Back to mökki

Blogihiljaisuus rikkoutuu - olemme taas mökillä. Tai oikeastaan palasimme mummilasta/anoppilasta jo sunnuntai-iltana. Nämä pari päivää ovat olleet täyttä touhua, kun olen purkanut matkatavaroita ja mummilassa pestyjä pyykkejä, siivonnut jo lähtöä edeltäviä sotkuja, perannut kaksi laatikollista mansikoita pakastimeen ja käyty lapsen kanssa kaupassa ja asioilla.

Mummilassa oli mukavaa, erityisesti oli kiva saada aikuista seuraa. Ei tehty mitään erityistä, vaan elettiin arkea mummin ja papan kanssa. Hienoja hetkiä oli mm. kun lapsi pääsi saunasta järveen uimaan - vaikka kylmä vesi salpasi henkeä, lapsonen ui tuettuna innoissaan ja pettymys oli suuri, kun vedestä joutui pois. Lapsi oppi uusia juttuja, ainakin naksuttamaan kielellään.

Kesätyttö vauhdissa mummilan pihassa

Tötteröhuuli "leikkimökki"kuistilla. Ihan ite kiipesin tuoliin!

Isän vanhan ratsun kyydissä. Ilme lienee päristysilme - hepan ollessa liikkeesä (työntäen) lapsi oli ihan hiljaa ja jännittyneenä, mutta pysähtynyt hevonen pärisi kuin auto.

Paluumatkalla koukkasimme tapaamaan äiti-vauva -kavereita. Meidän pieni herkkis pisti aluksi vähän itkuksi, kun vauvakaveri ja hänen 3-vuotias isoveljensä olivat hieman vauhdikkaampia kuin aikuisseura, jossa lapsi on lähinnä nyt kesäaikaan ollut, mutta lämpeni kyllä sitten viimein. Pitäisi saada lapselle hieman enemmän lapsiseuraa näin kesälläkin. On hauskaa nähdä, kuinka samanikäiset lapset ovat kaikki niin erilaisia. Toinen pieni tyttö käveli sujuvasti, lekotteli välillä selällään, joi tuttipullosta itse ja väläytteli hienoa hammasrivistöään. Meidän lapsi taas ei vielä kävele, istuu, seisoo tai liikkuu muttei yleensä makaa paikallaan, haluaa apua nokkamukista juomiseen ja hampaita on läpi vasta neljä.

Niin, toinen yläetuhammas on näköjään tullut läpi tässä miehen poissaollessa ja yläetuhampaiden vieressä olevat hampaat pilkottavat myös ikenien läpi. Lapsi järsiikin sormeaan melko usein, taitaa kutittaa. Tällä hetkellä siis hammassaldo on neljä: kaikki keskimmäiset etuhampaat.

Ajomatkat sujuivat lapsen kanssa melko mukavasti. On mukavaa huomata, että hänen kanssaan voi jo ajella jonkinlaisia matkoja ilman täyttä parkua takapenkiltä. Ajot on mahdollistanut lähteminen päiväuniaikaan ja turvaistuimen ulottuville viritetty leluarsenaali, mutta ennen kaikkea aika - lapsi on kasvanut isommaksi, kärsivällisemmäksi ja omatoimisemmaksi. Muulloinkin kuin päiväuniaikaan hän tosin yleensä nukahtaa autoon, ennemmin tai myöhemmin.

Puhelinleikki on muuten saanut uusia ulottuvuuksia. Yksi päivä isäni kanssa puhelimessa puhuessa laitoin luurin lapsen korvalle. Hän kuunteli, jutteli ja kuunteli, eli kävi ihan normaalin puhelinkeskustelun!

Lusikkatreenit ovat edenneet sen verran, että lapsi on usein ottavinaan oikealla tai leikkilusikalla jotain ja pistää lusikan suuhun. Mutta jos lusikassa on oikeasti ruokaa, se ei päädy suuhun, vaan lapsi ronkkii sitä sormillaan ja tekee sillä kaikkea muuta mahdollista. Harjoitus jatkuu...

Lusikalla voi esimerkiksi soittaa pilttipurkkia

Sain anopilta hänen vanhan ompelukoneensa mökkikoneeksi, ja intouduin heti ostamaan kangasta mökkipaikkakunnan kivasta pienestä kangas- ja lankakaupasta. En ole ommellut mitään pitkään aikaan vaan neulominen on innostanut enemmän. Viime aikoina on kuitenkin ollut mielessä, että voisi olla kiva ommella jotain lapselle. Kun tämä hauska pöllökangas tuli vastaan, keksin heti, että ompelen siitä lapselle mekon:

Ostin itselleni samasta kankaasta valmiiksi ommellun pipon, ja siksipä aion ommella myös lapselle pöllöpipon. No, jos samislinjalle lähdetään, niin luultavasti käyn ostamassa kangasta vielä hieman lisää ja teen siitä itselleni paidan. Mies tähän tuumasi, että miksei hänelle tule mitään tiimiasuun sopivaa. Hän saanee siis ruskean perusteepaidan (jos jostain löytyy sellainen), johon ompelen pöllökankaasta jonkinlaisen koristeen.

Tänään on muuten iloinen päivä - mies palaa illalla reissultaan! Nyt hän on jo kotona Espoossa ja päästiin juttelemaan Skypellä. Hassua nähdä koti ja mies siellä, kun olemme lapsen kanssa täällä. Lapsi oli aivan innoissaan, kun näki isänsä ruudussa. Kunhan mies saa moponsa huollosta hän lähtee ajamaan meidän luokse. Lapsi lienee jo nukkumassa kun isä saapuu.

Oi, ihanaa, muru saapuu takaisin! Onkin ollut ikävä. Ihan hyvin meillä on lapsen kanssa mennyt, mutta on se vaan eri asia olla koko perhe koossa yhdessä.


Parasta nyt: lavuaarissa istuminen ja vesileikki desimitan ja muovikippojen kanssa, ankat, Muumi-kirja, palapelit, piirtoalusta, sängyllä polvi-istunnassa pomppiminen, mummin vadelmakiisseli, mummin laatikoiden tonkiminen salaa, tyhjien tölkkien levitteleminen lattialle kierrätyspussista

Lahja

Havahduin toukokuun lopussa siihen, että miehen syntymäpäivä koittaa juhannuksena eikä myöhemmin missään välissä ole enää aikaa kaksin lapsen kanssa tehdä salassa lahjaa miehelle. Siispä lahja piti väsätä jo toukokuun puolella. Todistusaineistoa en tietenkään voinut laittaa tänne aiemmin, mutta tässäpä tätä nyt:

TaideT-paita á la lapsi & äiti

1) Ostetaan sopivankokoinen ja -värinen miesten T-paita.

2) Pestään ja kuivatetaan T-paita. Ei haittaa, vaikka mies ripustaisi itse sen kuivumaan, ei se huomaa.

3) Kaivetaan kaapista vanhat kangasvärit ja tarkistetaan värivalikoima.

4) Ostetaan paksuhkoa kontaktimuovia.

5) Leikataan kontaktimuovista iso neliö ja leikataan sen keskeltä pienempi neliö pois.

6) Riisutaan lapsi vaippasilleen ja riisuudutaan itse alusvaatteisilleen. Otetaan lapsi ja tarvikkeet mukaan ja siirrytään kylpyhuoneeseen.

7) Suojataan lapsen kestovaippa hedelmäpussilla.

8) Liimataan kontaktimuovineliö sopivaan kohtaan T-paitaa.

9) Asetellaan litistetty muovipussi T-paidan sisään, ettei väri imeytyisi läpi paidan selkäpuoleen.

10) Kaadetaan väriä A lautaselle. Otetaan lapsi syliin. Annetaan lapsen sotkea kätensä väriin. Annetaan lapsen maalata T-paitaa kontaktimuovineliön tyhjästä kohdasta.

11) Pestään lapsi, äiti, lautanen ja tarpeelliset kohdat kylpyhuoneesta.

12) Maalataan lapsen jalkapohja värillä B siveltimen avulla. Painetaan jalkapohjan kuva sopivaan kohtaan kuvioitavalle alueelle. Toistetaan samaan kohtaan tarvittaessa.

13) Pestään lapsi ja äiti.

14) Siirretään T-paita lapsen ulottumattomiin. Maalataan reunaviivat kontaktimuovineliön aukon reunojen mukaan värillä B. Maalataan kuvan alle lapsen ikä ja nimi.

15) Pestään äiti, lautanen, sivellin ja kylpyhuone.

16) Ihastellaan tuotosta. Piilotetaan T-paita kuivumaan lapsen kaappiin. Siivotaan loput jäljet ja ollaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Annetaan varmuuden vuoksi lapsen maalata kortteja sormiväreillä, alibiksi jos vaikka jotain todistusaineistoa olisi sattunut jäämään näkyviin.

17) Silitetään väri kiinni paitaan jossain sopivassa välissä. Piilotetaan paita odottamaan syntymäpäivää.

18) Lahjoitetaan paita miehelle syntymäpäiväaamuna.

Toffee -neuletakki

Sain työn alla olleen Veera Välimäen Driven -neuletakin viimein valmiiksi ja nimesin sen Toffeeksi langan värin mukaan. Harmi kyllä kävi niin, että neuloin takin väärässä koossa, M-kokoinen takki on minulle selvästi liian iso eikä istu päälle tarkoitetulla tavalla. Aikanaan imetyksen loputtua vielä kutistun tästä lisää. 

Lanka on Gjestal Topp't Tå, jota ei enää valmisteta. Ostin sitä alun perin vuosi sitten ison tukkupakkauksen suunnittelematta mihin langan käyttäisin ja keriä oli vaikka kuinka paljon, mutta valitettavasti jäljellä oleva lanka ei riitä uuden, pienemmän takin neulomiseen. Harkintaan jää, puranko tämän takin ja neulon uuden samoista langoista, annanko takin jollekulle vai neulonko uuden takin eri langasta. Takki sinänsä oli helppo neuloa ja ohje selkeä ja miellyttävä seurata, kuten Veeran neuleet ja ohjeet aina. Jostain syystä ylhäältä alaspäin neulominen (kuten tämäkin takki) on minusta mukavampaa kuin alhaalta ylös, mistä lie johtunee?

Tällä hetkellä työn alla on jo Uppercut -paita. Paita neulotaan ylhäältä alas ja olen nyt menossa viitisen senttiä kainaloiden alapuolella. Paita on todella helppoa neulomista, joten jos vain on aikaa neuloa niin voisin saada sen päälle jo viileille kesäpäiville!

Ja asiasta viidenteen: Lapsi otti ilon irti mökkireissulta kotiinpaluusta ja pisti pystyyn spontaanit allasbileet takapihan hiekkalaatikon vettä keränneen kannen päällä :D

Äidin oli turha enää rutista, kun lapsi löytyikin tästä tilasta siistin käsiläiskinnän sijaan...

...siispä housut pois ja ilo irti!

Neuleharrastus

On ollut tuo neulominen hieman hidasta viime aikoina. Pari vuotta sitten innostuin neulomisesta ja välillä olen ollut melkoinen villatakkikone. Syksyllä tuli vielä neulottua melko paljon, mutta nyt on kyllä jäänyt. Lienee osasyynä lapsen siirtyminen samaan ruokailukastiin meidän kanssa ja päivissä piisaa puuhaa aiempaa enemmän. Ja blogien lukeminen on syrjäyttänyt puikkohommat iltapuhteina.

Pidän erityisesti yhtenä kappaleena neulottavista vaatteista ja varsinkin Veera Välimäen neuleista. Yleensä tykkään neuloa hieman suurempia projekteja, koska on hauskaa jos neule ei valmistu ihan saman tien vaan sen parissa saa viettää aikaa hieman pidempään. Aiemmin aikaa olikin käytettäväksi neulomiseen ja valmista syntyi suurista projekteista huolimatta. Nyt on toisin.  

Hitaus on kieltämättä syönyt motivaatiota. Kun alan neulomaan jotain kivaa, kuten villatakkia (joku fiksaatio villatakkeihin?), se valmistuu niin hitaasti, että vuodenaika ehtii jo vaihtua ja neule ei ole enää ajankohtainen. Lapselle neulominen on vielä ongelmallisempaa: etukäteen en osaa arvioida, millaisia ja minkä kokoisia vaatteita kannattaisi neuloa, ja kun vaate valmistuu, voi olla jo myöhäistä. Hänellä myös on jo niin paljon vaatteita, etten ole kokenut olelliseksi neuloa niitä kovin paljoa lisää.

Jotain silti olen saanut aikaiseksi näin vauvavuotenakin. Tässä osa tuotoksista. Pahoittelut, että osa kuvista on melko huonosti valaistuja - parhaiten kuvausaikaa löytyy illan hämärässä lapsen mentyä nukkumaan.

Neuloin tällä viikolla nämä pienet töppöset ystävän kesävauvalle. Lanka on alpakkaa ja ohje on Judy Nemishin Oh! Baby Baby Booties (valitettavasti en löydä enää linkkiä). Ohje on helppo ja tossut valmistuvat nopeasti, mutta langankatkaisuja ja pääteltäviä lankoja on todella paljon töppösten kokoon nähden. Käyttämäni lanka on ohjeen lankaa ohuempaa, joten lisäsin silmukoita sopiviin kohtiin, mutta töppösistä tuli silti pienenpienet, suunnilleen vastasyntyneen jalan kokoiset. Tein samankaltaiset myös pikku-L:lle ennen hänen syntymäänsä ja ne ovat venyneet kätevästi niin, että ovat vieläkin käytössä, tosin ne olivat jo alunperin hieman suuremmat kuin nämä tässä.

Tämä lapselle neulomani Op Art Baby Blanket oli puikoilla lähes koko talven. Kun sain sen viimein valmiiksi, lapsi ei enää viettänytkään aikaa pötkönä lattialla. Eipä tuo silti haittaa, peitto on aika hauska ja löytää varmasti muutakin käyttöä. Loppuviimeistely ei ole kovin onnistunut kun neliön mallinen peitto vääntää vieläkin mutkalle... Lankana on tylsä Novitan Nalle, koska halusin, että peitto olisi konepestävä ja edullinen - lankaa kun kului melko paljon.

Lapselle neuloin myös tämän villahaalarin, lankana Sandness Garn Lanett ja ohje myös Sandness Garnilta. Ohje ei ollut parhaimmasta päästä, sillä se oli hieman epäselvästi kirjoitettu ja olisin mieluummin neulonut haalarin täysin yhdessä osassa. Päätin varmuuden vuoksi neuloa 9-kuukautisen kokoisen haalarin, koska pelkäsin, että pienempi koko saattaisi jäädä heti turhan pieneksi. Kuten tavallista, en osannut ennakoida lapsen kasvua oikein ja haalari on sopiva nyt, kun sille ei enää säiden puolesta ole tarvetta. Lahkeet ja hihat ovat onneksi pitkät ja väljät ja vartalo-osassakin on runsaasti leveyttä, joten taidan kokeilla venyttää haalarin sopivaksi vielä ensi talvelle. Haalari on kyllä kivan näköinen lapsen päällä.

Syyskuussa osallistuin lankakauppa Titityyn Mysteeriklubiin, jossa neulottiin Veera Välimäen Varjo -huivi osa kerrallaan saadun ohjeen mukaan. Mysteeriohje oli hauska tapa neuloa, koska ohjeiden mukana ei tullut kuvia ja lopputulosta sai arvailla ihan loppuun saakka, huivin erikoisesta muodosta johtuen. Lankana on ylellinen, kaunis Madeline tosh tosh merino light (ah ja oih, kunpa aina olisi varaa ostaa näin pehmeitä, kauniita lankoja!).

Loppuraskauden aikaan aloin neulomaan Veera Välimäen Something Silver -neuletakkia. Ajatuksena oli saada se päälle lapsen nimiäisiin, mutta eihän vastasyntyneen kanssa ehtinyt neuloa niin paljon, että se olisi valmistunut ajoissa. Lopulta sain sen kuitenkin päälleni ja se on ihana! Lankana ohjeen mukainen Elsebeth Lavodin Silky Wool.


Talvella neuloin muutamia pienempiä juttuja:

Suvi Simolan kauniit Kuurankukka -lapaset. Lankana Drops Alpaca. Tämä oli varmaankin vaikein neule, jonka olen koskaan neulonut, mutta alkuvaikeuksien jälkeen pääsin kärryille ja kaunista pitsiä oli mukavaa neuloa.

Pari versiota A Hat for Eudora -piposta. Lankana Heaven's Hand Wool Classic (valkoinen pipo) ja Malabrigo Rios, väri Primavera (kirjava pipo). Nämä valmistuivat mukavasti parissa päivässä. Tein valkoisen pipon kirjavan jälkeen ja lisäsin siihen lisää pituutta rypytysten ja loppukavennusten väliin.

Tällä hetkellä puikoilla on tämä eli Veera Välimäen Driven -villatakki, lankana Gjestall Topp't Tå. Enää puuttuvat hihat! Takki on lämmin, joten sitä voinee pitää päällä viileinä kesäpäivinä, mutta viimeistään syksyllä sille on takuulla tilausta. Ehkä olen tällä kertaa hitauden sijaan etuajassa ja hyvissä ajoin liikkeellä? ;)


Ja mitähän kivaa pääsisin seuraavaksi neulomaan...