynnä pakonomaista liikettä, joka ei anna nukkumarauhaa. Yöunet alkoivat ennen kellojen kesäaikaan siirtämistä yleensä klo 20, nyt periaatteessa tuntia myöhemmin, mutta taas ollaan vaiheessa. Nimittäin ajattelimme, että meille sopii hyvin, jos aamulla herätys tulee tuntia myöhemmin näin kesäajan koitettua. Juu ei. Tänään herättiin klo 6.30, yöllä oli ainakin neljä herätystä ja tämä äiti meni nukkumaan aivan liian myöhään, vaikka olin superväsynyt.

Nyt sitten väsyttää vieläkin enemmän ja tänään on torstai, työilta. On melkein pakko yrittää nukkua päiväunet lapsen unien aikaan, vaikka olisi tekemistä, mm. tuntisuunnittelu illan lastentanssinopetuksia varten.

Moni pienten lasten vanhempi sanoo, että töissäkäynti on virkistävää, kun saa viettää aikaa muiden aikuisten seurassa. Minä vietän pari tuntia illastani kolmenkymmenen 3-7 –vuotiaan lapsen kanssa... Mutta itse asiassa sekin on omalla tavallaan virkistävää, vaikka vie myös energiaa. Lapset ovat niin vilpittömiä ja innoissaan tekemässä kaikenlaista yhdessä, ja nyt kun olemme päässeet paremmin tutustumaan toisiimme on myös syntynyt tuttuja ja turvallisia yhteisiä rutiineita. Voin siis paremmin rentoutua yhteisen tekemisen äärellä.

Tänään kuitenkin pieni lepo on paikallaan ennen iltaa, sillä silmät painavatttt jooooooooo....

Viikon vanhan uninäyte, juhannus 2012