Vappuvauva

Tänä vuonna vappumme täyttyi yllättäen mukavista lapsiperhemenoista. Oikein kivaa! Lapsi nautiskeli muiden lasten seurasta ja uusista kokemuksista, me aikuiset nautimme aikuisten kanssa olemisesta, hyvästä ruoasta ja lasten riemusta. Vappuun mahtui vauvakerhon vappunyyttärit, taloyhtiön lapsiperheiden yhteinen grillaus, saunominen ja illanviettoa lasten mentyä nukkumaan, lapsiperhevappupiknik, päivällinen Bemböle Kaffestugassa sekä yllätystörmääminen miehen vanhaan kaveriin ja tämän tyttöystävään ja heidän vierailunsa meillä. Paljon sosiaalisuutta ja kivaa meininkiä, lisänä vielä auringonpaistetta ja kärähtäneet otsanahkat. Eipä meillä ole ollut näin paljon vapputoimintaa sitten... ikinä?

Vappupäivän piknikmaisemia. Vanhat tammet olivat upeita! Auroranpuisto oli lapsiperheiden suosiossa ja muiden seurueiden isommille lapsille puut näköjään tarjosivat mahtavia koloja, onkaloita ja kiipeilyoksia.

Vappuaaton hauskuudet kävivät lapsen voimille ja hyvin yöunien lisäksi päiväunet maistuivat. Lapsi nukkui reporankana kolme tuntia vappupiknikistä. Omista hyytävistä vappu-ulkoilumuistoista viisastuneina puimme lapselle varmuuden vuoksi toppahaalarin päälle, mutta kuinka ollakaan, aurinko paistoi lämpimasti koko päivän. Ei silti näyttänyt haalari unta haittaavan.

Toisten lasten seura oli lapsesta riemastuttavaa, sekä vauvakerhossa, grilli-illassa että puistossa. Toinen vauva oli lapsen innokkaasta lähestymisestä välillä hieman huolissaan.

Piknikeväisiin ei oikein riittänyt tarpeeksi mielenkiintoa, että ne olisivat joutaneet suuhun asti. Kaikki muu oli niin paljon mielenkiintoisempaa! Sen sijaan grillattu kasvisnyytti upposi edellisiltana kokonaan pieneen vatsaan namnam, ja Bemböle Kaffestugasta tilatut kasvikset maistuivat ulkoilun jälkeen loistavasti. Iltapalallakin upposi kokonainen kananmuna, lähes kokonainen avocado ja lisäksi puuroa ja muroja. Paljonkohan pitäisi aikuisen syödä, että tulisi samanlainen annos suhteessa omaan painoon?

Luonnosta löytyi kaikkea jännää ja uutta!

Ja viimeinkin äiti sai kunnollisen kuvan kahden hampaan hymystä. Ihanaa ja aurinkoista toukokuuta teille kaikille!

Gramletut

Tein eilen ensimmäistä kertaa gram- eli kikhernejauholettuja lapselle. Erilaiset letut ovat hänen suosiossaan, viimeksi tein bataattilettuja. Tämän lettuvinkin sain Facebookin sormiruokailuryhmästä, gramjauhoista kun en ollut ennen kuullutkaan. Jauhoja saa ainakin etnokaupoista, ne ovat edullisia ja uskoakseni myös ravitsevia.

Resepti on hyvin yksinkertainen: gramjauhoja, sama määrä vettä kuin jauhoja, jotain kosteaa, kuten kesäkurpitsaraastetta / porkkanaraastetta / tomaattipyreetä / mitä vaan keksit, mausteita maun mukaan.

Oma versioni letuista oli lopulta tällainen:

2 dl gramjauhoja

2 dl vettä

noin 2 dl kesäkurpitsaraastetta

1 kananmuna

kurkumaa

korianterijauhetta

mustapippuria

Tällä reseptillä kämmenenkokoisia lettuja tuli ehkäpä 6 kpl. Letut olisi tarkoitus paistaa lettupannulla, mutta koska meillä ei (vielä) sellaista ole, lisäsin taikinaan kananmunan saadakseni letut pysymään paremmin kasassa. Söin lettuja itsekin ja olivat kyllä hyviä. Maku oli yllättävän pähkinäinen – ihan kuin letuissa olisi käytetty tahinia eli seesamtahnaa, vaikka jauhot olivat kikherneestä eli palkokasvista. Lapsi popsi niitä hyvällä halulla ja annoimmepa lettupalasen vielä seuraavallakin ruokailulla innostamaan syömistä hieman lisää.

Kaikenlaiset letut ovat käteviä eväitä, kun ruokaillaan muualla kuin kotona, koska niillä tulee kohtuullisen vähän sotkua ja ne ovat helppoja kuljettaa. Olen pakastanut lettupalasia minigrip-pusseihin ja liikkeelle lähtiessämme otan jäisen pussin pakasteesta laukkuun. Ruoka säilyy viileänä ja turvallisena, mutta ehtii sulaa ruokailuun mennessä. Varsin kätevää.