Niin se lapsi vaan taas tänäänkin teki kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Nyt tuntuu, että melkein päivittäin hän osoittaa, kuinka hyvin jo ymmärtää ja osaa! Jotenkin pidän häntä vielä niin vauvana, kun ei vielä puhu kunnolla, ei osaa kävellä ja näyttääkin kovin vielä vauvalta. Mutta onhan hän jo 1 v 1 kk, joten ei kai se ihme ole jos jo osaa ja ymmärtää.
Anyway, löysin lapsen tänään kenkätelineen luota ja menin seuraksi. Lapsi hämmensi lelukauhalla isänsä saappaan sisusta, ojensi sitten kauhaa kohti minua ja syötti. Leikki jatkui, hämmennettiin ja syötettiin vaihtelevalla rytmillä. Leikeissä alkaa jo olla rakennetta ja mielikuvitusta! Myös ruokapöydässä hän välillä haluaisi syöttää minua ihan oikeasti.
Iltapalalla lapsi alkoi osoitella tissejäni ja esittää vaativia äännähdyksiä. Olin huomannut lapsen olevan jo väsynyt, tavallista aikaisemmin, ja kerroin hänelle, että saa maitoa kohta kunhan mennään nukkumaan. Lapsi alkoi sitten osoitella sormellaan makuuhuoneen suuntaan! Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun hän näin selkeästi kertoo haluavansa nukkumaan.
Osoittelu ja vaatiminen alkaa muutoinkin olla melko arkipäiväistä. Nyt kun mies tulee kotiin taitaa jonkinlainen unikoulu olla paikallaan. Nyt lapsi on tottunut siihen, että kun herää, saa maitoa ja voi nukahtaa, koska se on ollut minulle helpoin tapa saada vieressä nukkuva lapsi takaisin unten maille. Viime yönä yritin kerran saada lapsen nukahtamaan ilman maitoa. No, hän alkoi osoitella tissejä sormellaan ja esittää vaatimuksia. Kyllä oma tahto on olemassa yölläkin! Ehkä mies saa lapsen nukahtamaan yöllä muillakin keinoin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hupi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hupi. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
torstai 27. kesäkuuta 2013
Etusormi ojossa ruokapöydässä
Istumme ruokapöydässä, päivällisellä. Lapsi on mättänyt riisiä huuleen ja vaatinut aina vain lisää, komentamalla tiukasti "ö" ja osoittamalla oikealla etusormella riisiä kauempana olevalla lautasella. Myös tofupalaset ja kookos-currykastikkeessa olevat kukkakaalinpalat kelpaavat, mutta isän paistamaan kanaan hän ei koske. Pahin nälkä on jo selätetty, koska alkaa tuulilasinpyyhinvaihe - toinen käsi viuhtoo pitkin tarjotinta pyyhkimen lailla ja tarjottimella olevat ruoat sinkoilevat pitkin poikin. Sitten lapsi tarttuu keltaiseen, paksun kastikkeen peittämään kukkakaalinpalaan ja laittaa sen korvalleen - puhelinleikki! D'ouh! sanoo äiti ja puuttuu asiaan välittömästi. Kaikki muut sotkut vielä menettelevät (ja nykyään syöminen onkin jo melko siistiä), mutta ei currykastike korvassa!
Iltapalalla päätän ottaa itsellenikin samannäköisen annoksen kuin lapselle: ruisleipää ja juustoa (lapsella on kyllä muutakin). Tarjoan juustolla päällystetyn leipäviipaleen lapselle, joka virnistää, kippaa juustot leivältä ja alkaa syödä niitä. Vilkaisee minun leipiäni ja laittaa muodon vuoksi yhden juustoviipaleen tarjottimellaan olevan leivän päälle. Syö sitten senkin ja alkaa vaatia minun juustojani. Seuraavaksi on tarjolla piimää. Lapsi maistaa ja intoutuu, loppuruokailu meneekin enemmän tai vähemmän piimän merkeissä. Kaikin puolin lapsi esittelee klovnintaitojaan monipuolisesti ja itsekin huvittuen, mm. leimaten ruokiaan nokkamukin korkilla ennen syömistä. Hassu pikku puppeli.
Lapsen ruokahetket ovat muuttuneet monella tapaa sitten 6 kk iän, jolloin hän alkoi syömään muutakin kuin äidinmaitoa. Nykyään lapselle tulee selvästi nälkä, jota pelkkä maito ei taltuta, ja hän syö suuria määriä kaikenlaista. Aloitimme ruokailut melko tarkkaan sormiruokailulla eli lapsi söi itse omin käsin kaiken muun, paitsi syötimme hänelle lusikalla hedelmäsoseita jälkiruokana ja välipalana. Nykyään lapsi on jo yksivuotias, mutta syötämme häntä enemmän kuin koskaan! Usein hän nimittäin lakkaa jossain vaiheessa ruokailua (joskus melko aluksikin) syömästä itse, mutta saattaa ottaa vastaan syöttämäämme ruokaa vielä suuret määrät oikein mielellään. Sosekeittoja hän söi aiemmin itse, mutta pitkän keittotauon jälkeen niiden syöminen oli pelkkää tahallista sotkemista, joten nyt niitäkin syötetään lusikalla. Lusikkarepertuaariin on tullut lisäksi myös jugurtit, rahkat ym. Pitäisi kai antaa lapsen opetella itse lusikalla syömistä, mutta kun ruokailu on nyt melkoista velmuilua ja esineillä leikkimistä niin vanhempien motivaatio yritykselle on ehkä hieman heikko...
Näin yksivuotiaana ruokakiellot (eli suositusten mukaiset välttämiset alle yksivuotiaalle) ovat poistuneet ja käytämme ruoissa maitotuotteita ym. Täytyy vaan sanoa, että kun on puoli vuotta tehty ruokia ilman suolaa ja tiettyjä ruoka-aineita, ei oikein tahdo muistaa, että nyt voisikin käyttää jo kaikenlaista, mitä ennen on ollut tapana käyttää! Vauvan elämän käänteet ovat niin vauhdikkaita, ettei tällainen kolmekymppinen osaa mukautua samaan tahtiin. No, juusto ainakin on palannut ruokiin, suolaa ajattelimme vielä välttää tai käyttää niukasti. Seuraavaksi mukaan naurista, lanttua, punajuurta?
Suurimmalta uutuudelta ruokahetkissä tuntuu kuitenkin tuo sormellaosoittelu ja päättäväinen vaatiminen. Lapsi on löytänyt oman tahtonsa ruokapöydässä ja vaatii pontevasti haluamaansa ruokaa tai esineitä pöydästä. Epämieluiset tarjottavat lentelevät lattialle. Lentelevää ruokaa lukuunottamatta kaikki tämä on kyllä oikein hauskaa, mutta tuntuu, että nyt on siirrytty selkeästi uudelle aikakaudelle - lapsi ei vain ota vastaan, mitä vanhemmat päättävät hänen puolestaan, vaan valitsee, päättää ja pyytää itse. Vaikka hän muuten tuntuu mielestäni vielä aika vauvalta, tämä piirre on selvästi jo pikkulapsen, taaperon. Äidin pieni on kasvanut taas hitusen isommaksi.
 |
| Currynaamavelmu, epätarkka kuva tosin |
Iltapalalla päätän ottaa itsellenikin samannäköisen annoksen kuin lapselle: ruisleipää ja juustoa (lapsella on kyllä muutakin). Tarjoan juustolla päällystetyn leipäviipaleen lapselle, joka virnistää, kippaa juustot leivältä ja alkaa syödä niitä. Vilkaisee minun leipiäni ja laittaa muodon vuoksi yhden juustoviipaleen tarjottimellaan olevan leivän päälle. Syö sitten senkin ja alkaa vaatia minun juustojani. Seuraavaksi on tarjolla piimää. Lapsi maistaa ja intoutuu, loppuruokailu meneekin enemmän tai vähemmän piimän merkeissä. Kaikin puolin lapsi esittelee klovnintaitojaan monipuolisesti ja itsekin huvittuen, mm. leimaten ruokiaan nokkamukin korkilla ennen syömistä. Hassu pikku puppeli.
Lapsen ruokahetket ovat muuttuneet monella tapaa sitten 6 kk iän, jolloin hän alkoi syömään muutakin kuin äidinmaitoa. Nykyään lapselle tulee selvästi nälkä, jota pelkkä maito ei taltuta, ja hän syö suuria määriä kaikenlaista. Aloitimme ruokailut melko tarkkaan sormiruokailulla eli lapsi söi itse omin käsin kaiken muun, paitsi syötimme hänelle lusikalla hedelmäsoseita jälkiruokana ja välipalana. Nykyään lapsi on jo yksivuotias, mutta syötämme häntä enemmän kuin koskaan! Usein hän nimittäin lakkaa jossain vaiheessa ruokailua (joskus melko aluksikin) syömästä itse, mutta saattaa ottaa vastaan syöttämäämme ruokaa vielä suuret määrät oikein mielellään. Sosekeittoja hän söi aiemmin itse, mutta pitkän keittotauon jälkeen niiden syöminen oli pelkkää tahallista sotkemista, joten nyt niitäkin syötetään lusikalla. Lusikkarepertuaariin on tullut lisäksi myös jugurtit, rahkat ym. Pitäisi kai antaa lapsen opetella itse lusikalla syömistä, mutta kun ruokailu on nyt melkoista velmuilua ja esineillä leikkimistä niin vanhempien motivaatio yritykselle on ehkä hieman heikko...
Näin yksivuotiaana ruokakiellot (eli suositusten mukaiset välttämiset alle yksivuotiaalle) ovat poistuneet ja käytämme ruoissa maitotuotteita ym. Täytyy vaan sanoa, että kun on puoli vuotta tehty ruokia ilman suolaa ja tiettyjä ruoka-aineita, ei oikein tahdo muistaa, että nyt voisikin käyttää jo kaikenlaista, mitä ennen on ollut tapana käyttää! Vauvan elämän käänteet ovat niin vauhdikkaita, ettei tällainen kolmekymppinen osaa mukautua samaan tahtiin. No, juusto ainakin on palannut ruokiin, suolaa ajattelimme vielä välttää tai käyttää niukasti. Seuraavaksi mukaan naurista, lanttua, punajuurta?
Suurimmalta uutuudelta ruokahetkissä tuntuu kuitenkin tuo sormellaosoittelu ja päättäväinen vaatiminen. Lapsi on löytänyt oman tahtonsa ruokapöydässä ja vaatii pontevasti haluamaansa ruokaa tai esineitä pöydästä. Epämieluiset tarjottavat lentelevät lattialle. Lentelevää ruokaa lukuunottamatta kaikki tämä on kyllä oikein hauskaa, mutta tuntuu, että nyt on siirrytty selkeästi uudelle aikakaudelle - lapsi ei vain ota vastaan, mitä vanhemmat päättävät hänen puolestaan, vaan valitsee, päättää ja pyytää itse. Vaikka hän muuten tuntuu mielestäni vielä aika vauvalta, tämä piirre on selvästi jo pikkulapsen, taaperon. Äidin pieni on kasvanut taas hitusen isommaksi.
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Aina vaan uutta
Lapsi oli tänään kylvyssä ja alkoi noukkia jotain vedestä peukalo-keskisormipinsettiotteella. Noukkimansa hän laittoi leluna olleeseen tyhjään pakasterasiaan. Noukkiminen jatkui ja jatkui, välillä lapsi ei saanut tavoittelemaansa ensiyrityksellä ja korjasi tilanteen uudella noukkaisulla, ja noukki taas uudesta kohtaa ammetta. Vettähän siellä vain oli, eli taisin päästä todistamaan lapsen ensimmäistä mielikuvitusleikkiä!
Lisää uusia juttuja:
- Hampaiden kirskutus. Uutta ylähampaannysää on kivaa nirskuttaa alahampaita vasten - vanhemmista ei ollenkaan niin kiva uusi ilmiö! Ääni on aivan kammottava.
- Oikealla etusormella on mukavaa osoitella kaikenlaista, välillä äidin tai isän kuuluu nimetä osoitettu asia vaikkapa kirjan sivuilta.
- Pieniä tavaroita on mahtavaa laittaa suurempien sisään ja ottaa niitä sieltä pois.
- "Ole hyvä - kiitos" -leikki on myöskin nyt kova sana, eli lapsi ojentaa esineen tai laittaa sen käteeni, minä annan sen hänelle takaisin jne.
- Eläinten äänet ovat pop. Kvaak-kvaak-kvaak oli niin hieno juttu, että lapsonen kaakattaa nyt kaiket päivät. Muutenkin hän tuntuu nyt matkivan erilaisia sanoja, joita sanomme.
- Ruokailut eivät suju yhtä hyvin kuin ennen, koska on ihmeellisen kivaa tiputella ruokia lattialle, ihan tahallaan. Tämäkään ei ole vanhemmista mitenkään mukava ilmiö.
Yksivuotispäivä lähestyy, perjantaina lapsonen täyttää yhden kokonaisen vuoden! Iiks!
Itse olen tällä hetkellä ihan todella ja liian väsynyt. Työviikot tuntuvat pitkiltä, vaikka ovatkin mielenkiintoisia, ja jotenkin en vaan ole osannut mennä nukkumaan ajoissa yhtenäkään iltana. Viime yönä lapsikin nukkui tavallista huonommin. Nuokun päivät silmät ristissä ja pelkään autolla ajamista, koska tällaisessa koomassa ei tunnu turvalliselta ajaa. Nyt siis nukkumaan kerrankin AJOISSA - hyvää yötä!
Lisää uusia juttuja:
- Hampaiden kirskutus. Uutta ylähampaannysää on kivaa nirskuttaa alahampaita vasten - vanhemmista ei ollenkaan niin kiva uusi ilmiö! Ääni on aivan kammottava.
- Oikealla etusormella on mukavaa osoitella kaikenlaista, välillä äidin tai isän kuuluu nimetä osoitettu asia vaikkapa kirjan sivuilta.
- Pieniä tavaroita on mahtavaa laittaa suurempien sisään ja ottaa niitä sieltä pois.
- "Ole hyvä - kiitos" -leikki on myöskin nyt kova sana, eli lapsi ojentaa esineen tai laittaa sen käteeni, minä annan sen hänelle takaisin jne.
- Eläinten äänet ovat pop. Kvaak-kvaak-kvaak oli niin hieno juttu, että lapsonen kaakattaa nyt kaiket päivät. Muutenkin hän tuntuu nyt matkivan erilaisia sanoja, joita sanomme.
- Ruokailut eivät suju yhtä hyvin kuin ennen, koska on ihmeellisen kivaa tiputella ruokia lattialle, ihan tahallaan. Tämäkään ei ole vanhemmista mitenkään mukava ilmiö.
Yksivuotispäivä lähestyy, perjantaina lapsonen täyttää yhden kokonaisen vuoden! Iiks!
Itse olen tällä hetkellä ihan todella ja liian väsynyt. Työviikot tuntuvat pitkiltä, vaikka ovatkin mielenkiintoisia, ja jotenkin en vaan ole osannut mennä nukkumaan ajoissa yhtenäkään iltana. Viime yönä lapsikin nukkui tavallista huonommin. Nuokun päivät silmät ristissä ja pelkään autolla ajamista, koska tällaisessa koomassa ei tunnu turvalliselta ajaa. Nyt siis nukkumaan kerrankin AJOISSA - hyvää yötä!
 |
| En ole ainoa, jonka silmiä painaa ajoneuvojen kyydissä |
perjantai 31. toukokuuta 2013
Lapsia ja aikuisia
Eilen ja tänään on ollut poikkeuksellisen monta hauskaa kohtaamista eri lasten kanssa, kun olemme käyneet lapsen kanssa kyläilemässä ja asioilla. Tässäpä hauskoja hetkiä teillekin!
Olemme lääkäriaseman leikkinurkassa, lapsi istuu vaunuissaan ja annan hänelle ruokaa. Paikalle tulee isä, noin kolmevuotias poika sekä isompi tyttö.
Poika: Miks noi on täällä?
Isä: Tää on kaikille tarkoitettu paikka.
(hetkeä myöhemmin)
Poika: Miks toi syö herkkuja? (tarkoittaa meidän lasta)
Minä: Tää on ihan ruokaa, ei herkkuja, tällä lapsella on nyt lounasaika. Tässä on paloina bataattia, perunaa ja porkkanaa.
Poika (isälleen): Mennäänkö mekin ostamaan herkkuja? Perunoita?
Isä: Joo mennään sitten kun lähdetään täältä.
(vähän ajan päästä)
Poika: Kai me mennään sitten ostamaan perunoita?
(Poika tarkistaa ennen lähtöä vielä monta kertaa, kai mennään ostamaan lounasta sitten ja saako hän perunoita)
Lapsi konttaa kahvilan tilavalla lattialla. Toinen pieni lapsi konttaa mukaan touhuun, on kuulemma päivän meidän lasta nuorempi. Pallerot konttaavat peräkkäin paikasta toiseen, nousevat seisomaan vierekkäin lasiseinää vasten, konttaavat kulmareitin sohvan takaa ja sivusta. Toinen jatkaa maailmanvalloitusta, toinen viedään takaisin pöytään.
Bussiin tulee toisetkin vaunut, afrikkalainen äiti 9-kuukautisen tytön kanssa sekä perheen isä. Lapsi tuijottaa naista herkeämättä. Nainen puhuu tuntematonta kieltä miehelleen, naureskelevat, jokin englanninkielinen sana joukossa vihjaa, että taitavat puhua, ettei tuo pieni vaalea lapsi ole tainnut ennen nähdä mustaihoista ihmistä. Nainen kysyy meidän lapsen ikää viitaten poikaan, kerron, että "She is almost one". Nainen varmistaa vielä, että tyttökö on kyseessä. Meidän lapsella on päällään punainen pitkähihainen body, poikamalliset farkut ja paljaat jalat, heidän lapsellaan on päässä pikkulettejä ja koristeita, korvakorut, ranneketju, mekko ja nätit sandaalit. Nainen kiittää, kun kehun heidän tyttönsä hiuksia tai sandaaleita.
Hiekkalaatikolla
Tyttö 6 v.: Tekis mieli jäätelöä.
Tyttö 5 v.: Mä saan jäätelön jälkiruoaksi.
Tyttö 6 v.: Mä söin kerran KAKS jäätelöä kerralla.
Tyttö 5 v.: EI VOI SYÖDÄ KAHTA JÄÄTELÖÄ KERRALLA, MUN ÄITI SANOO ETTÄ VOI TULLA MAHA KIPEÄKSI JOS SYÖ KAKSI JÄÄTELÖÄ KERRALLA! Älä vaan kerro sun äidille! (tosi vihaisena)
Olemme kylässä äitikaverin luona, mukana on myös toinen äitikaveri. Lapset ovat kaikki melko samanikäisiä. Meidän lapsi istuu lattialla lelukännykän kanssa, poika tulee ja haluaa saman lelun. Lapsi ei anna lelua, jatkaa leikkiään. Poika yrittää ottaa lelun uudestaan, lapsi laskee lelua, poika pystyy katsomaan, mitä kuvioita lelussa vilkkuu. Poika saa lelun, meidän lapsi katselee vieressä, ottaa lelun hetken päästä takaisin. Ojentaa lelua kohti poikaa, poika maistaa lelua. Lelu vaihtaa leikkijää vuorotellen, ketään ei itketä. Aikaisemmin näin vastaavaa vaihtotoimintaa ja "yhdessä" leikkimistä toisen pojan kanssa. Tyypeillä on ikää alle 1 v.
Olemme lääkäriaseman leikkinurkassa, lapsi istuu vaunuissaan ja annan hänelle ruokaa. Paikalle tulee isä, noin kolmevuotias poika sekä isompi tyttö.
Poika: Miks noi on täällä?
Isä: Tää on kaikille tarkoitettu paikka.
(hetkeä myöhemmin)
Poika: Miks toi syö herkkuja? (tarkoittaa meidän lasta)
Minä: Tää on ihan ruokaa, ei herkkuja, tällä lapsella on nyt lounasaika. Tässä on paloina bataattia, perunaa ja porkkanaa.
Poika (isälleen): Mennäänkö mekin ostamaan herkkuja? Perunoita?
Isä: Joo mennään sitten kun lähdetään täältä.
(vähän ajan päästä)
Poika: Kai me mennään sitten ostamaan perunoita?
(Poika tarkistaa ennen lähtöä vielä monta kertaa, kai mennään ostamaan lounasta sitten ja saako hän perunoita)
Lapsi konttaa kahvilan tilavalla lattialla. Toinen pieni lapsi konttaa mukaan touhuun, on kuulemma päivän meidän lasta nuorempi. Pallerot konttaavat peräkkäin paikasta toiseen, nousevat seisomaan vierekkäin lasiseinää vasten, konttaavat kulmareitin sohvan takaa ja sivusta. Toinen jatkaa maailmanvalloitusta, toinen viedään takaisin pöytään.
Bussiin tulee toisetkin vaunut, afrikkalainen äiti 9-kuukautisen tytön kanssa sekä perheen isä. Lapsi tuijottaa naista herkeämättä. Nainen puhuu tuntematonta kieltä miehelleen, naureskelevat, jokin englanninkielinen sana joukossa vihjaa, että taitavat puhua, ettei tuo pieni vaalea lapsi ole tainnut ennen nähdä mustaihoista ihmistä. Nainen kysyy meidän lapsen ikää viitaten poikaan, kerron, että "She is almost one". Nainen varmistaa vielä, että tyttökö on kyseessä. Meidän lapsella on päällään punainen pitkähihainen body, poikamalliset farkut ja paljaat jalat, heidän lapsellaan on päässä pikkulettejä ja koristeita, korvakorut, ranneketju, mekko ja nätit sandaalit. Nainen kiittää, kun kehun heidän tyttönsä hiuksia tai sandaaleita.
Hiekkalaatikolla
Tyttö 6 v.: Tekis mieli jäätelöä.
Tyttö 5 v.: Mä saan jäätelön jälkiruoaksi.
Tyttö 6 v.: Mä söin kerran KAKS jäätelöä kerralla.
Tyttö 5 v.: EI VOI SYÖDÄ KAHTA JÄÄTELÖÄ KERRALLA, MUN ÄITI SANOO ETTÄ VOI TULLA MAHA KIPEÄKSI JOS SYÖ KAKSI JÄÄTELÖÄ KERRALLA! Älä vaan kerro sun äidille! (tosi vihaisena)
Olemme kylässä äitikaverin luona, mukana on myös toinen äitikaveri. Lapset ovat kaikki melko samanikäisiä. Meidän lapsi istuu lattialla lelukännykän kanssa, poika tulee ja haluaa saman lelun. Lapsi ei anna lelua, jatkaa leikkiään. Poika yrittää ottaa lelun uudestaan, lapsi laskee lelua, poika pystyy katsomaan, mitä kuvioita lelussa vilkkuu. Poika saa lelun, meidän lapsi katselee vieressä, ottaa lelun hetken päästä takaisin. Ojentaa lelua kohti poikaa, poika maistaa lelua. Lelu vaihtaa leikkijää vuorotellen, ketään ei itketä. Aikaisemmin näin vastaavaa vaihtotoimintaa ja "yhdessä" leikkimistä toisen pojan kanssa. Tyypeillä on ikää alle 1 v.
lauantai 25. toukokuuta 2013
Toffee -neuletakki
Sain työn alla olleen Veera Välimäen Driven -neuletakin viimein valmiiksi ja nimesin sen Toffeeksi langan värin mukaan. Harmi kyllä kävi niin, että neuloin takin väärässä koossa, M-kokoinen takki on minulle selvästi liian iso eikä istu päälle tarkoitetulla tavalla. Aikanaan imetyksen loputtua vielä kutistun tästä lisää.
Lanka on Gjestal Topp't Tå, jota ei enää valmisteta. Ostin sitä alun perin vuosi sitten ison tukkupakkauksen suunnittelematta mihin langan käyttäisin ja keriä oli vaikka kuinka paljon, mutta valitettavasti jäljellä oleva lanka ei riitä uuden, pienemmän takin neulomiseen. Harkintaan jää, puranko tämän takin ja neulon uuden samoista langoista, annanko takin jollekulle vai neulonko uuden takin eri langasta. Takki sinänsä oli helppo neuloa ja ohje selkeä ja miellyttävä seurata, kuten Veeran neuleet ja ohjeet aina. Jostain syystä ylhäältä alaspäin neulominen (kuten tämäkin takki) on minusta mukavampaa kuin alhaalta ylös, mistä lie johtunee?
Tällä hetkellä työn alla on jo Uppercut -paita. Paita neulotaan ylhäältä alas ja olen nyt menossa viitisen senttiä kainaloiden alapuolella. Paita on todella helppoa neulomista, joten jos vain on aikaa neuloa niin voisin saada sen päälle jo viileille kesäpäiville!
 |
| Äidin oli turha enää rutista, kun lapsi löytyikin tästä tilasta siistin käsiläiskinnän sijaan... |
 |
| ...siispä housut pois ja ilo irti! |
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Kahdestaan
Mitä kuuluu puolikkaaseen päivään kaksin lapsen kanssa?
Kotimuskarihetki: laulukirja ja Muumi-marakassit
Skype-hetki mummon kanssa
Uusi hupi: kiskoa oman bodyn hihaa ja hihitellä
Vaipanvaihtoja
Uusi maku: paahtoleipää Baba Ganoushiin eli munakoisodippiin
kastettuna
Ulkoiluhetki naapurinlasten ympäröimänä, näytillä
kastematoja
Päiväunet vaunuissa ja kävelylenkki, itkuherääminen
Maitohetkiä
Bataattilettujen paistamista
Yhteinen päivällinen
Monenlaisia hetkiä mahtuu kiireettömään aikaan lapsen
kanssa. Miten sen jo parissa viikossa ehtii melkein unohtaa.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Do it yourself
Vauvan tee-se-itse koti-HopLop:
- Kammetaan
vanhemman sylistä sohvalle.
- Noustaan
seisomaan suurta tyynyä vasten.
- Työnnetään
tyynystä vauhtia hieman niin, että ihan hetkisen seisotaan ihan itse, ilman
tukea.
- Pyllähdetään
sohvalle ja toivon mukaan ihan selälleen asti. Jos matka tyssää kohtaan pylly,
voi kellahtaa selälleen ihan omatoimisesti. Ei se niin haittaa jos vähän
fuskaa.
- Hekotetaan
ja kiherretään, flirttaillaan vanhemman kanssa.
- Könytään
takaisin seisomaan tyynyä vasten.
- Jatketaan
samaa rataa niin kauan kuin voimia riittää.
Riemukasta sunnuntaita teille kaikille!
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Vauvaenergiaa
Miten vauva saa kulutetuksi ylimääräistä energiaa ennen nukkumaanmenoa?
Helposti. Tehdään vaan näin:
1) Kiivetään portaat yläkertaan. Toistetaan x kertaa.
2) Löydetään isä yläkerrasta sängyltä tekemästä työhommia. Päästään mukaan sängylle.
3) Könytään isän yli ja kohti koskemiskiellossa olevaa yölamppua.
4) Tullaan isän kiinninappaamaksi. Päästään villille Linnanmäki-tyyliselle ilmalennolle. Päädytään lopulta takaisin sängyn toiselle puolelle.
5) Toistetaan kohdat 3-4 x kertaa. Mieluiten noin 20 kertaa.
6) Siirrytään tunnin mittaiselle iltapalamaratonille. Syödään kaikki puuro, murot ja hedelmäsose mitä eteen sattuu. Juodaan rutkasti vettä ja maitoa.
7) Leikitään vielä hetki leluilla ja katsellaan telkkaria isän kanssa.
Sitten voisikin jo olla aika mennä nukkumaan.
Helposti. Tehdään vaan näin:
1) Kiivetään portaat yläkertaan. Toistetaan x kertaa.
2) Löydetään isä yläkerrasta sängyltä tekemästä työhommia. Päästään mukaan sängylle.
3) Könytään isän yli ja kohti koskemiskiellossa olevaa yölamppua.
4) Tullaan isän kiinninappaamaksi. Päästään villille Linnanmäki-tyyliselle ilmalennolle. Päädytään lopulta takaisin sängyn toiselle puolelle.
5) Toistetaan kohdat 3-4 x kertaa. Mieluiten noin 20 kertaa.
6) Siirrytään tunnin mittaiselle iltapalamaratonille. Syödään kaikki puuro, murot ja hedelmäsose mitä eteen sattuu. Juodaan rutkasti vettä ja maitoa.
7) Leikitään vielä hetki leluilla ja katsellaan telkkaria isän kanssa.
Sitten voisikin jo olla aika mennä nukkumaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)