Fitti mamma?

Tämän päivän energia oli kuin lehmän häntä – huomattavan laskeva.

Aamu alkoi energisesti: nukuttiin klo 8 asti (!), lapsi puuhasi aamupäivän innoissaan ja päiväunien kunniaksi vein hänet vaunukävelylle aurinkoiseen ulkoilmaan, ihan omaksi ilokseni, lapsi kun nukahti jo alkumetreillä. Sen jälkeen pistin Fit Mama –dvd:n pyörimään ja jumppasin koko 50 minuutin ohjelmakokonaisuuden läpi. Olin iloinen, kun energiaa tuntui eilisestä poiketen riittävän.

Dvd-jumppa oli huomattava tapahtuma, sillä viime aikoina kuntoilu on ollut lähes olematonta. On pitänyt tarttua toimeen, mutta ensin pitkä flunssajakso esti suunnitelmia ja samanaikaisesti kuvioihin tuli mukaan lapsen ruokailu ja sen myötä alituinen kokkaaminen päiviä täyttämään. Niinpä kuntoilu unohtui ja tämä mamma on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin fitti...

Dvd:n kanssa jumppaaminen oli yllättävän ok kokemus ja vähemmän yksinäistä kuin kuvittelin, dvd:stä oli jopa seuraa. Leisa Hartin ohjelma koostuu neljästä osiosta: Funky Fat Burn (20 min), Fitmama jooga (10 min), Voimapilates (10 min)  ja Synnytyksen jälkeinen venyttely ja rentoutus (10 min). No, ei nyt ihan ykkösvalintani tämä tällainen kuntosalijumppatyylinen juttu ole, etenkin “jooga”, jossa mentiin melkoista vauhtia ja toisteltiin sanaa “purista” (öö, ai joogassa..?) Mutta tulipahan tehtyä jotain. Rouva Hartin kadehdittavan lihaksikkaat käsivarret antoivat tilkkasen lisämotivaatiota.

You can do it!

Jumpan jälkeen lapsonen heräsi jo, kaikenlaista puuhailtiin ja pikkuhiljaa kumpikin alkoi olla hieman väsynyt ja kyllästynyt, äidillä oli pää tyhjänä ja ruoka-, viihdytys- ja lastenlauluideat loistivat poissaolollaan. Lapsi halusi kiivetä yläkertaan noin viisitoista kertaa peräkkäin, äitiä väsytti ja kyllästytti. Että tällainen päivä. Mihin se aamuinen energia oikein katosi? Onneksi mies tuli kotiin kohtuu ajoissa ja auttoi iltatoimissa, painimatsi elohopeanvilkkaan lapsosen kanssa nukkumaanmenon yhteydessä kun ei nyt yhtään napannut.

Fitti mamma olisi tavoiteltava olotila, nimittäin kotiäitiys jää hetkeksi tauolle jo reilun viikon kuluttua ja mamman pitäisi mm. kyetä tanssikeikalle tuossa suunnilleen kuukauden päästä. Siispä dvd-seuraa on luvassa jatkossakin.

Lapsi jaksoi puuhata päivän aikana:

Uusia tapoja saada vettä ulos nokkiksesta

Tätäkö sä äiti jumppasit kun mä nukuin?

Mitäs kivaa tästä hyllystä löytyykään...

Hei nää renkulat pitää aina heti poistaa tästä puikkelosta!

Ekaa kertaa Pikku Kakkosta

Yläkertaan!

Liikettä niveliin

Tämän hetken ajankohtaisin asia tuntuu olevan lapsosen liikkuminen. Reilut kuusi viikkoa sitten hän oli vielä lattialla jokusen metrin eteenpäin hinautuva pötkelö, nyt tilanne on... jotain ihan muuta.

Meidän tyttömme on melko rauhallinen, tarkkailevainen ja harkitseva. Ajattelin pitkään, että pikku-L ei todennäköisesti lähde liikkumaan mitenkään merkittävän aikaisin tai nopeasti, hän kun tuntui oleva ihan tyytyväinen selällään makoillen tai vatsallaan pönöttäen. Ensimmäinen kierähdys selältä vatsalleen tapahtui joskus 5 kk iässä ja vatsalta selälleen jokusen aikaa sen jälkeen. Ja siinä kaikki. Liikkuminen ei tuntunut kiinnostavan tippaakaan. Puolivuotispäivänä hän sitten hokasi vatsalleen kääntymisen paremmin ja innostui, että näin voi ihan itse päättää olla vatsallaan. Ja se siitä sitten taas, vatsalleen päästyä ei ollut mitään tarvetta vaihtaa olotilaa muuhun, eikä opetella kääntymistä toisenkaan kyljen kautta. Noin seitsemän kuukauden iässä alkoi varovainen yritys hinautua lähellä olevia leluja kohti, navan ympäri pyörien pääsi mukavasti jo käsiksi useisiin leluihin. Samanaikaisesti yritystä päästä konttausasentoon. Uusia taitoja tuli verkkaisesti eikä minnekään tuntunut olevan kiire. Pikku pötkylä möhnötti tyytyväisenä lattialla leluineen.

Kunnes hän yhtäkkiä oppi konttaamaan, (ikää 8 kk ja pari päivää), taputtamaan, vilkuttamaan, menemään itse istumaan, nousemaan polvi-istuntaan, polviseisontaan ja seisomaan tukea vasten (8.5 kk, kaikki saman viikon aikana). Toissapäivänä pikku-L (9.5 kk) päätti vielä tehostaa reviirinvaltaustaan ja käveli huonekaluja pitkin pidemmän pätkän, oppi käyttämään taaperokärryä ja kiipesi portaat yläkertaan. Kaikki neljätoista porrasta! Ilmeisesti oli tarpeen näyttää pitkää nenää isälle, joka aamulla vielä sanoi, että portaiden kiipeäminen ei ole vielä lähellä.

Kun liikkumaan oppiminen tapahtuu tällaista vauhtia on vanhemmilla täysi työ pysyä mukana muutoksessa. Vaipan ja vaatteiden vaihto ja muut huoltotoimet tehdään nykyään vauhdikkaan akrobaattisesti lapselle, joka vaihtaa väkkäränä makuu-, konttaus- ja seisoma-asentojen välillä, istuu, kiipeilee ja konttaa vinhaa vauhtia. Vauvaporteista vasta yläkerran portti on asennettu, alakerran portti on vielä laittamatta. Vahtimista riittää, mutta on hauskaa seurata tätä hurjaa kehitystä ja uuden oivaltamisen riemua! Lapsi on niin onnellinen ja ylpeä aina onnistuessaan jossain uudessa ja keksiessään jotain jännää. Ja onneksi hänen luontainen harkitsevaisuutensa on edelleen tallella: pää ei kopise kaatumisista kovinkaan usein :)

Parasta nyt: uusi vauvanukke, kaikenlaiset narut, pieni dublolautanen, violetit tossut, portaiden kiipeäminen, avocado, kahvin keittäminen, nokkamuki, tyhjät pilttipurkit, kamerat, kännykät, kirjahyllyn ja dvd-hyllyn luona seisoskelu...