Myrskyisä retki

On kuuma, jo ties monennettako päivää. On ihanaa olla kevyissä vaatteissa - lapsi lähinnä vaippasillaan - mutta nukkuminen on hieman tukalaa, myös lapsella, joka pyörii väkkäränä välissämme erityisesti aamuyöllä. Päätämme lähteä vilvoittelemaan lapsen päiväunien jälkeen uintiretkelle läheiselle (hmm, matkaa lienee kymmenisen kilometriä) lähdejärvelle, jossa on matala hiekkapohja ja vesi on kirkasta, mutta melko kylmää. Ukkosta on kyllä ennustettu tälle päivälle, mutta päätämme lähteä silti, jos vaikka ehtisimme pulahtaa hieman.

Lapselle tämä on ensimmäinen uimarantakokemus. Pääsemme perille ja vaihdamme hieman vikuroivan tytön päälle serkuilta perityn neopreenipuvun, joka saattaisi pitää lapsen kylmässä vedessä lämpimämpänä kuin muut uimapuvut. Mies kävelyttää lapsen käsistä taluttaen veden äärelle ja irvistää, kun omat jalat koskevat vettä - kylmää! Mutta lapsi kahlaa nilkkoja myöten veteen, alkaa kiljahdella riemusta tajutessaan tilanteen mahdollisuudet ja heittäytyy konttaamaan veteen. Riemulla ei ole rajaa, kun pieni ihminen möyrii vedessä pehmeän rantahiekan päällä ja metsästää kaak-kaak-ankkojaan ja muovikippojaan. Voiko olla olemassa näin mahtavaa paikkaa! 

Toinen uimassa oleva perhe lähtee pois, samoin grillikatoksen käyttäjät. Näemme järven takana tummia pilviä, salamoita ja kuulemme etäisen jyrähdyksen. Lapsi pulikoi onnessaan, viemme hänet kokeilemaan uimista myös hieman syvemmällä. Alamme epäillä, että nyt olisi parasta lähteä, lapsi ei vielä haluaisi. Me vanhemmat käväisemme vuorotellen pikauinnilla. Lopulta täytyy kopata lapsi vedestä ja syöksyä pukemaan vaippaa - tuuli yltyy, hiekka alkaa pöllytä, synkkenee. Vaihdan omat bikinini alusvaatteisiin ja heitän kesämekon päälleni, mies vie lapsen autoon ja minä kerään vauhdikkaasti tavaramme. Tuuli yltyy jo varsin myrskyisäksi ja taaperran autolle etukenossa. 

Sade alkaa kun olemme kaikki sisällä autossa. Peittelen varmuuden vuoksi vaippapukeisen, ihmettelevän lapsen villapeitolla ja lähdemme ajamaan. Salama ja rysähdys, ihan peräkkäin, ukkonen on päällämme. Hmm, ei liene viisasta lähteä ajamaan ukkosenjohdattimeksi peltojen laidoille... Palaamme järven rantaan, puiden alle ja odotamme ukkosen siirtymistä kauemmas. Lämpötila on laskenut kymmenisen astetta aiemmasta, kaivan hoitolaukusta bodyn lapsen päälle. Lapsen otsa on silti nahkeana - ei taida olla kovin kylmäverinen tämä pienokainen. 

Kotiin ajamme ukkosen siirryttyä kauemmas. Kierrämme toisen järven kautta ja käymme tarkastamassa,  olisiko siellä rantakioski auki ja löytyisikö toiseltakin järveltä kivaa uimapaikkaa. Kioski on kiinni, lapsella nälkä, palaamme mökille. Ilma on viileää, korjaamme tilanteen paistamalla kotitekoisen pitsan.

Kiva retki ukonilmasta huolimatta! Toistetaan, mutta luotettavammalla säällä.

Kotiseuturetkeilyä

Ah, ensin on ihan pakko tuulettaa, että viime yönä lapsi nukkui parhaiten ikinä! Söi vasta klo 5.30, suunnilleen unessa silloinkin, ja nukkui jopa 8.30 asti. Sekä yhdellä - ja varsinkin näin myöhäisellä - syömisellä selviäminen että noin pitkään aamulla nukkuminen ovat harvinaista herkkua jo itsessään, mutta kumpikin yhdistettynä samaan yöhön on jo juhlaa! Nukuin jopa yli kuuden tunnin yhtäjaksoisen pätkän, ja senkin jälkeen vielä kolme tuntia! (toivottavasti ei unituuletusten kirous nyt iske ja ensi yö mene ihan reisille)

Sitten muihin asioihin. Jos en ole jo maininnut, asumme Espoossa. Olemme miehen kanssa siinä mielessä tyypillisiä espoolaisia, että olemme kumpikin muuttaneet tänne muualta. Kummallakaan meistä ei ole sellaista kotipaikkaa, jossa olisimme syntyneet ja kasvaneet sukulaisten ympäröimänä, vaan on enemmän tai vähemmän muutettu perheen kanssa töiden vuoksi. Miehellä on kuitenkin juurevaa suhdetta mökkipaikkakuntaan Savossa ja itsekin olen jo ehtinyt kasvattaa pienenpieniä juuria mökille. Lapselle toivomme myös juurtumista mökkimaaperään.

Tänään olimme kuitenkin tutustumassa paremmin Espooseen, kevätretkellä Espoonjoen varrella. Mukana oli opas Pro Espoonjoki ry:stä ja viitisentoista jokimaastoon tutustujaa. Muutama lapsikin oli mukana, meidän lapsi nuorimmaisena. Lapsi jaksoi kolmen tunnin retken yllättävän hyvin. Tässä retkitunnelmia kuvina:

Lapsi viihtyi kantorepussa hyvin ja unetkin maistuivat.

Glimsjoen alkulähde (näetkö onkalon keskellä lätäkköä?)

Koskimaisemat olivat yllättävän hienoja, melkein kuin kunnon erämaassa, paitsi keskellä Espoota.

Valkovuokkoja löytyi

Eväitä syötiin Talomuseo Glimsin luona. Museo ja sen kahvila vaikuttivat sen verran kivoilta, että joku päivä suuntaamme sinne ihan omalle retkelleen. Lapselle maistui eväslettu, mutta jotain vetovoimaa taisi olla tuossa suklaapaketissakin.

Talomuseon pihasta löytyi myös kanoja

Sekä äiti että lapsi nauttivat ulkoiluretkestä, kovasta tuulesta huolimatta. Espoo näytti viihtyisät, perinteikkäät ja luonnonkauniit puolensa, joten suosittelemme ainakin jokivartta ja talomuseota muillekin näiden kulmien tallaajille!

Vappuvauva

Tänä vuonna vappumme täyttyi yllättäen mukavista lapsiperhemenoista. Oikein kivaa! Lapsi nautiskeli muiden lasten seurasta ja uusista kokemuksista, me aikuiset nautimme aikuisten kanssa olemisesta, hyvästä ruoasta ja lasten riemusta. Vappuun mahtui vauvakerhon vappunyyttärit, taloyhtiön lapsiperheiden yhteinen grillaus, saunominen ja illanviettoa lasten mentyä nukkumaan, lapsiperhevappupiknik, päivällinen Bemböle Kaffestugassa sekä yllätystörmääminen miehen vanhaan kaveriin ja tämän tyttöystävään ja heidän vierailunsa meillä. Paljon sosiaalisuutta ja kivaa meininkiä, lisänä vielä auringonpaistetta ja kärähtäneet otsanahkat. Eipä meillä ole ollut näin paljon vapputoimintaa sitten... ikinä?

Vappupäivän piknikmaisemia. Vanhat tammet olivat upeita! Auroranpuisto oli lapsiperheiden suosiossa ja muiden seurueiden isommille lapsille puut näköjään tarjosivat mahtavia koloja, onkaloita ja kiipeilyoksia.

Vappuaaton hauskuudet kävivät lapsen voimille ja hyvin yöunien lisäksi päiväunet maistuivat. Lapsi nukkui reporankana kolme tuntia vappupiknikistä. Omista hyytävistä vappu-ulkoilumuistoista viisastuneina puimme lapselle varmuuden vuoksi toppahaalarin päälle, mutta kuinka ollakaan, aurinko paistoi lämpimasti koko päivän. Ei silti näyttänyt haalari unta haittaavan.

Toisten lasten seura oli lapsesta riemastuttavaa, sekä vauvakerhossa, grilli-illassa että puistossa. Toinen vauva oli lapsen innokkaasta lähestymisestä välillä hieman huolissaan.

Piknikeväisiin ei oikein riittänyt tarpeeksi mielenkiintoa, että ne olisivat joutaneet suuhun asti. Kaikki muu oli niin paljon mielenkiintoisempaa! Sen sijaan grillattu kasvisnyytti upposi edellisiltana kokonaan pieneen vatsaan namnam, ja Bemböle Kaffestugasta tilatut kasvikset maistuivat ulkoilun jälkeen loistavasti. Iltapalallakin upposi kokonainen kananmuna, lähes kokonainen avocado ja lisäksi puuroa ja muroja. Paljonkohan pitäisi aikuisen syödä, että tulisi samanlainen annos suhteessa omaan painoon?

Luonnosta löytyi kaikkea jännää ja uutta!

Ja viimeinkin äiti sai kunnollisen kuvan kahden hampaan hymystä. Ihanaa ja aurinkoista toukokuuta teille kaikille!